Lue keskustelun säännöt.
Vai ei ole _varaa_ jäädä hoitamaan lapsia kotiin????!!!
03.11.2005 |
Siihen on varaa mitä arvostaa! Jos arvostaisin hienoa omakotitaloa (voisi esitellä muille kuinka hieno, uusi talo meillä on) niin ei meilläkään olisi varaa. Mutta arvostan sitä, että lapsilla on äiti, joka on läsnä ja sen vuoksi asumme ahtaasti (reilu 10 neliöä/hlö) emmekä kaipaa muuta. Nykyään vaan pitää olla kaikki ja heti, ei enää tyydytä vaatimattomimpiin olosuhteisiin. Aiemmin en voinut kuvitellakaan, että kaksilapsiset perheet tarvitsevat(???) ison omakotitalon, yli sata, jopa yli 200 neliöisen. Täältä olen saanut(ts. joutunut) oppia, että moni perhe asuu ihan ylileveästi. Katsos pitää olla mitä näyttää.
Älkääkä sanoko, että olet vain kateellinen. Sitä tämä ei ole. Olen täysin tyytyväinen tähän asumukseen mitä meillä on. Huvittaa vain kun ihmiset sanoo ettei ole varaa olla kotiäiti. Kyse on siitä mihin rahansa/aikansa laittaa...
Mukavaa joulunodotusta siellä isoissa taloissanne! (Hähää, teilläpä on paljon siivottavaa... ;) )
Kommentit (25)
Vierailija:
Minulla ei ole varaa. Meillä on mie..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T. Sisäfile-päivällinen tiedossa
Ps. Ja vielä Helsingissä! :)
Vierailija:
Arvostuksella on aika paha lähteä r..
Kotihoidontuella ei täällä pk-seudulla makseta edes vuokraa, miehellä kuukausia jolloin hänellä ei ole ollenkaan tuloja mutta yrittäjäperhe ei saa sossustakaan mitään. Joten eipä todellakaan ollut varaa jäädä kotiin! Paitsi asua, kun pitää vielä syödäkin, eikä sukulaisetkaan meitä elättäisi. Taloudellisesti tiukkaa on näinkin, mutta nyt sentään on ruokaa ja vaatteita ainakin lapsille.
Että revi siitä v**pää ap.
Meillä ei tosin ole mikään pieni talo, mutta se on melkein maksettu. Sivusta olen seurannu tuttavia, jotka valittaa yhden lapsen kaa ettei ole varaa jäädä kotiin, vaikka miehellä on kaksikin kertaa suurempi palkka kun mun miehellä. kyllä se suurimmiksi osiksi on kiinni siitä kuinka leveästi on oppinut elämään ja mihin sitä rahaa kuluttaa. Meillä pärjätään vallan hienosti neljän alle 5-vuotiaan lapsen kanssa, vaikka kotosalla olenkin , eikä miehenkään palkka päätä huimaa. No mutta, jokaisella oma näkemyksensä asiasta.
Hassuahan se on kun on pieni yritys, niin kaikki kulut, kuten sijaisen etsiminen, kouluttaminen ja vahtiminen, äitiys/sairas/sairaan lapsen hoitamispäivien palkat (vähennettynä Kelan osuudella) jne, ovat ihan konkreettisesti pois yrityksen katteesta eli yrittäjän palkasta. Lisäksi työntekijöiltä tekemättä jäävät työt on tehtävä itse jossain välissä, jos meinaa asiakkaat säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä kärjistetympi on vastaus, kun kysyt lökäpöksyteineiltä, pitäisikö äidin olla enemmän kotona vai antaa enemmän massia.
No joo, huumorilla kirjoitin, mutta lapsetkin osaa olla melko materiaalikeskeisiä, esim. koulussa pätee viidakon lait ja lasta, jolla on huonot vaatteet syrjitään helposti. On tietysti hienoa kiillottaa sädekehäänsä ja uskotella että kaikki rikkaat ovat onnettomia ja pinnallisia...
