Lue keskustelun säännöt.
Minä tunnustan!
03.11.2005 |
Vien 2 v.n tarhaan ja haeskelen itse töitä siksi, kun en enää jaksa tätä kotona oloa - enkä myöskään lapsen kiukun ja muun uhmaamisen kohdistumista minuun itseeni kokopäiväisesti.
Vaikka aina sanotaan ettei 2 v. tarvitse (tarhan / hoitopaikan) virikkeitä, niin osuvasti unohdetaan tuosta lausahduksesta se kuinka energinen paukkaus 2 v. voi olla! Toisten lasten ja erilaisten lelujen avulla hän saa purkaa energiaansa, ja minä saan olla rauhassa aikuisten parissa - kaikki voittaa tässä järjestelyssä.
Kommentit (22)
Minä näen lasta joka arkipäivä hereillä 5 tuntia ja viikonloppuisin tietysti koko päivän. Ja teen 8h/päivä töitä. Lapsi on 2v. eikä mun tarvitse päteä lapsen kautta.
En " tehnyt" lasta itseäni varten, oman egoni jatkoksi. Sain lapsen siksi, että halusin nähdä pikkuisen kasvavan, tulevan omaksi persoonaksi, halusin antaa mahdollisuuden minun ja miehen jälkeläiselle. En kuvittele, että lapsi aina ja iankaikkisesti olisi minusta riippuvainen.
Minulla on lapsen lisäksi muutakin elämää, mielenkiintoinen työ ja hvyä parisuhde. Ja kyllä, toivomme lisää lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin kerran tarjota hankaliin aamuihin avuksi sylittelyä heräämisen jälkeen ja sain niin hirvittävän ryöpytyksen niskaani siitä, että kotiäidit eivät tajua kuinka vaikea aamulla on päästä liikkeelle muutenkin, saati että lasta/lapsia alettaisiin paapomaan. Yhtään sellaista vastausta ei tullut, jossa päiväkotiin ja töihin herääminen aamulla olisi ollut niin miellyttävä toimenpide, että siitä olisi lapsille tai vanhemmille ollut iloa.
Ja mainittakoon, olen työssäkäyvä, en kotiäiti. Sen paskan jälkeen en vain viitsinyt asiaa mainita.
Vierailija:
Minä näen lasta joka arkipäivä hereillä 5 tuntia...
Tunti aamulla: Herään ensin itse (klo6), käyn suihkussa, syön ja laitan itseni valmiiksi. Sitten herätän lapsen (klo 6.50). Sylittelemme heräämisen ajan, höpsöttelemme ja juttelemme tulevasta päivästä. Halimme ja pusuttelemme. Sitten puen lapsen ja sitten hän haluaakin jo leikkiä vähän esim. autoilla ja niin teemme. Tai jos mieluummin haluaa lukea, niin sitten luemme. Kun kello on 7.45 niin lähdemme hoitoon/töihin.
Iltapäivällä/illalla 4 tuntia: Olen hakemassa poikaa klo 16. Kotiin, laitamme ruokaa, syömme, ulkoilemme tai käymme kaupassa jne. tavallista arkea. Klo 20.30 vien pojan sänkyyn ja pötkötän vieressä kunnes hän nukahtaa. Itse asiass taisi tulla enemmän kuin 4h illalla yhteistä aikaa, joten tuo 5h olikin alimitoitteu aika ;)
Että repikää siitä...
Meillä lapsi ainakin herätetään puoli tuntia ennen lähtöä ja aamu on niin täynnä toimintaa, ettei meillä ainakaan ehditä leikkiä mitään. Voi, kun jaksaisikin.
Hoitopäivän jälkeen yritämme sitten ottaa kaiken takaisin. Minulle se ei kuitenkaan riitä. Minulla on kyllä tällä hetkellä erittäin tylsä työ, joten sekin saattaa vaikuttaa kotiinjäämishaluihin. Lapsi vain on jo liian iso.
Vierailija:
Tunti aamulla: Herään ensin itse (klo6), käyn suihkussa, syön ja laitan itseni valmiiksi. Sitten herätän lapsen (klo 6.50). Sylittelemme heräämisen ajan, höpsöttelemme ja juttelemme tulevasta päivästä. Halimme ja pusuttelemme. Sitten puen lapsen ja sitten hän haluaakin jo leikkiä vähän esim. autoilla ja niin teemme. Tai jos mieluummin haluaa lukea, niin sitten luemme. Kun kello on 7.45 niin lähdemme hoitoon/töihin.
Ja samalaa tavoin itse menin töihin kun toinen lapsi oli 2-vuotias. Nytkin ehkä menen (hoitovapaalla)? Vaan onpa myös vielä tuoreessa muitissa ne järkyttävät taistot lähtemisten kanssa. Kun 2-3v. riisuu kaikki vaatteet sitä mukaan kun saan puettua...ja juoksee karkuun ja kello käy. Tosin päiväkotiin kun pääsi oli onnesta soikeana tämä lapsi. Mutta itselle nousee hiki kun muistelee..
