Oletko tehnyt lapset ITSEÄSI varten? Vai oletko ajatellut

suvunjatkamisvietti..eläimet tekee pentuja..elukoita me ihmisetkin ollaan..

Haluan antaa rakkautta, jakaa arvoni, sekä jatkaa sukuamme. Toki haluan myös nähdä pienen ihmisen kehittyvän omaksi yksilökseen.

- haluan elämää taloomme, siis meidän vanhempien lisäksi pientä elämää ihmettelevää taapertajaa. Me aikuiset kun tuppaamme unohtamaan elämän ihmeellisyyden ajan myötä.

- halusin lapsen sillä hän on ihminen jota saan rakastaa aina täydestä sydämestäni ja joka tulee aina olemaan ihana osa elämääni

- en halunnut tappaa tuota pientä lapsenalkua kohdustani. Emme siis varsinaisesti yrittäneet saada lasta, vaan hänet annettiin meille.





En ihan ymmärrä mitä nämä muut vastaajat tarkoittavat kun sanovat tehneensä lapsen itseään varten. Millä tavalla itseä varten?

vaikka en lapsia teekään. :) Koen olevani ihan yhtä itsekäs/epäitsekäs kuin kaikki muutkin. Elän juuri niin kuin haluan ja pyrin siihen, etten loukkaa muita omilla tekemisilläni.

EI HALUA elää lapsiperheen elämää? t. ap

tekevät sen itseään varten. kuinka sellaiselle, jota ei le olemassa, voisi antaa jotain. Ja itse uskon, että se elämän antaminen tulee loppupeleissä korkemaalta taholta.



Lapsia voi tehdä tai saada, jotkut saavat, toiset tekevät. Itse en ensimmäistäni mitenkään tehnyt, lähinnä " vahingossa" tulin raksaaksi,ei ollut suuniteltu juttu .Sen jäleken en olisi ikinä häntä pois antanut.

Mulla on ollu lastenhankinnassa paljon ajateltuna..



Ittehän sitä lapset haluaa kun niitä alkaa vauvakuumeessa mieheltä kinuamaan, mies on pitäny tosin alussa matalaa profiilia -joten lapsia ei ole saatu talouteen vaan mun halusta, vaan myös miehen on pitänyt haluta lapset!



Miehen toiveen lisäksi ollaan ajateltu myös millaseen vaiheeseen lapset tehdään. Eli sillon opiskelijoina odoteltiin kunnes päästiin töihin.



Sitten kolmas lapsentekoon kuuluva asia mikä pyörii mielessä on munasolujen luovutus. Sen haluaisin joskus tehdä, en itseäni vaan toisten parien vuoksi.



Lapsia olen aina halunnut. Rakastan pikkusia äärettömästi ja tälläsenä kotiäitinä koen että teen sitä mitä aina olen halunnut.

En pidä lapsettomia (sen valinneita) kylminä ja itsekkäinä, koska onhan lapsen hankkiminenkin verrattavissa samaan itsekyyteen, vai?

Minusta kuitenkin on tärkeintä että lapset hankitaan koska niitä molemmat suhteessa haluaa. Ja vastaavasti niitä ei hankita ja ollaan tyytyväisiä siihen päätökseen.

Eihän se tee ihmisestä itsekästä, että hän nimenomaan

EI HALUA elää lapsiperheen elämää? t. ap



Tuo kommentti lapsettomien itsekkyydestä vaikuttaa nyt aika paljon vääristyneeltä tossa sun lauseessa... Onko sulla lapsia? Mä todella olen tehnyt lapseni ihan omasta tahdostani, eli itsekkäästi, mutta sen jälkeen se itsekkyys on kyllä hyvin vähäistä vrt. siihen kun ei ollut lapsia. Tällä hetkellä lähes kaikki aika ja raha menee lapsiini, omasta ajasta ja hankkeista voin vaan ehkä haaveilla... Silloin kun taas olin lapseton, en koskaan olisi jaksanut joustaa näin paljon muiden takia, sen tässä ainakin on oppinut. Ja siis monet lapsettomat(omasta tahdostaan), eivät juuri halua niitä lapsia riesakseen, koska haluavat juhlia, matkustella ym. Siis ovat taas siinä mielessä hedonistisia...Mutta tosin ihan suoralta kädeltä en leimaisi kuitenkaan lapsettomia itsekkäiksi ja lapsellisia epäitsekkäiksi, kaikkea löytyy kaikista ryhmistä!

ja se tosiaan on käsittääkseni luonnollinen vietti - lisääntyminen. Ihmiseen on sisäänrakennettu halu lisääntyä, harrastaa seksiä ja tulla raskaaksi/synnyttää/siittää. Ei se ole pelkästään ihmisen oma henkilökohtainen toive/halu. Eikä myöskään ihmisen oma etu, myös yhteiskunta hyötyy siitä, että lapsia tehdään.



