Miksi halusit OMIA LAPSIA?
Eikö adoptio ole hyvä tapa tai voihan olla myös sijaisvanhempi? Miksi tänne ylikansoitettuun maailmaan on pakko tehdä uusia lapsia jatkuvasti????
Kommentit (28)
Nuorena miehen kanssa ajattelimme, että emme hanki biol. lapsia vaan adoptoimme. Idealisteja kun olimme, emme ottaneet tätä haavetta huomioon ammatinvalinnassa, ja nyt elämme liian köyhinä voidaksemme adoptoida. Lapsemmekin ovat " tehdyt" tunteella, ei järjellä. Sitä paitsi uskon, että tähän maailmaan ei kukaan ihminen synny vailla tarkoitusta.
Toinen asia on se, että hyvinvointia riittäisi maailman kaikille lapsille, jos vain olisi tahtoa jakaa sitä oikeudenmukaisesti.
Jos heti tärppää, niin kestää reilut 9kk saada vauva eikä vauvan hankkiminen sinänsä maksa mitään. Jos ajattelee adoptiota, niin prosessi on pitkä, kotona käydään tekemässä selvitystä ja kun vihdoin luvan saa, niin siitä alkaa lapsen odotus, joka voi olla pitkä (etenkin jos haluaa kotimaasta lapsen). Jos taas adoptoi ulkomailta, niin sehän maksaa hunajaa. Ei meillä olisi ollut varaa. Lapsen elättämiseen meillä siis on varaa, mutta ei olisi ollut varaa maksaa itse lapsesta.
Halusin myös kokea koko vauva-ajan, niistä ensihetkistä synnärillä 3kk koliikkiin... Tätä en olisi kokenut välttämättä adoptoimalla.
Halusin myös ehdottomasti olla raskaana ja synnyttää. Lapsen perimällä ei niinkään olisi ollut väliä, siis että lapsi on juuri minun ja mieheni (esim. hoito jossa olisi käytetty luovuttajien sukusoluja olisi ollut ihan ok) mutta tarve kokea raskaus ja synnytys oli suuri. Enkä sitä kokemusta vaihtaisi mistään hinnasta!!!
Sijaisvanhemmuus taas on kutsumusammatti.
Oma lapsemme tuli meille Kiinasta vähän yli vuosi sitten.
- halusin kokea raskauden ja synnytyksen
- halusin tuntea lapseni ja hoitaa häntä ensi hetkestä lähtien
- halusin lapsen, jolla on selkeät juuret ja joka tietää syntyneensä toivottuna ja kasvaneensa oman perheensä parissa
- meille helpoin, nopein ja halvin tapa saada lapsi
- mies ei halua adoptoida
halusin vaikuttaa lapseni varhaisimpiin kokemuksiin ja hänen kehitykseensä ja terveyteensä jo odotusaikana ja vastasyntyneenä.
adoptiolapsella on aina historiansa, johon adoptiovanhemmat eivät ole olleet osallisia. hyvin harva adoptiolapsi saadaan uuteen kotiinsa aivan vastasyntyneenä, ja vastasyntyneelläkin on jo historiansa. Adoptiolapsella on myös aina vähintään yksi hylkäämiskokemus painolastinaan.