Puhutko näin lastesi kuullen:

itsepä olet kakarasi hankkinut, että lakkaa ruikuttamasta.

En käsitä tuollaista puhetta ollenkaan. En lasten kuullen enkä kuulematta.

Ja hänen mielestään " kosto" on oikeutettua. Sitä vastoin hän kyllä teknisesti ottaen hoitaa lapset mallikelpoisesti: aina on ruokaa, puhtaat ja silitetyt merkkivaatteet ja " kehittävät" lelut.



Esikoista nimitellään vähä-älyiseksi ääliöksi mennen tullen, koska molempien vanhempien mielestä hän on etenkin ollut aina kauhean hankala lapsi - suorastaan hirveä - siitä huolimatta, että nukkui vauvana lapsista kaikkein parhaiten ja vain harvoin itki.



Äidin mielestä tuo esikoinen kuitenkin on poikkeuksellisen hankala lapsi. Ja hän perustelee huutamisia sillä, että on lukenut, että vanhempien on erityisen hankala suhtautua tietynlaisen temperamentin piirteillä varustettuun lapseen. Ja hänen mielestään tämä esikoinen on juuri perihankalalla luonteellaan ikääkuin ansainnut erityisen loukkaavan kohtelun. Sitten kun molemmat vanhemmat rökittävät tätä raukkaa ja samalla hellivät muita lapsia, heidän mielestään toiminta on normaalia eikä ollenkaan puolueellista. Äiti sanoo joskus toivovansa, että esikoisen voisi luovuttaa pois, koska hänen läsnäolonsakin kuulemma tekee huoneesta ahtaan ja ahdistavan.



(pitikö vielä lisätä, että nykyään esikoinen käy psykiatrisessa seurannassa - se vanhempien mielestä todistaa sitä, että hänessä on aina ollut jotain vialla pahasti - muiden kun ei tarvitse - no heitä kohdellaankin ihan toisin)

sietokykyä. Monta hemmetin kertaa on tehnyt mieli sanoa vaikka ja ties mitä, mutta en ole _voinut_ en ole muutenkaan sellainen, että sanoisin suoraan. Yritän aina kautta rantain, jotenkin diplomaattisesti tuoda mielipiteen esille. Luulen, että olen niitä harvoja joihin äiti luottaa. Hän ei ole esim esikoisen hoitavalle taholle kertonut läheskään kaikkia asioita ja hän toivoisi esikoisen salailevan kotijuttuja.



Yleensä hän vetoaa siihen, ettei äitiä tai isää saa syyllistää, koska silloin tulee paha mieli ja on entistä vaikeampi sitten olla lapsen kanssa. Koska tutkimusten mukaan syyllistäminen ei auta, vain avun tarjoaminen.



Ja mä olen todella usein pakahtua raivoon, koska vituttaa. Koska vituttaa se, että hän on sen verran älykäs, että osaa selittää asiat itselleen parhain päin:



- esikoinen on " ansainnut" käytöksensä, koska on erilainen kuin muut, vaikka on kasvatettu samalla tavalla (no ei todellakaan ole!)

- vanhempia ei saa syyllistää eikä heille saa sanoa, että he ovat tehneet jossain väärin, koska he eivät sitten syyllisyydeltään pysty toimimaan oikein.

- Sitä paitsi hehän eivät ole tehneet mitään väärää, vain sen minkä ovat osanneet, koska esikoinen on niin hankala... (vaikka on ollut lapsista helpoin)



Ns heikkoina hetkinä äiti kertoo, mitä kaikkea epäreilua he ovat esikoiselle tehneet - esim hän myöntää ja kertoo suoraan vaatineensa ihan epärealistisia asioita: kuten esim tavoitteellista osallistumista siivoamiseen heti kun esikoinen oli 1,5v. Mikä siis tarkoitti sitä, että äiti antoi tukkapöllyä ja väänsi kättä, jotta lapsi olisi siivonnut.



Mun teki mieli oksentaa kun äiti kertoi.



