Lähdin tänään kotoa, jätin miehen ja lapset

keskittyä itseesi ja miettiä, mitä sinä tahdot. Minä kyllä sijassasi menisin tänään kotiin ja pikkuhiljaa etsisin uuden asunnon, kun hotellimajoittuminen ei voi kuitenkaan olla pysyvä ratkaisu.



Tunnen ainakin yhden etä-äidin. Hänellä on hyvin lämmin suhde tyttäreensä ja kaikki on sujunut avioeron jälkeen hyvin.

Miksi kokkaisitte ja raataisitte kotona yksin jos mieskin voi. Kaiken voi jakaa. Antakaa enemmän vastuuta arjesta miehillenne. Eihän sitä yksin kaikkea tartte hoitaa. Eikä kaiken pidä olla kuin lehdissä ja elokuvissa. Oikea elämä ei vaan ole sellaista.



Mutta jos se perhe tosiaan noin ahdistaa, niin ei kun pois vaan, mutta päästä se mies kunnolla vapaaksi. Älä jätä sitä elättelemään mitään toiveita. Älä muuta viereen ja hallitse entisen perheesi elämää. Se ei kuulu enää sulle kuten ennen.





No toivottavasti oli provo.

johonkin tekemiseen. Silti tiedän, että jos jostain pitää luopua niin töistä (väliaikaisesti, kunnes lapset ovat isompia), että jaksaa. Jos ei tarttis tehdä ulkopuolella töitä, jäisi kotihommille ja omalle ajallekin enemmän aikaa.



Mun mielestä tää systeemi on ihan perseestä, kun pitää klo 6 herätä, jotta ehtii ajoissa töihin, jotta ehtisi taas ajoissa lähtemään, jotta ehtisi hakea lapset ajoissa hoidosta. Ja aina on niin pimeetä ja kun kotiin ehdit, niin hommat odottaa siellä, kun se mies tulee kuitenkin myöhemmin kotiin, kun hänen on vienyt lapset hoitoon, ettei heidän tarttis ennen klo 7 herätä.

Et sä voi noin vaan kävellä ulos lastesi elämästä. " Äiti päätti aamulla lähdön jälkeen ettei tuukaan enää kotiin" . Toivottavasti tämä on provo.

Ellei sanonpa kerrankin : olet ällöttävän itsekäs. Varsinkin jos et ota lapsiasi enää elämääsi mitenkään. Miehesi ehkä ymmärtää, lapset ei.

Kaikki ei tapahdu just kun sä tahdot, ole hitaampi jos edelleen " tota" tahdot.

Ratkaisu ei voi missään nimessä olla se, että yks kaks vaan lähdet lastesi elämästä. Mieti mitä vahinkoa aiheutat pienille lapsellesi, jos lähdet. Heidän pitäisi kuitenkin pystyä kasvamaan suht normaaleiksi aikuisiksi ihmisiksi. Miten he voivat sen tehdä, jos oma äiti vain lähtee. Liian raskasta pienille ihmisaluille.



Pidä vaikka lomaa ja mene jonnekin lepäämään, mutta älä lähde kotoa pois.

Jos haluat erota niin se on teidän asia. Jos miehesi jää lasten lähihuoltajaksi, niin on sekin ok. Muista kuitenkin se, että sinä olet päätöksen lähtemisestä tehnyt, kanna vastuusi siitä -> tapaat lapsiasi säännöllisesti ja maksat elatusmaksut.

minun äiti ei muistanut sellaista meille kertoa.

Vierailija:

Täähän on kuin siitä Leevien biisistä, mutta tää ei ole mielikuvitusta vaan totisinta totta.

Kerroin eilen muistaakseni, kuinka en enää jaksa perhe-elämää, lapsia ja miestäni. Tänään sitten soitin töistä miehelleni, että en tule tänään kotiin ja haen jo vuokra-asuntoa. Kävinkin katsomassa yhtä, saisin jo joulukuun alussa.

Nyt olen vielä töissä enkä tiedä mihin menisin. En enää halua kotiin. Ahdistaa niin kauheasti se meno siellä. Musta ei ole perheen äidiksi.

Nyt varmaan menen hotelliin yöksi tai sitten nukun täällä töissä. Mulla on nyt helpottunut ja vapautunut olo. Toisaalta itkettää, toisaalta ikinä en ole ollut näin onnellinen jostain.

Sinulle merkkaa vain oma onni ja tyydytys!! Et tippaakaan välitä lapsiesi ja miehesi tunteista! Olet itserakkuden huippu, kypsymätön yksilö!! TÄYS NOLLA!!! jubi.

" Kyllähän minä lapsiani rakastan."

Mun äiti teki mulle saman tempun,hävisi elämästäni noi vain.Monet kerrat olisin häntä pikku tyttönä tarvinnut,ei olut ketään keltä kysyä asioita ja jutella mieltä painavista jutuista.



En yksinkertaisesti tunne äitiäni kohtaan muuta,kuin katkeruutta ja hän on hyvin vastenmielinen ihminen mielestäni.

Päästit miehesi vapaaksi. Löytää varmasti uuden normaalin naisen rinnalleen ja lastesi äitipuoleksi.



Sä olitkin varmasti aika tarpeeton.

Lapsethan kasvavat koko ajan riiviövaihe menee joskus ohi.

Kyllähän mä lapsiani rakastan, siitä ei ole kyse. Minusta vain ei ole kokoaikaiseksi äidiksi. Onneksi mieheni on viisas ja tasapainoinen ja hyvä isä.



Hän melkeinpä ymmärtää minua.



ap

terapiat, hammaslääkärit, sairastelut ym. yhteen työn kanssa.



Itse jätän työn, jos alkaa tuntua liian raskaalta.

..no miksipä ei olisi, elämäntilanteita on monia.



Toivottavasti löytäisit(te) jonkin muun ratkaisun. Tuo kun kuulostaa niin kamalan radikaalilta päätökseltä. Lapsille olet kuitenkin maailman ihanin äiti. Äiti, joka merkitsee heille suunnattoman paljon.



Ajattele lapsiasi. Voisittehan te yrittää vielä jotenkin, esimerkiksi että saisit enenmmän omaa aikaa, jolloin mies hoitaisi lapsianne ja sinä saisit aikaa VAIN itsellesi. Et siis tekisi kotitöitäkään sinä aikana. Olisit vaan ja nauttisit yksinäisyydestä, muutaman tunnin vaikka alkuillasta.



Mieti vielä.



Kuinka vanhat lapset teillä on?