ilkassa luki tänään että s-joella keisarileikattu tänä vuonna 32 äitiä synnytyspelon vuoksi

vaivaa?

Olen ihan varma tämän ja parin muun nettipalstan perusteella, että se on hyvin pieni joukko naisia, jotka räkyttää toisille jostakin sektiosta. Yleensä taustalla on - ehkä hyvinkin taitavasti peitetty - kateus. Tämähän on tunnettu tosiasia, että nimenomaan kateus saa naiset esittämään tuomitsevia lausuntoja toistensa valinnoista: pelko siitä, että toisella tavalla toimiva tai ajatteleva ehkä pääsee jossain suhteessa helpommalla tai tulee onnellisemmaksi kuin minä itse.



Varmasti 90% naisia on ihan normaaleja, empatiakykyisiä ihmisiä, joiden pyllyä ei kutita pätkän vertaa toisten pelkosektiot.

Itse en pelännyt hiukkaakaan, kun menin ensimmäistä

lastani synnyttämään. Kun synnytys meni kuitenkin

täysin pieleen ja melkein henki lähti sekä vauvalta että

minulta, niin sen jälkeen pelotti todella paljon mennä

synnyttämään toista lasta.

Onneksi pelkopoli auttoi minuakin! (Ja toinenkin lapsi

syntyi lopulta alateitse ihan ns. normaalisti.)

Vierailija:

mutta ensimmäinen synnytys oli lopulta niin karmea kokemus, että toista odottaessani hakeuduin viivana pelkopolille.

Ottakaapa huomioon, että synnytyspelkoiset eivät ole aina ensisynnyttäjiä ;) vaan pelko voi tulla juuri kamalan synnytyskokemuksen jälkeen.

Minulla kesti esikoisen synnytys reilu 15 h (siitä kun pääsin

sairaalaan) ja ponnistusvaihe oli 1,5 h.

Vauvan napanuora oli kiertynyt hänen ympärilleen, joten

sydänäänet putosivat monta kertaa minimiin, mutta nousivat

kuitenkin taas. Jouduin makaamaan tuon 15 h sairaalasängyssä

piuhoissa kiinni, en saanut liikkua, en syödä enkä juoda, enkä

pystynyt kivulta nukkumaan (yökin meni odotellessa).

Ponnistin sängyssä puoli-istuvassa, kun en saanut mennä

jakkaralle (lapsivesi oli vihreää, kun vauva oli kakannut).

Ponnistusvaiheessa vauva jäi jumiin, ei tullut ulos edes

imukupilla, 3 kertaa yritettiin. Supistukset olivat loppuneet

kuin seinään. Lopulta vauva saatiin ulos, mutta minua ei

supistanut edelleenkään, vuosin verta, ja lähes pyörryin

synnytyspöydälle.

Minut vietiin nopeasti leikkaussaliin kaavintaan, joka tehdään siis nukutuksessa. Verensiirron sain kaksi kertaa. Onneksi olin

sairaalassa, sillä kotona olisin kuollut, ja ehkä vauvakin.

Tämä tarina on tosi. Ja pelkopoli kutsuu ihan varmasti

jos ja kun menen kolmatta kertaa synnyttämään, vaikka

kakkosen synnytys olikin melkein kuin oppikirjasta ja

vain 9,5 tuntia pitkä (ponnistusvaihe vaivaiset 20 min).

Tv. 50

Vierailija:

Tarkoitatko että PONNISTUSvaihe kesti vartin? Kovin hurjalta ei mielestäni kyllä synnytyksesi kuulosta, ei edes ensisynnytykseksi. Tai sitten et ehkä kerro tässä kaikkea. Minulla kokemusta 19 tunnin synnytyksestä (ponnistus 45 min.) ja 2,5 tunnin synnytyksestä (ponnistus 3 min.) ja kyllä tuo nopeampi tapa (myöskin ilman kivunlievitystä) oli paljon inhimillisempi. Enkä aio rynnätä pelkopolille nytkään kun 3. lapsi syntyy.

