Onnettemuudet ei tule kello kaulassa ja jossiteluista huolimatta niitä sattuu aina.

Syyttely ei auta eikä ole oikein.

Onnettomuksista uutisoiminen on esimerkkejä muille, että samanlaisilta yrittäisiin välttyä.

Aina sekään ei auta. Niin kauan kun on elämää ja ihmisiä tapahtuu silti onnettomuuksia ja tapaturmia.



Joka vuosi menhtyy Suomessa pieniä lapsia jossakin tapaturmassa.

Voimme vain yrittää pitää omistamme huolta että mitään ei kävisi.

Mutta ikävä kyllä sekään ei aina riitä.



Jättäkäämme silti ainakin syyttelyt ja jossittelut pois onnettomuuksista ja tapaturmista. Sei ei tuo kuin lisää hallaa perheille joissa pahasti on käynyt.



Väkivalta, ilkeys ja tahallinen käytös on asia erikseen.

Mutta nyt puhunkin vain ennalta arvaamattomista tapaturmista ja onnettomuuksista.



Koko päivän olen miettinyt tätä pientä poikaa , joka menehtyi pulkkaonnettomuudessa.

Hän olisi voinut olla kenen tahansa meidän lapsi.

Osaanottoni perheelle ja kaikille muille tapaturmaisesti tai onnettomuuksissa lapsensa menettäneille vanhemmille.



Elämä on julmaa.

Itsekin lapsensa yllättäen menettänyt äiti.