Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt menee lopullisesti hermot ukon kanssa :(
29.10.2005 |
Perkele :(
Mun mieheni on yksityisyrittäjä. OK; se tekee paljon töitä klo 10-18 (noin), sen jälkeen tulee kotiin, menee sohvalle ja makaa telkkaa katsoen. Syö, pesee, menee nukkuu.
Itse olen töissä, tosiaan klo 8:30- 16, mutta silti olen. Minun hommani on hakea lapsemme hoidosta (mies kun ei ikinä tiedä mihin aikaan työpäivä loppuu), sitten laitan ruokaa, siivoan, pesen pyykit, pesen tytön. laitan nukkumaan, ja sitten on kohta ilta ja pitää mennä itse nukkumaan kun on aamulla aikainen herätys. Aamuhommiini kuuluu taas tytön aamurutiinit kuten joka päivä.
Tämä meillä on siis joka helvetin päivä. Hän ei tee yhtään mitään, vaan töitä :( Tyttö on neljävuotias. Onneksi helppo ja kiltti lapsi, mutta silti, kaipaan joskus sitä, että isikin osallistuisi hoitamiseen ja kotitöihin. Olenko maailmassa ainoa, kellä on tällainen ukko? Löytyykö kohtalotovereita? Olen kypsä tähän hommaan :(
Tänään ehdotin että kävisin ensi vuonna keväällä pitkäksi viikonlopuksi Ruotsissa " vanhaa" ystävää katsomassa. Ukko suostui heti, mutta hän kyllä hommaa lapsellemme hoitajan siksi aikaa kun olen itse poissa. Mitä helvetin järkeä siinä on? Tyttö voi olla hoidossa klo 18 asti, kai se ukkokin voisi joskus päivän puolella tunnilla lyhentää ja hakisi hänet hoidosta, veisi kotiin ja laittaisi ruokaa... Mutta ei. Se on niin perkeleen mukavuudenhaluinen, että mieluimmin ostaa meille kotiin työvoimaa kuin se itse muutaman päivän katsoisi tytön ja huushoolin perään... Olen YLIKYPSÄ tähän, mene hermot ja vituttaa ihan oikeasti tämä :(
Ukko reissaa pitkin maailmaa työn puolesta muutaman kerran vuodessa, minä jään aina kotiin.... Helvetin helvetti :(
Sori vaan, mutta helpotti kun sain tämän kirjoitettu....
Kommentit (20)
kaikesta pahinta on, että ollaan samassa firmassa töissä. Itse olen alunperin ulkomaalainen ja minun on tosi vaikea saada edes vähän parempaa tai koulutukseni vastaavaa töitä :( Tätä työtä mitä nyt teen sain myös mieheni ansiosta...
Mies on muuten kiltti mutta se on niin kauhean laiska eikä ymmärrä että kotitöitäkin on hoidettava. Hänen mielestä varmaan pyykit hyppii itsestään puhtaana kaappiin ja ruuat tulee pöytään myös itsestään :(
Olen miettinyt usein millainen se elämä olisi jos pakkaisin kamat ja lähtisin tytön kanssa.... Pelottaa vaan miten me pärjättäis, mä en voisi olla sen kanssa samalla työpaikalla enää ja töitä en löytä kuin jotain siivousta tai kolmivuorotyötä (yritetty on ja monesti). Jos olisin suomalainen, olisi kaikki niin paljon helpompaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se mukavuidenhaluisuus on ehkä tässä kaikesta pahin homma.
Kyllä se hyvin voisi aloittaa kahdeksalta ja ehkä pääsis pari tuntia aikaisemmin kotiin. Mutta kun ei. Hänen pitää tietenkin nukkua tarpeeksi että jaksaa :( Menee hermot tästä jo. Me lähdetään tytön kanssa ovesta ulos ja ukko makaa vielä sängyssä :(
Sanoin sille useasti että se nousis meidän kanssa ja painuis hommiin silloin kun muutkin ihmiset...
