Synnärin lastenhoitaja vastaa kysymyksiin

Esikoisen kanssa erinäisistä syistä imetys hyytyi lähes alkuunsa. Kohta syntyy taas vauva, ja pelkään että olen unohtanut ne imetysotteet tyystin, kun ei tullut niitä viimeksi treenattua kovin pitkään. Paheksutaanko (tai paheksutko sinä henkilökohtaisesti) jos jo aikaisemmin synnyttänyt nainen ei " osaa" imettää, vaan tarvitsee apua?

Tottakai saat imetysohjausta. Jokainen lapsi on erilainen ja jo vastasyntyneenä omat tapansa syödä. Toisen kanssa imetys onnistuu,toisen kanssa ei. Ainakin meidän sairaalassa kaikkia ohjataan tarpeen mukaan. lh

Mukavia työvuosia sinulle!

Kiitos. Onhan se useimmiten,mutta kieltämättä siihenkin joskus väsyy. Pääasiassa kuitenkin olen työhöni tyytyväinen. Voimia myös sinun työhösi! lh

Olen käynyt yöllä vauvojen osastolla, ja siellä vauvat huusivat ja huusivat eikä kukaan mennyt rauhoittelemaan. Ei tainnut olla aikaa.



Miten sairaalassa oikein ajatellaan tästä asiasta? Eihän pitempiaikainen itkeminen kai täysin vaaratonta ole.



Toisaalta ymmärrän kyllä resurssipulan.

Kadehdin työtäsi! :) Oletko sairaanhoitaja vai kätilö ammatiltasi? Mikä työssäsi on raskainta?

Vauvojenhan kuuluisi olla äitiensä vieressä , mutta jos heidät on tuotu vauvalaan,jossa hoitajia ja sylejä on 1-2,kukun saa lohtua vuorollaan. Kädet ei riitä emmemkä mekään mielellämme sitä huutoa kuuntele. Monet nukkuvat rauhallisemmin,kun saavat olla äitinsä vieressä.

Joskus vielä äidit antavat ohjeeksi,ettei saa antaa lisäruokaa eikä tuttia, kun tuovat vauvan. Keinot on silloin vähissä. lh

En kumpikaan vaan lastenhoitaja,joita ei enää vuosiin ole koulutettukaan. Ikävistä asioista voisin mainita tuon,jonka edelliselle vastasin,raskas kolmivuorotyö ja yllättävät lasten voinnin heikkenemiset,vaikka periaatteessa työskentelen terveitten osastolla.Myös perheitten monet ongelmat koskettavat. lh

Sitä en kerro. lh

Vierailija:

Joskus vielä äidit antavat ohjeeksi,ettei saa antaa lisäruokaa eikä tuttia, kun tuovat vauvan. Keinot on silloin vähissä. lh

Arvailla saa vapaasti,mutta totuutta en paljasta. lh

Niin,mutta menepä näyttämään nyrpeytesi,niin heti ollaan valitusta tekemässä. lh

sitä mielestäni jopa ehdotettiin, että äiti saa levätä. Tietysti vauva kävi pariin otteeseen syömässä ja lisäruokaa annettiin tarvittaessa.

Tämä lienee se tavallisin käytäntö. lh

Eka kerta oli painajainen. Vauva nukkui päivät ja söi kolmen tunnin välein, mutta minä en pystynyt nukkumaan, kun huonekaverin lapset (isommat) mesosivat ja vieraita ravasi. Yöllä vauva itki itkemistään. Joten nukkumiset jäi vähiin.



Hoitajilta sai todella kirjavia ohjeita. Yksi sanoi: " imetä näin" , toinen sanoi samasta asiasta " ei näin, vaan noin" . Vieläkään en tiedä, miten olisi pitänyt, vaikka lapsi on jo 2,5-vuotias. Samoin muihinkin vauvan hoitoa ja omaa terveydentilaa koskeviin kysymyksiin sai mitä erilaisimpia vastauksia henkilöstä riippuen. Yhden mielestä vauvani oli niin keltainen, ettei häntä voisi päästää kotiin moneen päivään. Toinen sanoi samasta vauvasta samana päivänä, että eihän tuo ole keltaista nähnytkään. Yksi toi tutin, toinen kielsi sen käytön.



