Murrosikä 40-vuotiaana?

Olen ollut kiltti ja tottelevainen lapsi, mutta saatuani oman lapsen 35-vuotiaana olen alkanut arvostella äitiäni. Tänään repesin totaalisesti niin että itsekin yllätyin, ja sieltä tuli suorat sanat vuosien takaa... Kai se on hyvä tämäkin vaihe käydä, mutta ei kai tämä ole normaalia nelikymppisen käytöstä. Äitini on ollut menestyvä uraäiti, mulla ei ura koskaan ole päässyt käyntiin, joten huonommuuden tunteet pukkaa päälle. Töissä kyllä käyn, mutta olen tavallinen rivisuorittaja. Mutsi alkoi selittää, että kai se on hyvä itselleen tunnustaa, ettei kaikki ole yhtä laaja-alaisia ja että perinteinen kotiäidin rooli olisi sittenkin sopinut mulle paremmin.

Lapsena sain aina kuulla, että kotiäidit on aivottomia aviomiehen siivellä eläjiä...

Pyysin äidiltä jo anteeksi raivoamista ja sanoin, etten halua enää puhua asiasta, mutta hän sanoi, että puhuttava nyt on. Mun pitäisi kuulemma antaa hänelle toimintaohjeet, että miten mun kanssa pitää kommunikoida. Tämäkin vielä. Taidan viettää hiljaiseloa vähän aikaa.