Mulla hajoaa pää kun asumme 4 ihmistä alle 70 neliön kämpässä jossa seinät on paperia joten käytännössä asumme hallissa jossa toisen pierukin kuuluu kämpän toisesta laidasta toiseen.
Edes vessassa ei saa piereskellä rauhassa. Itsetyydytystä ei voi edes
kuvitella. Rakastelu tapahtuu hiljaa. Pitää varoa ettei antaudu seksille, jotta äänet eivät aiheuta lapsiin traumoja.
Roskapussin vieminen on saatanmoinen operaatio. Puet ensin kaksi lasta, johon menee aikaa - varmaan siksi että ovat perineet vanhempien vittumaisen luonteen. Raahaat poppoon hissiin ja kas olette pihalla kun availet muutaman oven, mikä on aika homma rattaitten ja roskapussin ja joka väliin tunkevan ja vetävän koiran kanssa. Siellä sitten pihalla puet itsesi. Ai niin, hanskat unohtu ja kas vain roskapussikin jäi sisälle. Siinäpä sitten saman ovioperaation jälkeen pääsette takaisin käytävään ja hissiin ja kotiin hakemaan roskia. Ja sama show alas. Tässä vaiheessa - voin vihjaista - sinullakin olisi saatanmoinen hiki. Minulla on lisäksi vielä vitutus.
Omakotitalossa roskapussin ottaminen eteisestä olisi aika paljon yksinkertaisempi asia eikö vain?
Ihan vain näin yksi esimerkki kerrostalon näppäryydestä.
On niiiin ihana asua tiiviissä tunnelmassa, jossa ei tarvitse viettää aikaa edes sekunti yksin.
Rakas ap. Voisitko kertoa minulle, onko todella niin, että " ennen" äidillä ei ollut sekuntiakaan omaa yksityisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kotona lasten kanssa. Pitäähän lapsilla olla läsnä oleva äiti.
Oletko ap nyt ihan varma, että jokaisen äidin on oltava kotona olipa elämäntilanne mikä tahansa?
Anteeksi, mutta olet kyllä todella yksinkertainen ihminen. Mutta kyllä se elämä sinuakin kouluttaa vielä.
Haluammeko jatkaa tätä kierrettä? Haluammeko kasvattaa lapsistamme materialisteja ja valtavirrassa kritiikittä uivia? Vai pitäisikö aikuisten ottaa vastuu -muuttaa oikeasti maailmaa? Uskallusta kun -surullista kyllä- riittää vain muutamalla...
Vierailija:
Ja vielä kärjistetympi on vastaus, kun kysyt lökäpöksyteineiltä, pitäisikö äidin olla enemmän kotona vai antaa enemmän massia.No joo, huumorilla kirjoitin, mutta lapsetkin osaa olla melko materiaalikeskeisiä, esim. koulussa pätee viidakon lait ja lasta, jolla on huonot vaatteet syrjitään helposti. On tietysti hienoa kiillottaa sädekehäänsä ja uskotella että kaikki rikkaat ovat onnettomia ja pinnallisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saadakseen näyttää muille, esim. teille?
Kai se iso koti yleensä hankitaan viihtymisen takia, kotonahan se suurin osa aikaa lasten kans tulee vietettyä. Ja eipä seinät kaadu päälle niin et tarttis koko ajan olla lähtemässä johonki ulkoileen.
Itse hankkisin vielä tätä nykyistä paljon isomman talon jos vaan pystyisin, sillä rakastan sisutamista, kotona olemista, nikkaroimista ja askartelua, juhlien järjestämistä, sitä että on TILAA! en -sori vaan jos jonkun minäkuva maailman napana romuttuu- siksi että saisin näyttää jollekin.
grh porvoossako tollasia hulluja sikiää?
