Jouluna lapsena oli hirvee hetki kun lahjat oli avattu ja " kaikki oli ohi" . Tuli oikein MASIS ja hirvea ahdistus, et nyt kaikki on ohi.

Sillonhan se riemu vasta alkoikin... Sai leikkiä uusilla leluilla ja tapella veljen kanssa,kumpi laskee uudenkarhealla yhteisellä Stigalla seuraavana aamuna ekaks! :D Oi niitä aikoja...

sen puolesta jossei saanut lahjoja joita toivoi. Viime jouluna tuli tosissaan paha mieli, kun en saanut yhtään henkilökohtaista lahjaa. Tietysti oli näitä yhteisiä suklaita yms, muttei ainuttakaan jossa olisi lukenut vain minun nimeni ja ollut vaikka villasukat...

Kutkuttavaa oli myös käydä tutustumassa naapureitten joululahjoihin ja kehua omillaan. :D



Meillä myös varsinainen jouluateria evankeliumin ja jouluvirren kanssa syötiin vasta joulupäivänä. Sekin tuntui lapsena ihanan juhlalliselta.

tule tai tulee päinvastoin että " luojan kiitos, onneksi tämä hössötys on pian ohi!"

paketteja, valvoa vöhön myöhempään kun mummo katsoo aamulla lapsia, ottaa lasi viiniä ja raatata sisarusten kanssa.

Joulupäivä oli minusta kamala. Minulle joulu oli jo silloin kokonaan ohi, kun aikuiset makasivat krapulaansa tai viettivät iltapäivän esittäen ylisydämellistä toisilleen, ikäänkuin edellisen illan känniriidat sillä unohtuisivat.

Nyt on pakko mainostaa mun vanhoja vanhempia, ne aina leikki ja pelasi meidän lasten kanssa aattoiltana. Meillä ei dokattu, vaan jouluna vanhemmatkin pelasi pelejä jne. Muina aikoina saimme yleensä pelata keskenämme. Mieleen ei olekaan jäänyt lapsuuden jouluista lahjat vaan yhdessäolo. (isä oli reissuhommissa eikä arki-iltaisin kotona).

varattu sähkövempaimiin ( melun takia joskus siirretään seuraavaan päivään). Sitten juodaan kahvit ja jotenkin on ikävä omia vanhempia.(Ei mahdollisuutta viettää joulua yhdessä). Mutta lasten riemu ja joulusauna kyllä piristävät.

vasta juotiin kahvit ja syötiin jälkiruoka. Näin juhla jatkui lahjojen jälkeen eikä tyssähtänyt meilä lapsilla jännityksen laukeamiseen. Ja meillä aatto oli vasta joulurauhan alku. Joulupäivänä ja Tapaninpäivänä myös syötiin hyvin, pelattiiin yhdessä ja tavattiin sukulaisia ja ystäviä. Jompana kumpana käytiin myös joulukonsertissa.



Jossain vaiheessa huomasin, että olen varmaan tullut isoksi, kun odotin enemmän näitä aterioita ja joulukirjojen lukurauhaa kuin niitä lahjoja. Jouluun kuului myös aina ulkoilua ja yhdessäoloa sen merkeissä. Näin haluaisin tehdä myös omien lasten joulujen kanssa.