Puhumattakaan niistä uhman purkauksista sitten illalla kotona..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lädet viemään lasta klo 7.45 tarhaan ja olet hakemassa neljältä, et millään ehdi olemaan 8 tuntia töissä. Sulla on ilmeisesti kadehdittavan lyhyt työmatka, mutta silti tuohon ei yksinkertaisesti tunnit riitä.
Lapsi syö aamiaisen vasta hoidossa (tarvitsee olla kunnolla hereillä, ja syö muutenkin hitaasti ja hartaasti, ettei muuten ehdittäis hellimis/leikkimishetkeä aamuisin) - siksi aamusta ei tule niin kiireinen.
Ja iltaa pidentää se, että käyn kaupassa kerran viikossa (leipää ja maitoa vaan napataa muuten pitkin viikkoa). Ei mene niihin reissuihin aikaa, vaan päästään suoraan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitopaikka on työpaikan vieressä. Työmatkaan menee 10 minuuttia pyörällä. Työaikani on 7h15min+30 minuutin lounas eli oikeastaan 7h45min eikä 8 tuntia. Sori, tuli ajatusvirhe :) Joten ehdin hyvin olla töissä tarvittavan ajan.
Ja tuosta aamun tunnista: lapsi ei syö kotona, vaan hoidossa. Siihen ei siis mene aikaa. Sylittelemme ensin noin vartin, sitten puemme (5min, katson vaatteet illalla valmiiksi) ja sitten leikimme kunnes pitää lähteä.
Voi kun joillain on sitä organisoimiskykyä vähän enemmän...
t.5&8
Vierailija:
Jos lädet viemään lasta klo 7.45 tarhaan ja olet hakemassa neljältä, et millään ehdi olemaan 8 tuntia töissä. Sulla on ilmeisesti kadehdittavan lyhyt työmatka, mutta silti tuohon ei yksinkertaisesti tunnit riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos herää itse ajoissa ja laittaa itsensä valmiiksi ja herättää lapsen, niin kyllä jää aikaa leikkiä! Hoidossa lapsi saa sitten nukkua pidemmät päikkärit, että jaksaa taas illalla kotona!
Vierailija:
Minä en ainakaan ehdi.
lapsen hoitomatka on 15 minuuttia ja oma työmatkani lisäksi 20 minuuttia tähän päälle?
Vierailija:
Jos herää itse ajoissa ja laittaa itsensä valmiiksi ja herättää lapsen, niin kyllä jää aikaa leikkiä! Hoidossa lapsi saa sitten nukkua pidemmät päikkärit, että jaksaa taas illalla kotona!
En valita työstäni, nautin siitä ja itse olen valinnut työni. Mutta olisi se mukava aamulla nukkua pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja he nukkuvat kun minä lähden. Enpä edes yrittäisi herätellä heitä leikkimään kanssani aamulla tunniksi =)
Vierailija:
Niin, silloin vika on sinussa!
Jos herää itse ajoissa ja laittaa itsensä valmiiksi ja herättää lapsen, niin kyllä jää aikaa leikkiä!
Näin molemmat saavat olla lapsen kanssa ja aamut/illat eivät ole liian kiireisiä. Itse tulen töihin 7.30. Joskus lapsi on herännyt ennen klo 7.00 kun lähden kotoa, joskus ei. Mieheni vie lapsen hoitoon 8.15 aamiaiselle. He yleensä käyvät aamulla kotona suihkussa/kylvyssä, leikkivät jne. Minä lähden töistä 15.30 ja haen lapsen klo 16.00 maissa. Sen jälkeen menemme yhdessä omalle pihalle, koska lapsi haluaa yleensä jatkaa pihaleikkejä, jotka jäävät vähän kesken tarhassa. Mies tulee kotiin klo 17.00 maissa. Illalla puuhailemme kaikkea mahdollista ja lapsi menee nukkumaan 20.00 / 20.30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin olen itse virkeimmilläni ja jaksan keskittyä heidän puuhiinsa paremmin, kuin mitä aamulla jaksaisin. Minulle on ihan sama, vaikka työnantaja saakin väsyneemmän version minusta, kuin mitä lapseni.
Jotenkin sitä vaan sokeutuu oman tilanteen yksinkertaisuuteen... Onneksi asutaan pienessä kaupungissa, jossa työmatkat menee nopeaa!
mutta eivät kyllä mitään leiki. Luullakseni (toivoakseni!) vähän sylittelevät, mutta muuten se on pukemista ja lähtemistä se aamu. Mutta meillä lapset saavatkin nukkua max 7.30 saakka (yleensä heräävät itse jo ennen sitä) ja sitten menevät melko suoraan päiväkotiin kahdeksaksi aamupalalle.