Synnytys ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu ja varmaa on, että se sattuu. Sitä on oikeastaan aivan järkevää pelätä, kun vaikka vertaa johonkin hämähäkkikammoon, jolle ei sinänsä ole perusteita. (Hämppykammoiset älköön suuttuko:))



Itsekin pelkään etenkin ponnistusvaihetta hirveästi, mutta meinaan sen käydä läpi kolmannenkin kerran, sillä kohdallani on aina kaikki mennyt hyvin, ja toipuminen ollut nopeaa.



Sinänsä en siis ollenkaan tuomitse synnytyspelkoa, eikä ole oikein, että joku joutuu suorastaan foobisesta kammosta huolimatta siihen tilanteeseen.



Se, mikä tästä tilanteesta tekee niin ristiriitaisen, on se tosiasia, että tätä pelkojuttua käytetään myös aika lailla hyväksi. Tunnen itsekin pari äitiä, jotka ovat teettäneet " mukavuussektion" , joko säästääkseen vaivojaan tai alapäätään.



Se ei ole minusta oikein, sanotte, mitä sanotte. Nykyään sektio on niin saatavilla, että monelle, myös minulle on tullut kiusaus vaan sanoa, että pelottaa, en tahdo synnyttää.



Kuitenkin on kai sanomattakin selvää, että alatiesynnytys on yleensä parempi tapa sekä lapselle, että äidille, edellyttäen, ettei äiti kärsi hirveästä. lamaannuttavasta pelosta. Ja sellaiseksi ei lasketa ihan normaalia kivun pelkoa, josta varmaan jokainen kärsii jossain vaiheessa. Siinä kohtaa minäkin olen sitä mieltä, että jos raskaaksi hankkiutuu, niin on periaatteessa oltava valmis myös synnyttämään, ymmärrättekö mitä ajan takaa?



Jos mennään siihen, että normaali käsiteltävissä oleva pelko on sektion peruste, niin kymmenen vuoden päästä alatiesynnytyksiä ei enää juuri tapahdu.



Vaikeahan se on toisen mennä sanomaan, kenen pelko on aitoa, mutta asiaan voitaisiin kenties vaikuttaa kiristämällä niitä kriteereitä sektion tekemiselle, kun kyseessä eivät ole lääketieteelliset syyt. Ja onhan sitä keskusteluapuakin ihan hyvin saatavissa, ja sitä voisi korostaa vielä ensisynnyttäjien kohdalla, he kun kieltäytyvät sellaisesta, mistä eivät oikeastaan vielä tarkalleen mitään tiedä. Ymmärrettävämpää on tottakai sellaisen pelko, joka on traumaattisen synnytyksen jo käynyt läpi.



Ristiriitainen juttu kaiken kaikkiaan, josta voisi väitellä loputtomiin.

tietysti sitten jos kaikki menee oppikirjojen mukaan, mutta kaikki synnytykset ei mene niinkuin pitäisi.

Keksipäs keino karkoittaa minun ääretön korkeanpaikankammo tai suunnaton kammo hämähäkkejä kohtaan. Mielelläni näistä peloista ja kammoista luopuisin (pelkään kyllä myös synnytystä ja meinaan hakea sektiota)

ja tuntuu siltä että nykyään noita synnytyspelkoisia on paljon koska on mahdollisuus sektioon pelon takia. tottahan varmasti jokaista pelottaa jonkin verran synnytys ja kun sen on kokenut huomaakin ettei se niin kauheeta ollutkaan. nykyään on hyvät kivunlievitykset...ja itse olenkin aika raakasti sitä mieltä että jokaisen olisi ensin yritettävä synnyttää normaalisti,pelosta huolimatta.

että siellä on pelko korkeella kun viime vuonna juuri kuoli vauva kun lääkäri vaan vänkäsi että mahtuu mahtuu.

sellainenkin, joka ei vain halua synnyttää. Tiedän tapauksia, jotka ovat oikeasti tuon myöntäneetkin.



No mutta kunhan nuo sektiot tuosta yleistyy, niin eiköhän ihmisille tule paremmin tietoon niidenkin pelottavuus. Aika pahasti pieleen menneitä tiedän minäkin, vaikka ovat olleet ihan suunniteltuja.



Synnytys" pelkoiset" ovat alinta kastia.