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Erona meissä vaan on se, että edustan juuri sitä tyyppiä jota sinä tunnut halveksivan. Minä taas en halveksi sinun ratkaisuasi, sillä se tuntuu olevan juuri teidän perheelleene se oikea. Ole siitä onnellinen äläkä turhaan myrkytä mieltäsi vahingoniloisuudella, muiden aliarvostamisella etc. :)
Mutta siis.. Meillä on (vain) kaksi lasta ja n. 200 neliöinen talo. Olen mennyt töihin kummankin lapsen ollessa 1,5-vuotias jotta meillä olisi varaa tuohon ihanaan taloon ja sen kauniiseen sisustukseen jotka ovat minulle todella tärkeitä. Haluan myös saada kunnon eläkkeen sitten joskus ettei elintaso laskisi pahasti sittenkään.
Erittäin tärkeitä ovat myös lapset, joiden hyvinvoinnin vuoksi meillä asuu (erillisessä huoneistossaan) ihana virolainen au pair. Hänen ansiostaan lapset saavat olla kotona eskari-ikään saakka ja minun ei tarvitse työpäivien jälkeen pistää aikaa kotitöihin vaan voin panostaa täysillä lapsiin. Omalle psyykelleni itsensä toteuttaminen myös työelämässä on todella tärkeää ja minulla on vahva tunne että turhautuisin ja tulisin onnettomaksi jos olisin vuosikausia vain kotona. Ja se ei olisi eduksi lapsillekaan eikä parisuhteelle.
Ihmiset ja heidän luonteensa sekä arvonsa ovat erilaisia ja siksi ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää. Se kannattaa vain hyväksyä. Se on sitten bullshitiä jos väittää että lapset on tärkeämpää kuin MIKÄÄN muu eikä silti halua laskea elintasoaan edes väliaikaisesti ollakseen kotona. Saattaa olla että se vaatii pienen, nuhjuisen lähiökaksion 4-henkiselle perheelle, kirppisvaatteet ja kaurapuurolinjan, mutta silloin ainakin elää arvojensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Haluammeko jatkaa tätä kierrettä? Haluammeko kasvattaa lapsistamme materialisteja ja valtavirrassa kritiikittä uivia? Vai pitäisikö aikuisten ottaa vastuu -muuttaa oikeasti maailmaa? Uskallusta kun -surullista kyllä- riittää vain muutamalla...Vierailija:
Ja vielä kärjistetympi on vastaus, kun kysyt lökäpöksyteineiltä, pitäisikö äidin olla enemmän kotona vai antaa enemmän massia.No joo, huumorilla kirjoitin, mutta lapsetkin osaa olla melko materiaalikeskeisiä, esim. koulussa pätee viidakon lait ja lasta, jolla on huonot vaatteet syrjitään helposti. On tietysti hienoa kiillottaa sädekehäänsä ja uskotella että kaikki rikkaat ovat onnettomia ja pinnallisia...
Vaikka kirjoititkin kärjistyneesti.
Usein olen vain huomannut sen, että se on se PERHEEN MIES joka haluaa sen tietyn elämäntyylin. Ei siitä haluta luopua vain siksi, koska perheeseen tulee lapsi. Ehei, autoa on saatava vaihtaa kerran vuodessa ja oma hieno vene on oltava. Ja ämmä vain haluaa olla kotona hoitovapaalla LAISKOTTELEMASSA kun hän voisi olla työssäkin, että saisimme lisää rahaa! No jaa, mutta tällaisia tiedän...
Onneksi oma mies ei ole tuollainen enkä ole itsekään. Samat vanhat rääsyt päällä kuljemme. Mieluummin sitten lapsilla hyvät oltavat ja lyhyemmät hoitopäivät esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ei tienaa kun opiskelee ja vuokralla asutaan. mistäpä tässä sitten sapuskaksi ja vaatteiksi muuttuis..
Mutta voihan sen voin teoreettisesti ilmaista asian.
Mulla ei oo varaa mennä töihin!!