Kukaan ei kysynyt minulta vointiani. Itkeskelin monta päivää yksinäni, kunnes yksi kätilö viimein huomasi ja tarjosi tukevan olkapäänsä. Olisi kai pitänyt itkeä suureen ääneen ja järjestää joku kohtaus, mutta kun ei kuulu luonteeseeni.



Suoraan sanoen pelkään ihan hirveästi aikaa synnytysosastolla. Synnytyksestä ja raskaudesta sinänsä ei traumoja jäänyt. Vinkkejä?

Kirjaa edelliset kokemuksesi mennessäsi synnyttämään ja kerro,voisiko nyt tulla parempi kokemus. Erilaiset ohjeet siitä,miten toimitaan johtuu siitä,ettei ole vain yhtä ainoaa tapaa toimia oikein vaan keinoja on monia ja jokainen voi poimia sieltä itselleen sopivimmat ja toimivimmat. Jos vielä pääsisit yhden hengen huoneeseen,vaikka maksusta,auttaisi se sitä vierasasiaa. Yksi mahdollisuus on polikliininen synnytys, itse en kyllä sitä kannata.

Vilpittömästi toivon sinulle parempaa seuraavaa kertaa. Avaa suusi ja pidä puolesi,ajatustenlukijoita emme ole.

lh

Ajattelin puhua asiasta myös neuvolassa. Ymmärrän tuon, että ohjeita on erilaisia eikä voi sanoa, mikä on paras, mutta ensisynnyttäjän ei ole ihan helppo päättää ammatti-ihmisten ohjeista, minkä valitsee. Ja kun jokainen neuvonantaja vielä saa asian kuulostamaan siltä, että juuri hän on oikeassa. Minä ainakin syyllistyin valtavasti, jokaisesta " ei näin vaan noin" -ohjeesta, kun yritin kuitenkin koko ajan toimia ohjeiden mukaan.

18

Lapset nyt 2- ja 4- vuotiaat ja vieläkin muutama ihminen synnyttäneiden osastolta käy kuukausittain mielessä. He olivat ihania, turvallisia, ammattitaitoisia ihmisiä.



Varsinkin esikoisen syntymnä jälkeen kaipasin ihan hirveästi äitiäni, mutta hän asuu 500 km päässä. Anoppi oli pitänyt mykkäkoulua siitä lähtien, kun kuuli meille vauvan tulevan ( juu-u.) , eikä hänestä ollut äiti-hahmoksi. Ystäviä tai sukulaisia ei asuinpaikkakunnalla. Kaksi ihmistä jäovät minulle erityisen hyvin mieleen. He tyydyttivät äidin kaipuuni vain olemalla omia, rauhallisia, rentoja itsejään.



Nyt mietin, että voi kumpa muistaisin heidän sukunimensä, että voisin vielä lähettää palautetta hyvästä työstä. Ihan liian vähän suomalaiset antavat hyvää palautetta, varsinkin sairaanhoitohenkilökunta ansaitsisi kaiken kiitoksen, raskasta työtä.



Sivuraiteille hiukan, kun ei minulla ole mitään kysyttävää. Mutta halusin vaan sanoa, että vaikka et välttämättä saa hyvää palautetta työstäsi ja tuntuu, että kaikki äidit marisevat vaan...joku voi muistella sinuakin jopa vuosien takaa :)

eli meillä kätilö (?) määräsi lapsivuodeosastolla pojalle verikokeen (olikohan se nyt 4. tunnin välein) painon takia, koska epäili vissiin sokeritautia, eikä sitten viittyny mulle asiasta tiedottaa... Yökö tuli kysymään, että " vieläkö haluat että kokeita otetaan, kun kaikki edelliset kontrollit on ollut normaaleja?" Jäin hieman hölmöksi, varsinkin kun poika oli 200g ALLE painorajan.

Kaunis kiitos sinulle. Lämmitti sydäntä. lh