Onko vastuullista toimintaa?

eihän vanhemmat välttämättä halua toista lasta ensimmäisen vammaa korvaamaan.



minä näkisin jutun niin että kun jättävät seulonnat väliin todella ajattelevat että viis vammoista- lapsi on aina oma rakas lapsi.



rankkaa varmasti on jos vammaisia lapsia.

Epäiletkö että pariskunta ei rakasta vammaista lastaan ja haluavat terveen lapsen tilalle? Tätä tosin ei tue se, että he eivät käy seulonnoissa, vaan sen mukaan vammainenkin lapsi on ihminen, tärkeä ja rakastettu.



Huolehtisit vain omista asioistasi. Muutenkin seulontojen seurauksena tehdään abortteja vain noin alle 300 vuodessa, abortteja tehdään n. 11000 ja lapsia syntyy +50000.

miksi sitten vammaisen vanhemmat eivät saisi niin tehdä?

momentti:

minä näkisin jutun niin että kun jättävät seulonnat väliin todella ajattelevat että viis vammoista- lapsi on aina oma rakas lapsi.

Eli ovat raskaana jo vaikka edellinen vauva alle vuoden. Oli sitten vammaisia tai terveitä.

Eiköhän ole jokaisen oma asia milloin lapsia hankkii ja kuinka monta. Tuntuu ettei oikeaa ajankohtaa meinaa löytyä edes oman elämän pohjalta, saati sitten jos joutuu kaikken naapureiden ja puolituttujen mielipiteet ottamaan huomioon!



Tämä on onneksi vapaa maa.

Ilmeisesti eivät kuitenkaan esikoista korvatakseen, koska jättävät seulonnat pois. Mutta lapsista olen huolissani, sillä mielestäni vanhemmat ovat jättäneet omat voimavarnsa huomioimatta!



Olen nähnyt monta perhettä joissa on lapsia reilun vuoden ikäerolla ja helppoa se ei ole ollut. Vaikka lapset ovat oleetkin terveitä. Lähinnä alkuajat vaan sitä päivästä toiseen jaksamista. Mutta kun siinä samalla pitäisi vielä jaksaa huolehtia vammaisen lapsen erityistarpeista ja kuntoutuksesta, pienemmän kenties itkiessä koliikkia. En vaan jaksa ymmärtää!



ap

Enkä muutenkaan ymmärrä tuota että lapsia pitää hankkia vuoden välein, mikä hiton kiire ihmisillä oikein on?!?



Vammaisen lapsen hoitaminen on rankkaa hommaa ja muuttuu ajan myötä vaan kovemmaksi. Jos lapsi on muuten terve nuo alkuajat saattavat olla hyvin samanlaista kuin terveenkin vauva kanssa ja siitä voi saada väärän kuvan. Mielestäni on vastuutonta muutaman kuukauden kokemuksella todeta jaksavansa hoitaa toisen lapsen samalla.



Mutta ovatko kyseiset ihmiset uskovaisia, eli onko päätös loppujen lopuksi heidän omansa? Jotkut suuntaukset kun kieltävät ehkäisyn sekä tietysti abortin samalla.

Mutta ihan yhteiskunnallista näkökulmaa olen miettinyt. Eli jos perheessä on jo ennestään kehitysvammainen lapsi ja kenties suurempi riski saada toinen, onko päätös pelkästään heidän? Tiedän perheen jossa on kolme erityislasta ja seuraavissakin raskauksissa jättävät seulonnat väliin koska kokevat ne luokkaaviksi.



Yhteiskunnalta menee paljon rahaa tähän perheeseen, kaikkien lasten hoidot ja kuntoutukset eikä kenestäkään tule veronmaksajaa. Saako ihminen todella tehdä verovaroilla elätettäväksi niin monta vammaista lasta kun haluaa? Kyllä minun mielestäni voisi jotenkin rajoittaa tuotakin, karsia vaikka tukia seuraavien lapsien kohdalta tai jotain.

oletpas piinkova

Eiköhän nämä vanhemmat ole tarkkaan miettineet mitä haluavat. Ja hieno homma jos ovat valmiit ottamaan lapsen vastaan juuri sellaisena kun tulee. Ei elämää aina voi eikä tarvitse etukäteen suunnitella kovin tarkkaan. En nää mitään säälimisen aihetta.

sä pienemmältä sisarukselta, oppia taitoja, saada rakkautta myös häneltä. En minäkään pienten ikäerojen suuri kannattaja ole, mutta tässä tapauksessa kirjoittaja saisi kyllä pitää suunsa supussa. Enkä näe kyllä siinäkään mitään pahaa, että vanhemmat haluaisivat onnistuneen raskauskokemuksen tai ovat osallistumatta kokeisiin. En minäkään osallistunut (kaksi tervettä lasta), miksi heidänkään olisi pitänyt osallistua, jos eivät halua?

eli mielestäni olisi ok homma jos lapsilla olisi kaksi-kolme vuotta ikäeroa. Mutta tässä tapauksessa lapset ovat niin samanikäisiä että pian kulkevat kehityksessä samaa tahtia. Entä sitten kun nuorempi menee vanhemman ohi? Ei välttämättä tee vammaisen lapsen itsetunnolle hyvää että nuorempi oppii asioita ennen häntä?



