Miksi halusit OMIA LAPSIA?

saada niitä lapsia. Voisihan sitä auttaa toisia lapsia, eikä tarvitse kaikkien liikakansoittaa enää tämän enempää.

Mutta; haluan kokea raskauden ja synnytyksen. Kun olen ensimmäisen saada, voin hyvinkin adoptoida loput. Vielä en tiedä onko se raskaana oleminen niin kivaa, että haluaisi toisenkin " oman" . Ei ole vielä ensimmäistäkään.



Ja taloudellinen kysymyshän se on myös. Adoptointi on kallista.

Perehdy vähän adoptioon ja kysele sitten uudelleen.

Ja sen jälkeen selvitä vielä kulttuurieroista, kieliongelmista jne.



Jos adoptoiminen olisi helpompaa ja halvempaa, meillä olisi takuulla tilaa 1-2 adoptiolapselle.

" vikaa" ettei omia voi saada ja monen vuoden odotus. Sitäpaitsi kai niitä adoptiolapsia ennemmin annetaan sellaisiin perheisiin joissa ennestään on lapsia.

Kenellä on varaa lähtä ulkomaille adoptoimaan, ja sitten se adoption laillisuus. Sekin on musta väärin kun joku länsimaalainen rikas menee ja adoptoi lapsen jonka äidillä ei ole rahaa pitää lasta, vaikka jos antaisi adoptioon menevät rahat äidille ei olisi tarvetta antaa lasta pois.

biologisille vanhemmille.

En tiedä olisko musta siihen, ehkä sitten kun omat lapset vähän isompia.

Suurin piirtein samassa sängyssä miehen kanssa oleminen = tulen raskaaksi. Eipä tuota siis juurikaan mietitty.

Ja on kivaa että saa jotain jatkumaan itsestään.

Niin nyt vain sattuu olemaan, ja kaikkia rakastan tasavertaisesti!

Vierailija:

saada niitä lapsia. Voisihan sitä auttaa toisia lapsia, eikä tarvitse kaikkien liikakansoittaa enää tämän enempää.

adoptoineet emmekä lähteneet lapsettomuushoitorumbaan. Olimme jo keskustelleet adoptiosta toisen lapsen kohdalla, mutta koska onnistuimme saamaan vielä toisenkin, olemme nyt luopuneet adoptioajatuksesta.

Mutta minusta se on hieno ja vaalimisen arvoinen idea, että voisi tarjota jollekin hylätylle lapselle vanhemmat, sisaruksia ja kodin ja paljon rakkautta.

Ei sillä ole väliä.



Tahdon siksi oman lapsen, että naapurin lapsia ei voi sillä tavalla helliä ja rakastaa kuin omia, voi saada omituisen maineen.. ;p Ja kummilapsellakin on rajansa =)

Joskus nuorempana ajattelin, että adoptio voisi olla hyvinkin vaihtoehto, jos emme saisi biologista lasta. Enää en ajattele niin, sen verran olen seurannut parin tuttavaperheen taivalta adoptiovanhempina:(

- liian pienet tulot

- liian pieni asunto jne.

Happamia sanoi kettu...;)

Vierailija:

21:n linkin takana ollutta listalle voi näin bioäidin näkökulmasta korkeintaan hymähtää.

Happamia sanoi kettu...;)

<vääntää rautalangasta>

Sitä kutsutaan huumoriksi.

</vääntää rautalangasta>

Ja happamista: vaikeapa sitä meidän on vertailla, kumpi on parempi, kun kumpikin on vain yhtä tyyppiä vanhemmuutta kokeillut. Itse pidän pihlajanmarjoja ihan kivana vaihtoehtona, mutta keskitymme nyt kuitenkin näihin mansikoihin :)

Halusin tutustua ihmiseen, jolla on minun ja mieheni perimä. Yksi elämän hienoimmista oikeuksista on lisääntyminen. Elämänvalinnoistani olen vastuussa itselleni ja lapsilleni. Muu maailma tulee jossain takana.

Meillä on kaksi biologista lasta, koska se oli helpoin tapa lähteä lasta " hankkimaan" . Jos emme olisi biolasta voineet saada, olisimme yrittäneet adoptiota. Silloin emme kuitenkaan vieläkään olisi vanhempia, sillä ikä ei tähän mennessä olisi riittänyt...



Jos meille vielä kolmas lapsi joskus tulee, ei ole mitenkään mahdotonta että hänet adoptoidaan perheeseemme. Aika näyttää.

oli niin vomakas, että olin valmis turvautumaan hoitoihin, koska lapsia ei muuten kuulunut. Sitä ei voi oikein järjellä selittää.

joten silloin ei ollut sellaista halua. Ehkä alitajuinen suuntautuminen sinnepäin kuitenkin.



Sitten kun numero ykkönen oli puolitoistavuotias, niin minuun iski sellainen selittämätön vauvakuume jota ei voi kuvata millään muulla kuin että se oli sisäsyntyinen tarve. Biologiaa siis.

Sijaislapset taas eivät ole välttämättä pysyviä. Sitäpaitsi on kiva nähdä, miten lapsissa toistuvat omat ja miehen piirteet.