Itse (yllätysraskauden kokeneena) voin sanoa, etten Tehnyt lasta, mutta halusin hänet pitää, osin itsekkäistäkin syistä. Kyllä lapset tuovat aikuisille myös tukea ja turvaa, tulevaisuudessa. Hehän meidät sitten hautaan saattelevat...



Minä kokisin tuon lauseen " lapsettomat ovat itsekkäitä" niin, että lapsettomat haluavat elää Itseään varten, eivät lapsiaan varten. Jokainen lapsen saanut ymmärtää, että kun lapsi syntyy, vanhempien elämä on enemmän tai vähemmän elettävä LAPSIA varten ja heitä ensisijaisesti ajatellen, ainakin tiettyyn ikävaiheeseen asti. Siksi siis minun mielestäni omasta halustaan lapsettomia ihmisiä voi sanoa itsekkäiksi - he eivät halua " hankaloittaa" tai " rikastuttaa" omaa elämäänsä lapsilla. Mutta siis eihän siinä mitään pahaa ole? Valinta sekin on.

lapsiperheen elämää? Eli ovat aivan yhtä itsekkäitä kuin toisin valinneet? t. ap

Vierailija:

lapsiperheen elämää? Eli ovat aivan yhtä itsekkäitä kuin toisin valinneet? t. ap

Pointti onkin se, mitä sillä ITSEKÄS - sanalla tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan nimen omaan elämistä itselle, hedonismia, niin silloin mun mielestä lapsettomat on itsekkäitä, lapsiperheet ei.

Mutta jos haetaan nyt SYITÄ, että joku tekee jotain omasta tahdostaan, niin silloinhan lapsettomat/lapselliset on yhtä itsekkäitä, kun kerran ovat itse tiensä valinneet!

Sitä tarkotin! Itsekästä on valita niin tai näin! Itsekästä ja itsekästä.. Mutta jokanen tekee itsekkäästi päätökset -ellei niitä tehdä yhdessä- niinkuin me miehen kanssa.



Itsekkäitä päätöksiä tehdään päivittäin!



Minä elän kahden lapsen äitinä myös omaa elämääni, en elä lapsistani, lapsieni puolesta tai heidän kauttaan! Tai elänkö sitä kaikkea?



Sinä saat puolestani elää niinkuin haluat kunhan et riko lakia.. =)



Pääasia on että elämäsi on sellaista johon olet tyytyväinen. Minä olen, itsekkäänä äitinä. Ole sinäkin itsekkäänä lapsettomana.



12

jäädä ilman. Ei kai elämä muutenkaan nykyään kovin luonnollista ole? Aika hassu tuo ajatus, että elämä olisi jotenkin TODEMPAA lasten kanssa. No, kukin ajattelee kuinka haluaa. :)

raskaaksi tullessani, päätin olla tekemättä aborttia. Mielestäni olen " tehnyt" lapsen, antaakseni hänelle elämän.

* on luonnollinen ja asiaan kuuluva juttu

* halusin kokea äitoyden ja sen tuomat ilot ja murheet

* halusin täydemmän ja todemman elämän

* haluan että minulla on joku joka ehkä huolehtii minusta kun olen vanha

Epäitsekästä on ehkä joku vanhoillislestadiolainen elämä: lapsia tulee niin monta kuin tulee, ja toisaalta jos ei tule niin siihenkin tyydytään.



Itsekkäimpänä pidän sitä, jos joku tarkoituksella antaa lapsen tulla " hetken mielijohteesta" eikä sitten jaksakaan olla sille äiti tai isä. Näitä perheitä, johon Baby Born olisi ollut sopivampi kuin lapsi (alkoholismia ym ym).