En mä tiedä minkä takia se on näin hankalaa.
Itse olen muistuttanut, että erotilanteessa mies hoitaa lapsen joka toinen viikonloppu, ja joka keskiviikko. Tosi rasittavaa, kun joskus joutuu lapsen kuullenkin nalkuttamaan lapsen elämään osallistumisesta, kun itse pitäisi saada jokin työ tehtyä. Jotkut miehet kuvittelee, että elämä pysyy entisellään lapsen syntymisestä huolimatta. Yksi konsti on kirjoittaa paperille, mitä kotitöitä on tehtävä, ja mies valita niistä, mitä tekee. Jaksamisia!
mutta eipä kai tuo siivojan työkään niin huonoa ole, etteikö sitäkin voisi tehdä ;) jonkunhan sekin on kuitenkin tehtävä...
Mutta tosiaan otat sitä ukkoasi niskasta kiinni, istutat sen pöydän ääreen vaikkapa kunnon pullan ja kahvin kanssa ja sanot, että nyt keskustellaan ja TEHDÄÄN KOMPROMMISSEJÄ!, eikä vain niin, että sinä puhut ja ukko kuuntelee, tai esittää kuuntelevansa, eikä muutosta kuitenkaan tapahdu!!
ihan oikeasti mietin, millaista se olisi yksinhuoltajana.
Varmaan rahallisesti tosi tiukka, mutta ehkä rauhallisempaa ja tasaisempaa... Tiedä sitten. Vaikeeta on jäädä, vaikeeta on jättää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olette kaikki kilttejä.
Siivoojan hommassa ei ole mikään vika, vaikka mulla on korkeakoulututkinto... paitsi työajat, ainakin meidän paikkakunnalla on tosi hankalat siivousvuorot ja sitä en voi ottaa vastaan koska pitää hakee tytön hoidosta aina samaan aikaan. Meillä ei ole mummoja eikä mitään muita sukulaisia meidän paikkakunnalla jotka voisivat auttaa. Tarvitsen säännöllistä työaikaa ja siinä on ainoa ongelma. Sama se mitä tekisin, kun hätä tulee, en pelkää mitään töitä...
On vaan tosi yksinäistä tää elämä :(
Voisitteko vaikka palkata ulkopuolista kodinhoitoapua, jos tuo tilanne kiristää välejänne? Vai onko niin, ettei enää muutenkaan parisuhde hänen kanssaan tunnu hyvältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päähän sinulla jo itselläsikin hajoaa tuollaisessa tilanteessa pitkään eläessä :/ ! Toivottavasti saisitte jonkinmoisen ratkaisun tilanteeseenne, koska kyllä miehenkin pitää osallistua kotitöihin tai ainakin täysillä lapsensa hoitoon/leikkeihin ym, vaikka kuinka tekisi pitkää päivää töissä tms. Eikö tyttönne kaipaa isää koskaan leikkeihin tai muihin yhteisiin hetkiin, kun on kuitenkin jo " iso tyttö" ??
T:nro2 ja 7 :D
Älä ihmeessä ihan tosissasi sitä eroa vielä harkitse. Jos et saa miestäsi muuttumaan, yritä tehdä omasta elämästäsi edes himpun verran siedettävämpää. Löytyisikö apu uudesta harrastuksesta tai ystävästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä nimenomaan mietin koko ajan... Miehessäni on paljon hyvääkin, mutta kun tämä laiskuus ulottuu niin laajalle alueelle että menee hermot päivittäin... Hänestä on oikein kun hän tekee pelkästään " töitä" - siist töitä mistä saa palkan, ja minä kaiken muun... Olen ihan eri mieltä eikä päästä sen kanssa ikinä yhteisymmärrykseen, että kotitöitä ovat myös töitä ja joskus paljon rasittavampiakin kuin joku siisti toimistotyö...
