Onko totta, ettei masentuneiden äitie lapset vierasta muita aikuisia?!

Myös ripustautuu läheisiin aikuisiin kovasti.

ja ovat tosi avoimia mikä johtuu varmaan siitä että ovat saaneet paljon rakkautta ja että tunteet näytetään avoimesti meidän perheessä. Eivät ole oppineet " pelkäämään" ihmisiä. Ei olla myöskään opetettu että vieraille ei saisi puhua tms.

Yleisesti ottaen vierastaminen on vauvan normaali kehitysvaihe. Se kertoo, että vauva on oppinut erottamaan vieraat tutuista.



Masentuneen äidin lapselle oma äiti voi vuorovaikutuksen puutteen takia olla vain yksi ihminen muiden joukossa, jolloin vauva ei välttämättä vierasta ketään.



Kaikki lapset eivät vierasta, eikä se kerro siitä että vanhemmat olisivat jotenkin muita erinomaisempia. Jotkut lapset vierastavat paljon ja pitkään, eikä se kerro että vanhemmat olisivat huonoja.



Jotkut lapset ovat ujoja, jotkut eivät. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden määrän kanssa.

Eli periaatteessa tähän faktaan liittyen masentuneen vanhemman lapsi ei ole välttämättä kyennyt sitoutumaan kunnolla vanhempaansa.



MUTTA tämä ei tosiaankaan tarkoita automaattisesti sitä, että vierastamattoman lapsen äiti on masentunut.

Vierailija:

Luulin, että asia olisi juuri päinvastoin, eli lapsi, jolla on turvallinen suhde vanhempiin, uskaltaisi paremmin luottaa myös muihin aikuisiin.

Vanhemmilla lapsilla oma temparamentti vaikuttaa paljon.

Vierailija:

ja ovat tosi avoimia mikä johtuu varmaan siitä että ovat saaneet paljon rakkautta ja että tunteet näytetään avoimesti meidän perheessä. Eivät ole oppineet " pelkäämään" ihmisiä. Ei olla myöskään opetettu että vieraille ei saisi puhua tms.

Oo näiden mammojen ja niiden käsitysten kanssa sitten onnellinen.

Vauva siis kiintyi minuun. Nyt taaperoiässä alkaa helpottaa ja ottaa itsekin kontaktia muihin.

Tietysti jos lapsi joutunut kokemaan kamalia asioita, hän voi pelätä vieraita. Pelko ja ujous eri asia. Pelko on opittua ja ujous on synnynnäistä ( geeneissä )

Kun se ujous on siis geeneissä, ja meidän suvussa on paljon ujoja.

aina niin avoimia, vaikka ovat temperamentiltaan erilaisia. Esim. kutitelleet puistonpenkillä vierasta miestä ihan tosta noin vaan (n. 3 vuotiaana), jutelleet bussissa tms. vieraiden kanssa, menevät heti syliin kun on tullut käymään joku aikuinen jota eivät ole ennen nähnyt (vielä 7v poika) tms. Päiväkodissa ja koulussa on sanottu siitä myös kun ovat niin herttaisia ja osoittavat kiintymyksen esim. hoitajille avoimemmin kuin mihin ovat tottuneet.



Tästä ei nyt tarvitse taas herneitä nenuun vedellä. En ole väittänyt että olisimme jotenkin erinomaisempi perhe kuin kukaan muukaan. Mutta kyllä minä olen nähnyt aika paljonkin sellaista että vanhemmat kieltävät lapsia " häiritsemästä" vieraita ihmisiä liikennevälineissä tms. ja sanovat ettei ventovieraille saa puhua jne. Mietin vaan mitä me ollaan tehty eri tavalla kuin joku muu kun lapsista on tullut tällaisia. Ainakaan ei masentuneita olla. Luulisi että masentuneen lapsetkin olisivat ennemmin ahdistuneita kuin vierastamattomia. Vai oliko kyse vauvoista?