ap

Vierailija:

eli mielestäni olisi ok homma jos lapsilla olisi kaksi-kolme vuotta ikäeroa. Mutta tässä tapauksessa lapset ovat niin samanikäisiä että pian kulkevat kehityksessä samaa tahtia. Entä sitten kun nuorempi menee vanhemman ohi? Ei välttämättä tee vammaisen lapsen itsetunnolle hyvää että nuorempi oppii asioita ennen häntä?

ap

nuoremman lapsen kehitys menee down lapsen ohi ja itsetunto kyllä kehittyy vaikka toinen olisi edellä. Muutenkin down lapsen

kehityksestä on hankala sanoa miten lähtee menemään, on siis hyvin yksilöllistä.

eli nuorempi sisarus menee joka tapauksessa ohi jossain vaiheessa. Kenties voitaisiin ajatelle että tässä tapauksessa tuo ohimeno sujuu helpommin, koska lapset ovat vielä niin pieniä. Isosisko/veli ei edes tajua olevansa vanhempi tai että hänen pitäisi osata asioita ennen muita. Ja yleensä kehitysvammaisilla on puolellaan se onni, etteivät he edes osaa kadehtia muita tai menettää itsetuntoaan tällaisista asioista.

Eiköhän vanhemmat ole omalta osaltaan pohtineet tilanteensa kun ovat tällaiseen ratkaisuun tulleet. Läheisiltään he kaipaavat varmasti enemmän tukea kuin arvostelua, eli jos olet todella lapsista huolissasi kannattaisi miettiä omaa toimintaasi.

Vierailija:

eli mielestäni olisi ok homma jos lapsilla olisi kaksi-kolme vuotta ikäeroa. Mutta tässä tapauksessa lapset ovat niin samanikäisiä että pian kulkevat kehityksessä samaa tahtia. Entä sitten kun nuorempi menee vanhemman ohi? Ei välttämättä tee vammaisen lapsen itsetunnolle hyvää että nuorempi oppii asioita ennen häntä?

ap

Miksi nämä esittämäsi asiat, sopiva ikäero ja huoli vanhempien jaksamisesta, olisivat perusteltuja tämän tietyn perheen kohdalla. Ymmärrän kyllä tavallaan pointtisi, mutta jotenkin pohdit asiaa ikään kuin omien lähtökohtiesi kautta. Voisihan ajatella myös, että jos vanhemmat olisivat poikki ensimmäisestä lapsesta, he päätyisivät jopa aborttiin tässä vaiheessa. Annetaan ihmisille myös lupa jaksaa, jos he itse niin asian kokevat.

Vierailija:

eli mielestäni olisi ok homma jos lapsilla olisi kaksi-kolme vuotta ikäeroa. Mutta tässä tapauksessa lapset ovat niin samanikäisiä että pian kulkevat kehityksessä samaa tahtia. Entä sitten kun nuorempi menee vanhemman ohi? Ei välttämättä tee vammaisen lapsen itsetunnolle hyvää että nuorempi oppii asioita ennen häntä?

ap

Silloin kun kantaa vastuun lapsistaan?



Eli jos kyseiset ihmiset ovat valmiita kantamaan vastuun lapsistaan, ei siihen muilla ole nokan koputtamista.



Hyvinvointiyhteiskunnassa kun eletään, heikommassa osassa oleville tarjotaan erilaisia tukia eikä niiden vastaanottamisessa ole mitään väärää. Ei kai kukaan tahallaan vammaista lasta halua pystyäkseen kynimään rahaa yhteiskunnalta? työtä vammaisessa lapsessa on tervettä enemmän ja on hienoa että vanhempia tuetaan näin vaativassa tehtävässään. Ja näillä tuilla ja kuntoutuksilla vammaiselle henkilölle tarjotaan mahdollisimman hyvä tulevaisuus. Että hän pärjää kykyjensä mukaan mahd. itsenäisesti, pystyy kenties työskentelemään jne. Tällainen vammainen henkilö tulee viimekädessä yhteiskunnalle kannattavammaksi kuin se että kaikki sullotaan automaattisesti laitoksiin. Inhimillisetä puolesta nyt puhumattakaan.



Tuo loppuosa oli siis lähinnä 10:lle, tai kuka nyt olikaan joka halusi tukia pois.

Enkä oikein ymmärrä kenen etua tuo palvelee. Esikoinen ei saa tarvitsemaansa huomioa kun jo noin pian äiti on raskaana ja kohta jo uusi vauva talossa. Eikä uusi lapsikaan saa olla ainoa vauva, kun vanhempi sisarus on lähes samalla asteella. Ja vanhemmat ovat kovilla, sillä ei ole helppoa hoitaa kahta kävelemätöntä vaippavauvaa.



Downithan oppivat kävelemään siinä kahden vuoden paikkeilla, jälkeekin. Eli kovilla äiti on kun saa vuoden ajan kantaa kahta vauvaa, joista toinen on vaan isokoisempi. Ja kun se arki ei muutenkaan ole tuollaista normaalia vauvaperheen touhuilua, että saa laiskottaessa jäädä kotiin koko päiväksi. Erityislapsen kanssa on paljon sellaisia käyntejä ja kuntoutuksia joihin on pakko mennä vaikka kuinka väsyttäisi.



Eli helppoa ei varmasti tule olemaan. Mutta että vastuullista... eiköhän se sitä ole jos molemmista lapsista huolehditaan. Ehkä itsekin moisesta selviäisin, mutta niin tiukoille se ottaisi etten halua elämän sellaiseksi menevän. Haluan saada aikaa nauttia lapsista ja heidän kasvamisestaan!