Mä kaipaan miehen syliä!

Meillä on hyvin viileä suhde, emmekä ole fyysisesti olleet läheisiä varmaan vuoteen. Mitenkään. Ongelma tulee minun puoleltani, en enää " osaa" olla sillä tavalla kiinnostunut ja innostunut miehestäni. Olemme tavallaan sopineetkin nyt olevamme vain kavereita, tai siis emme nyt yritä eheyttää suhdettamme ennekuin minä uskon siihen pystyväni.



Olin viikonloppuna ulkona, ja kasvain! Törmäsin entiseen poikaystävääni, joka oli aikoinaan (vuosia sitten) jättänyt minut (eksänsä oli raskaana), särkenyt sydämeni! Hänellä oli juuri mennyt poikki naisen kanssa, jonka takia minut silloin jätti (tai siis asia oli minulle silloin ok, koska olihan toinen tyttö raskaana).

Juttelimme pitkään ja muistelimme menneitä, hän oli selvästi minusta kiinnostunut ja " tahtoi korvata" menneet.

Voi, että houkutus oli suuri! Olisi ollut niin helppo lähteä viettämään ihana yö... vatsassa kihelmöi, ihan niinkuin silloin joskus ennenkin. Argh!

Onneksi minulla kuitenkin oli hieman järkeä ja päätin pikimmiten suunnata kotiin.

Kuitenkin sellainen kihelmöivä jännitys jäi päälle, ja eilen sain tuolta mieheltä viestin (en ollut antanut numeroani, mutta jostain hän se kaivoi), ja nyt tekisi kamalasti mieli vastata.

Kerroin kotona miehelle fiiliksistäni (en nyt ihan täysin suoraan), ja mies puolivitsille kehotti minua ryhtymään salasuhteeseen ;). Kuitenkaan ei varmaan oikeasti sitä hyväksyisi. Ei myöskään moraalini antaisi periksi, ja se vain olisi väärin kaikkien vakaumuksieni perusteella.

Mutta se tunne! Se kun on se intohimo.. vatsassa kihelmöi.



Täytyy purkaa energiat läksyihin.