tässä tarinani, kommentoikaa siskot...

Oli pakko purkaa tänne pahaa oloa, en tiedä miten tekisin.

Olemme isoimman siskoni kanssa olleet aina läheisiä, ja nyt noin kk sitten hänellä ja miehellään iso riita, jonka johdosta on käynnistynyt nopea ja ahdistava asumuseroprosessi, jossa olen yrittänyt siskoani tukea.

No nyt on siis selvinnyt, että siskollani ollut toinen mies jo puolen vuoden ajan, ja loppujen lopuksi tämä toinen mies todellinen syy nopeaan ja äkilliseen eroon (siskollani kaksi lasta, 6 ja 13-vuotiaat, jotka välikädessä). Minulle asia selvisi eilen, siskoni miehen kautta. Ja olen jotenkin siskooni niin pettynyt, hän on jo monena yönä ja iltana lähtenyt miehen luokse. Ihmettelen että avioliitto ja omat lapset ei paina vaakakupissa paljoakaan, kun hän on nyt ns.rakastunut. Ja olen huolissani, koska olen sitä mieltä että hän tekee elämänsä virheen josta maksaa vielä kalliisti.

Tiedän, että muu perheeni on jo häntä vastaan, ja hän jotenkin luottaa tukeeni, mutta kun minulla olo, ettei ole mistä ammentaa kaiken tämän vihan ja pettymyksen tunteen keskellä. Kai tämä ajan kanssa helpottaa ja pystyn taas katsomaan siskoani silmiin.

Asiassa vielä se pointti että olen raskaana ja pieniä ongelmia verenpaineen kanssa jo nyt, ja tämä tekee tilanteen vielä vaikeammaksi.



Kommentiti olisi kullanarvoisia....