Lue keskustelun säännöt.
Miten tuo meidän vuoden ikäinen on noin hankala!!!???
17.11.2005 |
En taas muistanutkaan esikoiselta, että kuinka rasittava ikä on yksivuotiaalla. Poika roikkuu hereilläoloajan koko ajan lahkeessa kirkumassa. Syliin tullessaan viihtyy, jos kuljen koko ajan. Jos lasken lattialle, kiipeää esim. syöttötuolia ylöspäin vaarallisesti. Jos nostan hänet istumaan sinne, kiipeääkin alaspäin yhtä vaarallisesti. Missään ei ole hyvin! Illalla isän tultua kotiin, jos yritän esim. lähteä alakertaan portista, vaikka pyykkiä laittamaan, alkaa hillitön huuto, joka ei lakkaa millään muulla kuin, että otan lapsen syliin........
Koskahan tämä menee ohi? En enää muista kuinka kauan tätä eroahdistusta kestää.
Toisaalta, tämä on viimeisiä hetkiä ennen sitä kuin poika on jo NIIIIIN itsenäinen ja iso poika ja häntä saa jo pyytää tulemaan välillä syliin, joten ei kai auttaisi valittaakaan. Mutta kun on rankkaa olla näin korvaamaton ;)
Kommentit (8)
Ei meillä oo. Tietysti lapsen kanssa pitää leikkiä aika paljon ja lukea kirjoja, mutta sitte kun huomaan, että alkaa leikkimään itsekseen, niin siinä on hetki aikaa tehdä omia touhuja. Käytän sen hyväkseni, ja kyllä vaan tulee päivän työt tehtyä.
Hankalampia meillä on ollu kaikki iät tästä taaksepäin. Mitä vanhemmaksi lapsi on tullut, sen helpompaa sen hoitaminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten jäi huutamaan lattialle ja odottamaan, että raahataan sylissä joka paikkaan. Toki vieläkin seuraa kaikkialle, mutta omin jaloin nykyään. Riippuvainen on todellakin äidistä tällä hetkellä.
T: 1v2kk ikäisen äiti
Mutta, kuten sanoit, siitä ne itsenäistyy hyvin äkkiä ja huomaat, ettei sinua paljon kaivata viereen touhuja seuraamaan. Koita jaksaa" !
kyllä hyvin. En ole osannut olla kiitollinen siitä piirteestä...
Mulla menee kyllä hermo siihen lahkeessa roikkumiseen. Luin jostain, että pari kuukautta sen jälkeen kun lapsi oppii kävelemään, tulee tällainen vaihe. Mutta siinä ei kerrottu, kuinka kauan se kestää. APUA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitti sulle 12, että palautit meidät todellisuuteen.
T: Ei ap
Kun kitinää alkoi olla niin paljon, etten ehtinyt tehdä muuta kuin kanniskella poikaa, päädyin siihen että annetaan lapselle sitten syliä oikein urakalla. Eka inahduksesta nostin hänet kantoliinaan ja pystyin taas tekemään kaiken lapsi sylissä, kun kädet vapautuivat kantamisesta. Lapsi viihtyi sylissäkin paremmin, kun emme vain istuneet aloillamme vaan siivoiltiin kotia ja laitettiin ruokaa tai touhuttiin muuta. Aika äkkiä tuo vaihe kuitenkin meni ohi, ei sitä tainnut paria viikkoa kauempaa kestää.
Koitetaan kestää!!
Ei kai tää vaihe voi loputtomiin kestää!!?
Jaxuja toivottelee samanlaisen 1-vuotiaan äiti