En haluaisi rikkoa perhettä, olen tätä ukkoa katsellut jo 9 vuotta. Mutta kun elämä on lyhyt ja itse olen vielä suht nuori 32 vuotias, en haluaisi katsoa loputtomiin tällaista touhua...
Kun vaan keksis keinon miten saisin sen ymmärtämään. Hän ei edes yritä, hän ei yksinkertaisesti halua...
se olis ihanaa mutta kun mä en pääse ilman tyttöä mihinkään harrastuksiin :( Kun tulen töistä menen hakemaan lapsemme ja sen jälkeen olen hänen kanssa. Olisin niin onnellinen jos meillä olisi mummoa tai vaaria minne voisi tytön vaikka pariksi tunniksi viikossa viedä hoitoon, mutta kun ei ole :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ottaa etäisyyttä. Hanki joku harrastus, että pääset pois kotoa. Miehesi ei voi joka ikinen kerta jänistää palkkaamalla ulkopuolisen hoitamaan harrastuksiin kadonnutta vaimoaan. Oppii luultavasti himpun verran omatoimisemmaksi.
Minusta tuo oli aika hyvä idea laittaa kotityöt paperille, mieskin näkisi sitten konkreettisemmin mitä kaikkea oikeasti on tehtävä kotona.
Sitten mies voisi joko valita hommat mitkä ottaa hoitaakseen tai ostaa sen työn kodin ulkopuoliselta henkilöltä ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksat osallistumismaksut ja ilmoitat miehellesi, että nyt on yksinkertaisesti mentävä. Vaikkapa yhden kerran viikossa.
miehen tulee osallistua kotitöiden tekemiseen vähintään niin paljon kuin työssä käyvä sinkkumieskin niitä tekee. Vaimo ei ole kotiapulainen. Eikä kotitöissä ole kyse siitä, että autetaan äitiä, vaan että jokainen tekee oman osuutensa. Tee lukujärjestys seinälle! Jos aikuinen terve mies odottaa saavansa samaa palvelua kuin pieni lapsi saa, niin kyllä se käy hermoille.
olen puhunut tästä tuhat kertaa, hän sanoo ettei sitten tarvitsekaan tehdä mitään, mutta kun minä en halua lapsen kanssa homehtua siivomattomaan ja likaiseen asuntoon: (
Miten saisin ukon ymmärtää tämän kaiken... Vällillä tuntuu kun puhuisi puulle...
niin mitä merkitystä sillä sitten on, vaikka mies olisi mukava tyyppi?
tai tyttönne kanssa jotain?? " Jos ei odota mitään, ei voi pettyä" ;)
Mä sinuna pakkaisin kimpsut ja kampsut ja alkaisin elämään rauhassa elämää tytön kanssa, ilman että tarvitsee kantaa taakkaa vielä ukosta joka ei omatoimisesti viitsi mitään perheelämän eteen tehdä, muuta kun rahaa :/
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Omakin mies tekee paljon töitä ja välillä ottaa aivoon, kun saa aikuisen ihmisen jälkiä korjata, mutta toisaalta mä olen kotona lapsen kanssa ja kyllä tuo mieskin osallistuu kotitöihin välillä kun oikein potkaisen ;).
Ruokaa laittaa ihan kiitettävän usein ja mikä tärkeintä, viettää aikaa lapsen kanssa kahdestaankin.
Eli mulla kuitenkin aika erilainen tilanne kuin ap:lla, vaikka osaan kuvitella miltä tuntuu, koska meilläkin välillä ollut aikoja, että mies tekee ympäipyöreää päivää ja viikkoa, eikä kotona jaksa sitten mitään.
Eli ota mies puhutteluun ja alkakaa yhdesäs miettiä uusia järjestelyjä :). Onko miehen työpäivän pakko olla juuri 10-18, vai voisiko sitä aikaistaa esim. tunnilla? Oma mies on niin mukavuudenhaluinen, että siksi aloittaa päivänsä myöhemmin :P.