Onko tää onrmaalia vai onko poikani pyskologin tarpeessa?

teillä on ilmeisesti käytössä toi helding-menetelmä?



meillä se ei toiminut. poika otti siitä kahta suuremmat kierrokset ja toimivammaksi havaittiin se että saa raivota raivonsa ilman kosketusta. vanbhemmat toki vieressä ja sitten kun laantuu niin syliin ja juttelemaan.



voihan sen lapsen psykologille viedä. eihän siitä haittaakaan ole. tai voit käydä itse neuvolapsykologilla juttelemassa eri keinoista uhmaan.



kaipa se kaikissa uhmakohtauksissa että äidin pitäisi pysyä tosi rauhallisena ja lempeänä. muuta en oikein osaa sanoa. jaksuja uhman kouriin..

Helpottavaa sitten kuulla, että ihan normaalia tempperamenttisen ja uhmaikäisen lapsen käytöstä. Ja että helpottaa kun vuodet vierii.

Mulla oli tuossa tilanteessa se " rauhallisuus" aika päälleliimattua ;D



Tyttö 3,5 v veti samanlaisia raivareita, ja käytännön kannalta tilannetta vaikeutti vielä parikuisen pikkuveljen tarvitsema hoito ja huomio. Olin todella huolissani siitä, että tyttö ei ole normaali eikä siitä ikinä tule kunnollista ihmistä. Mutta niin vain se pahin uhmakin laantui muutamassa kuukaudessa :)



Melkein vuoden meillä oli tytön osalta tasaista ja rauhallista, nyt sitten viime aikoina on ollut vähän vinkunaa ja ruikutusta lelujen ja tavaran perään. Tyttö luulee, että hän voi saada kaiken tavaran, joita kaupoissa myydään. No, aika aikaansa kutakin, varmaan nämä vaiheet on vain pakko käydä läpi... ja näköjään jotkut lapset päättävät testata vanhempiaan vähän perusteellisemmin...

aikoina kesksutella tilanteista etukäteen, ennaltaehkäisyksi. Olen huomannut että sua harmittaa jos joku paita on vaikea riisua (lapselle aikaa vastata) Ei se haittaa, äidilläkin on vaikeita vaatteita (näytä vaikka mekkoa jossa vetoketju takana) Sitten tuut vaan sanomaan äidille että autappas vähän, tässä on tiukka kaulus, jooko (yritetään tehdä sopimus asiasta). mennäänpä katsomaan onko jossain paidassa liian tiukka kaula ja viedään se " maija-vauvalle" , se on jo sulle pieni.

Jatka puhumista siitä että kaikkea ei voi osata ja on ihan okei harmistua siitä ettei osaa, äitiäkin harmittaa ettei osaa esim vaihtaa renkaita :o) mutta että se ei ole iso juttu ja Matti oppii kyllä varmasti riisumaan paidat aikanaan. Äitikin harjoittelee renkaanvaihtoa ja varmaan jo ensi kesänä osaa. Asioita pitää harjoitella. Sitten voidaan vaikka harjoitella pukemaan nukelle paita tms tai ihan eri aihepiirinkin harjoittelua, vaikka purkin kansi kiinni.



Tällä siis yritän ajaa takaa sitä että asiasta jutellaan silloin kun se ei ole ongelma koska hysteerisessä mielentilassa keskustelu ei onnistu eikä puhe mene " jakeluun" . Jo pelkkä tällainen interventio voi auttaa että ensi kerralla lapsi ei repeä liitoksistaan, vaan oppii hyväksymään sen ettei osaa ja että se harmittaa muttei enää ihan kybällä.



MUTTA: arvaan että vastaat että kokeiltu on :o) Yleensä ihmiset jakavat neuvoja jotka jo on käytössä. Jatka silti.