Mies tienaa nettona n. 1200 e/kk, mä oon kotona kotihoidontuella, n 400 e käteen. Lisäks tulee lapsilisät, sairaan lapsen hoitotuki ja opintotuki (opiskelen iltaisin). Mun nettotulot kuussa yhteensä 900 e noin. No, lasketaas että lähtisin töihin. Oman alan hommiin jos menisin, kk- palkka nettona ehkä 1000 e/kk. Siitä maksaisin 380 e päivähoitomaksuja, kulkisin töihin, joutuisin ostaan työpäivän aikana ruuat, uusia vaatteita ja kenkiä töihin menoa varten etc. etc. Ja käteen jäis ehkä tuo 100 e kuussa enemmän. Kannattaako?? Kannattaako nähdä tuo vaiva lasten hoitoon viemisessä, oltava aina pois töistä kun lapset sairastaa???
Sitten kun saan uuden ammatin hankittua, toivon että pääsisin hiukan paremmin palkattuun työhön. Silloin lähden ilosta kiljuen töihin, ja olen onnellinen jos saisin edes 1500-1800 euron bruttotulot!
Kotona on kiva olla, en sitä sano, mutta kyllä pikkuhiljaa alkaa töihin paluukin tuntua kivalta... Kotona oon ollut nyt 3 v.
Tämä ei ehkä ole kovin painava syy äidille mennä töihin ja ostaa omakotitalo.
T: Wanhassa kerrostalossa jo 3 vuotta kotiäitinä, odotettavissa vähintään 3 kotiäitiys-vuotta lisää, enkä vaihtais mihinkään!!!!
Vierailija:
Mulla hajoaa pääRoskapussin vieminen on saatanmoinen operaatio. Puet ensin kaksi lasta, johon menee aikaa - varmaan siksi että ovat perineet vanhempien vittumaisen luonteen. Raahaat poppoon hissiin ja kas olette pihalla kun availet muutaman oven, mikä on aika homma rattaitten ja roskapussin ja joka väliin tunkevan ja vetävän koiran kanssa. Siellä sitten pihalla puet itsesi. Ai niin, hanskat unohtu ja kas vain roskapussikin jäi sisälle. Siinäpä sitten saman ovioperaation jälkeen pääsette takaisin käytävään ja hissiin ja kotiin hakemaan roskia. Ja sama show alas. Tässä vaiheessa - voin vihjaista - sinullakin olisi saatanmoinen hiki. Minulla on lisäksi vielä vitutus.
Omakotitalossa roskapussin ottaminen eteisestä olisi aika paljon yksinkertaisempi asia eikö vain?
Ihan vain näin yksi esimerkki kerrostalon näppäryydestä.
- isompaan kämppään, asumismenot kasvoivat toisiin lukemiin. Kahden kuukauden sisällä hajosi tietokone, printteri, videokamera, mikroaaltouuni ja timanttivihkisormus. Olipahan viimeinen niitti arkkuun, lähdin töihin. Aivan varmasti joku valittaa, että olisihan noita ylläolevia laitteita ilman voinut pärjätä. Mutta kun ei haluttu tehdä elämästä vaikeaa. Halutaan nauttia elämästä eikä kituutella. Silti tässä ei eletä leveästi.
pöndellä asuvat, kouluttamattomat naiset, joiden oleilua kunta usein rahoittaa toimeentulotuella. Usein ei taida edes työllistymiseen olla mitään mahdollisuuksia.
Ostapa pk-seudulta 40m2:n kerrostalokaksio ja ala maksella sitä ihan omasta pussista. Kerro sitten meille muille oman elämänsä maksaville, miten sinulla on varaa...
kohta varmaan pakko mennä töihin,huoh.
ei ole omaa asuntoa,on auton räppänä jotta päästään käymään mummoloissa. mistään ei oikein enää voi tinkiä.. jospa tämä nyt riittäisi että olen melkein 2-vuotiaaksi saanut lapsen kotona pidettyä...