Miten päästä eroon ajoittain iskevästä huonommuuden tunteesta?

n ylpeä

Olen kylläkin vähitellen alkanut sopeutua siihen, että mulla nyt vain sattuu olemaan huono itsetunto. Siksi ajoittain tunnen itseni todella tyhmäksi, rumaksi, hyljityksi ja hyödyttömäksi, vaikka järjellä ajatellen ei pitäisi olla mitään syytä: olen ihan ok näköinen ja kokoinen, onnellisesti naimissa, ihanan lapsen äiti, arvostetussa vakityössä, hyvin koulutettu ja palkattu, ihania ystäviä ympärillä jne. jne. Pitäisi varmaan lainata kirjastosta joku tee se itse itsetunto -opas? Osaisiko joku suositella toimivaa opusta? =)

Tänään otin osaa eräänlaiseen tilaisuuteen, jossa oli enemmän ja vähemmän hyvänpäivän tuttuja. Tunsin tosi vahvaa tunnetta siitä, että en kuulu joukkoon. Olen huono kaikissa käytösjutuissa. Kotonani meitä lapsia kuljetettiin harvoin missään tilaisuuksissa ja erityisesti oikeanlainen käyttäytyminen eri tilanteissa ei onnistu minulta luontevasti. Itse asiassa monessakin tilanteessa jännitän, koska en tiedä kuinka tulisi käyttäytyä ja sitä että minua pidetään täysin moukkana.

Olen kyllä mielestäni ihan lahjakas sosiaalisesti, mutta jotenkin otan tosi herkästi itseeni, jos yhtään koen, ettei seurani kiinnosta tai minulle ei tulla juttelemaan tai ihmisiä eivät kiinnosta minun juttuni esimerkiksi erilaisissa juhlissa ym.



Jopa muskarissa minua alkaa usein ahdistaa kun tuntuu, että kaikki muut ovat niin yltiöpirteitä superäitejä jotka hihkuvat kilpaa lastensa kanssa eri laululeikkien aikana ja minä taas olen vähän sellainen neutraalimpi tyyppi, en lässytä ja hihku lapselle enkä jaksa keskustella muiden äitien kanssa, miksi olen valinnut lapselleni tänään tietyt vaatteet ja mihin leikkipuistoon aiomme tänään mennä...



t. 3

kun olen itse ajatellut etten täytä omia hyvän äidin kriteerejäni ja joku näyttää minun silmissäni juuri siltä. Eli kun näkee jossakin ihmisessä tärkeinä pitämiään asioita, joihin ei pääse tai ei juuri tässä tilanteessa pääse.

epävarma monessakin asiassa ja ajattelin liikaa mitä muut ajattelevat. Tämä piirre korostuu silloin kun olen alamaissa.



ap

Minua myös ahdistaa se, että en täytä " kriteereitä" . Koen, että muut ovat minua parempia ja onnistuneempia. Isoissa joukoissa, kuten mammakerhossa tai lasten urheilukilpailuissa olen vetäytyvä ja hiljainen, vaikka olen yleisesti ottaen yltiösosiaalinen. Asia mietityttää kovasti ja vaikeuttaa sosiaalisten kontaktien syntymistä.

Kyllä se kuuluu ihmisenä olemiseen sen verran kiinteästi, ettei siitä kokonaan pääse kuin kuolemalla