Toinen juttu oli se, että äiti potki esikoista tämän ollessa alle vuoden vanha. Hänen mielestään oli niin uhkaavaa, kun lapsi oppi konttaamaan ja lähestyi häntä. Hän sanoi, että teki sen ensimmäisen asian, minkä keksi " torjuakseen vihollisen" - eli hän potkaisi vauvaa. Joka sen jälkeen oppi varomaan äidin potkuja (fiksu vauva!). Hän ei myöskään kestänyt esikoisen " huonoa käytöstä" tämän vauva-aikana, huutaminen ja pikku luunapit olivat arkipäivää.



Edelleen mun teki mieli oksentaa, kun äiti kertoi. Siinä vaiheessa potkimisesta oli kulunut jo vuosia, samoin tukkapöllystä.



Kaikissa mahdollisissa instansseissa sosiaalityöntekijät ovat AINA kiinnittäneet huomiota lasten huonoon ja alistavaan kohteluun, vaikka ruokajututu ja siisteys ovat olleet kunnossa. Äidin mielestä se todistaa vain sitä, että sossun tt:t ovat " idiootteja ämmiä" .



Myös sairaalan henkilökunta merkitsi yhden lapsen epikriisiin, että äidillä on ongelmia vuorovaikutuksessa lapsiin. Äidin mielestä tämä todistaa myös senkin, että sairaanhoitajat ovat idiootteja.



Neuvolassa kiinnitettiin huomiota lasten poikkeuksellisen arkaan käytökseen. Äiti lakkasi käymästä neuvolassa.



MUA AHDISTAA! Yritän tukea äitiä, mutta se on NIIN raskasta.



Ja muuten, kaikesta tästä huolimatta hänen lapsensa ovat aika mukavia, menestyvät hyvin koulussa ja heillä on paljon kavereita =) Ovat terveitä ja siistejä, käyttäytyvät hyvin, suorastaan mallikelpoisesti.

Tietysti joskus suutuspäissä tulee sanottua yhtä sun toista, mutta ei joka päivä, ei koko ajan.

Lapsethan kun eivät osaa " suodattaa" asioita niinkuin aikuiset eli vielä uskovat kaiken mitä heistä sanotaan - ajatelkaa kun on pienestä asti sanottu noin, niin millainen tulevaisuus on edessä kun itsekin ajattelee itsestään samoin - pakkohan sen on olla totta kun oma äiti niin sanoo =( -> näinhän lapsi ajattelee.. Tosi ikävää ja kurjaa. Lapsen käyntitarve psykologilla/psykiatrilla johtuu kyllä pelkästään äidistä ei siksi että lapsessa olisi joku vika (siis ainakin siltä tässä tapauksessa kuulostaa)

Kai sä nyt sentään mielipiteesi ilmaisit moisesta toiminnasta?

Meillä ei perheessä kiroilla eikä nimitetä ketään koskaan millään halventavilla sanoilla. En puhu lapsista koskaan kakaroina tms.



Olen kyllä usein huomannut, että kommunikointitavat perheissä vaihtelevat; jotain mikä meillä ei tule kuuloonkaan, ei joku toinen pidä yhtään minään.



Vähän aikaa sitten perheemme kolmevuotias alkoi puhumaan mustalaisista. Ihmettelimme mistä hän moisen termin oli kuullut ja kysyimme häneltä, kuka on sanonut niin, missä hän on sellaisia ihmisiä nähnyt, tietääkö hän kuka on mustalainen jne. Selvisi, että hän oli ollut mummonsa kanssa kaupassa ja siellä oli ollut romaninainen. Lapsi samaisti termin mustalainen mustaan hameeseen tietämättä sen kummemmin millaisesta ihmisesta on kyse. Kerroimme sitten hänelle mitä romanit ovat ja sanoimme, että me käytämme heistä nimitystä romani. Ehkä tämä kuvaa jonkin verran sitä puhetyyliä, mitä meidän perheessämme harjoitetaan.

toisaalta silloin kun äiti on kertonut hän on ollut katuvainen ja sanonut, että miettii miten väärin tilanne on ollut lasta kohtaan