Miehen kanssa aamut muutenkin sujuvat paremmin, joskus harvoin kun minä vien, lapset kiukuttelevat minulle paljon enemmän ja lähteminen kestää paljon kauemmin. (Tosin se ei ole syy siihen että mies vie, vaan se, ettei hän pystyisi lähtemään kolmelta töistä hakeakseen lapset neljältä...)
Niin, ja minä itse herään klo 5.15. Näin perjantaina väsyttääkin jo tosi paljon, onneksi huomenna saan nukkua " pitkään" (klo 7-8 saakka).
Tunnustan, että olisi kivaa vietää lapsen kanssa enemmän aikaa. Enää tyttöni ei ole noin pieni, vaan on jo 6-vuotias eskarilainen ja edelleenkin olisi mielestäni kivaa olla hänen kanssaan enemmän. En tee pitkää päivää töissä, vaan kiirehdin kotiin, jotta saisin olla hänen kanssaan. Silti olen siis sitä mieltä, että työssä käyvällä äidillä jää aivan liian vähän aikaa lapsen kanssa olemiseen. 4-5 tuntia päivässä ei todellakaan ole riittävä ja " kehuttava" aika.
En käsitä, että joku täällä voi iloisena mainostaa, että on noin " paljon lapsensa" kanssa. Paljon? Tuosta ajasta menee kuitenkin osa kotiaskareisiin, joten todellinen aika, jonka lapsi saa on max 2-3 tuntia. Aivan järkyttävän vähän ja aivan liian vähän. Ja ainakin minä poden huonoa omatuntoa asiasta. Siksi olenkin minimoinut kaikki muut menot, jotta tuokin vapaa-aika sitten vietetään yhdessä.
Joten kaikkein vähiten ymmärrän äitejä, joilla olis mahdollisuus viettää aikaa lapsensa kanssa (eli ovat kotona) ja vievät pienen lapsen kokopäivähoitoon. Pari päivää viikossa vielä jotenkin käsitän, mutta jos haluaa viedä 2-vuotiaan joka päivä pois silmistään ja istuu itse kotona sen aikaa..... Ihan käsittämätön juttu minusta.
Onneksi sitä voi tehdä edes lyhennettyä työaikaa, joten aikaa lapselle jää enemmän (ei sekään ole kovin paljoa, mutta jotain kuitenkin). Lapsi kasvaa niin nopeasti, että ei kannata hukata tuota ihanaa aikaa. Se kaduttaa muuten myöhemmin.
Pelkkää lapsiseuraa ei pitemmän päälle jaksa - ainakaan jokainen meistä. Sieltä hoidosta voi pitää vapaapäiviä, kun oma työsi antaa myöten, ja ehkä voit muutenkin järjestellä töitäsi niin, että ehdit olla lapsenkin kanssa kunnolla? En tuomitse ratkaisuasi, meillä on 1 v 2 kk villipeto, jonka tarhaan viemistä pohditaan päivittäin... (lasten- tai eläintarhaan riehumisen asteen mukaan ;) Usein väsyttää todella paljon. Vielä jonkin aikaa ollaan kuitenkin kotona, kun se on mahdollista ja koska lapsi joka tapauksessa tuo minulle enemmän tyydytystä kuin turhautumia (viittaamatta tässä edes lapsen tarpeisiin, nehän tällä palstalla käyvät kyllä tuntevat). Ihana ihminen (vai villipetoko?).
Hei. Olen sun kanssa aivan samaa mieltä siitä, että miksi vanhemmat vievät lapset hoitoon vaikka itse on kotona? Ihmettelen sitä kovasti. Ite olen aloittanu työt kun vanhin oli kolme ja puoli ja nuorin kylläkin vasta vuoden ikäinen. Kyllä siltä tuntuu että aikaa lapsukaisille tarvisi olla enemmän. Itse tunnen kovasti syyllisyyttä kun nyt kolme viikkoa menee niin että kahtena iltana on kurssi ilta joka on käytävä työ ajan jälkeen. aika jää niin sanotusti tosi tiukille lasten kanssa. Vapaa päivät olen kotona ja pyhitän vallan lapsille. Kun jo ekalla oleva poikani on kavereitten kanssa ulkona tai sisällä leikkimässä melkein joka iltapäivä kun tulen töistä niin tulee vähän paha mieli että kun on töissä pitkään. senkin ajan voisi olla lasten kanssa kotona. mutta kun rahaa tarvii elääkseen ja sitä kun ei muualta saa kun töistä. Kuitenkin pitäisi keretä olemaan lastenkin kanssa. Hankala yhdistelä välillä toteuttaa.
Lapsi ei lakkaa tarvitsemasta vaikka vauva-ikä meneekin ohi. Päiväkodin kasvatettavaksi on synnytetty tarpeeksi lapsia. Älä sinä tee samaa virhettä toistamiseen.
Töihin meno siksi, että kaksivuotias on energinen kuulostaa oudolta syyltä. Mutta nythän tiedät tämänkin, joten toista sinun tuskin tarvitsee enää tehdä.