Kysypäs niiltä äideiltä jotka ovat kiitos synnytyksen pidätyskyvyttömiä. Tuskin on mukava olo kun paska valuu ja mitään ei voi aikuinen ihminen sille tehdä. Minun puolesta vaikka kaikki äidit voitaisiin leikata, eipähän pääsisi tapahtumaan näitä synnytyksen aikaisia vammautumisia (äidille ja lapselle) aikä tarvitsisi lääkärin vängätä mahtuuko vai ei mahdu.

Vierailija:

Synnytys" pelkoiset" ovat alinta kastia.

Uskomaton kakkaa suollat suustasi, kehtaatko vielä tuolla suulla miestäsi ja lapsiasi pussailla, hyi sinua! Jos oikeasti joku asia pelottaa niin ei siihen auta se että sen kohtaa. Itse olen yrittänyt tätä " kohtaamisterapiaa" eikä se ole auttanut yhtään. Jokainen valitkoon miten lapsensa tähän maailmaan saattaa!

suomen korkemmat lapsikuolleisuudet !!!!

myös leikkauspöydälle!

Yhä edelleen olen sitä mieltä, että synnytyspelkoiset ovat todellisia luusereita, jotka ei oikeasti osaa muuta kuin vinkua.

Vierailija:

Vierailija:

Synnytys" pelkoiset" ovat alinta kastia.

Uskomaton kakkaa suollat suustasi, kehtaatko vielä tuolla suulla miestäsi ja lapsiasi pussailla, hyi sinua! Jos oikeasti joku asia pelottaa niin ei siihen auta se että sen kohtaa. Itse olen yrittänyt tätä " kohtaamisterapiaa" eikä se ole auttanut yhtään. Jokainen valitkoon miten lapsensa tähän maailmaan saattaa!

perusteella.. itelläni on yksi sellainen takia ja siinä ei pelolla ollut mitään osaa ei arpaa. Esikoista puserrettiin vuorokausi ulos, jonka jälkeen tehtiin kiireellinen sectio.. lopullisena syynä mun laiska kohtu ja vauvan suuri koko. Tokalla kerralla päätin, etttä jätän sen vuorokauden siellä synnytyssalissa suoraan väliin, kun lapsi tiedettiin isommaksi ja epäilin, että ei se kohtu siitä mihinkään oo aktivoitunut, kun siinäkään raskaudessa ei ollut ensimmäistäkään supistusta. Lekuri vaan ei suostunut kirjoittamaan sektio-päätöstä ns. lääketieteellisistä syistä. Ja sinänsähän sillä ei ole mitään väliä, kun lapsi oli terve ja mä toivuin edes jotenkuten...

Eikä se, että esim. leikkauksen jälkeen seuraavat lapset kuolevat 8-kertaa todennäköisemmin kohtuun kuin normaalisti synnyttäneiden tapauksissa?

Se pidätyskyvyn menetys ei todellakaan ole edes yhtä yleinen juttu, kuin oman lapsen kohtukuolema arpeutuneen kohdun takia, ja jos noista pitäisi valita, niin kiitos, mieluummin elävä lapsi kuin pidätyskyky.

Vierailija:

Kysypäs niiltä äideiltä jotka ovat kiitos synnytyksen pidätyskyvyttömiä. Tuskin on mukava olo kun paska valuu ja mitään ei voi aikuinen ihminen sille tehdä. Minun puolesta vaikka kaikki äidit voitaisiin leikata, eipähän pääsisi tapahtumaan näitä synnytyksen aikaisia vammautumisia (äidille ja lapselle) aikä tarvitsisi lääkärin vängätä mahtuuko vai ei mahdu.

kuka sinä olet puhumaan synnytyspelkoisista näin?

Vierailija:

Yhä edelleen olen sitä mieltä, että synnytyspelkoiset ovat todellisia luusereita, jotka ei oikeasti osaa muuta kuin vinkua.

Vierailija:

Vierailija:

Synnytys" pelkoiset" ovat alinta kastia.

Ei kai se keneltäkään ole pois jos joku on syntynyt leikkauksella pelon vuoksi.

tavallisille synnyttäjille. TYoivottavasti antaisivat sakset käteen niille luusereille ja sanoisivat, että leikkaisivat itse, kun niin ylepänä aina kertovat synnyttäneensä...