Miten saada päiväkotiaamut sujumaan paremmin??

että sitä kamojen etsimis paniikkia ei enää aamulla ole? Voisko syödä aamupalan päiväkodissa? Vähentäisi sitä hässäkkää siinä kotona aamusella. Ja siten aikaisemmin illlalla nukkumaan, niin, että itse herää aamulla, niin on kivampi lähteäkin.



Nämä nyt ainakin meillä on auttaneet.

Hyvä äiti herää niin aikaisin, että ehtii sylitellä ja leikkiäkin lapsen kanssa aamulla ennen päiväkotiin menoa, jolloin aamut sujuvat hyvin.

Näin sanottiin minulle, kun valittelin samaa ongelmaa. Meillä vain päiväkotiin pitää mennä niin aikaisin, että lapsi pitäisi herättää yöllä, että ehtisimme leikkiä. Huokaus.

Monelle lapselle on vaikeaa ensin tehdä kaikki nuo mainitsemasi asiat, jotka edistävät sinne päiväkotiin menoa, mikä ei myöskään huvittaisi.

Siinä samalla varmasti tulee lapselle mainittua, et syö nyt, pue nyt että ehditään päiväkotiin.

Jos lähtötilanne saadaan sellaiseksi ettei lasta koko ajan hoputeta, että on kiire lapsi tekee asiat yleensä paremmin.

Sitäkin kannattaa kokeille, ettei lapselle edes mainitse sitä että lapsi -joutuu- nyt menemään ja jäämään päiväkotiin.

Lapsilla on yleensä taipuvaisia miettimään sitä, mitä vanhemmat tekevät silloin kun eivät ole lasten kanssa. Vaikka siitä olisi heille kerrottukkin..



Sitten vielä siitä eteisen itkusta.. Sitäkin tekee aika iso osa lapsista.. mutta kun vanhemmat katoavat näköpiiristä katoaa yleensä myös itku.



Jos asia vaivaa voi siitä keskustella päiväkodin työntekijän kanssa joka yleensä ottaa lapsesi vastaan. Häneltä voit tiedustella jatkuuko itku kauankin lähtösi jälkeen.



Parempia vastauksia olisin ehkä voinut antaa jos tietäisi lapsesi iän..



Tsemppiä!

aamulla herään itse sen verran aikaisin, että ehdin laittaa itseni kuntoon, lukea lehden ja syödä aamupalan. Sitten laitan lapsen vaatteet valmiiksi pukemista varten. Illalla ollaan yleensä yhdessä katsottu valmiiksi mitä laitetaan päiväkotiin, ettei sitten aamulla tulee kinaa sukkahousujen väristä. Herättelen lempeästi, availen vähän sälekaihtimia ja menen yleensä halailemaan ja hiljaisella äänellä puhelen hassuja juttuja. Sitten otan syliini ja mennään yhdessä vessassa käymään. Sen jälkeen puetaan, tilkka mehua ja vaatteet niskaan ja menoksi. Päiväkodissa syö sitten vasta aamupalan. Meidän muksulle ei edes aamupala maistuisi heti heräämisen jälkeen.

Tämä ainakin meillä toimii, ettei ole ikään kuin aikaa ruveta venkoilemaan ja leikkimään, koska se leikki jää sitten kuitenkin kesken.

Lapsethan on kyllä erilaisia, meillä sattuu olemaan ehkä helppo tapaus. Ikinä ei ole tarvinnut väkisin raahata.

Ai, niin ja meillä tyttö, joka on nyt 4,5-vuotias.

Ja aamu aloitetaan yleensä yhden kirjan lukemisella, juuri siitä syystä, että saa olla kainalossa.

Ja kiirettä ei ole, koska työajat on joustavia.



Lapsemme taitaa vaan olla vaikea lähtijä, kaikki siirtymiset toiseen paikkaan ovat vaikeita. Ja jumittuja, siihen aamupalan ääreen tai pukemiseen voi jämähtää vaikka puoleksi tunniksi. Että unohda sitten hoputtamiset...vaikka sitä kiirettä ei varsinaisesti olekaan.



Ja vaatteet ei oikein mene päälle, kun jos vaikka äiti voisi pukea. Ja en pue, pue itse (siis 5-v). Ja siitä se huuto alkaa...On äärettömän taitava käyttämään palveluita hyväkseen, jos kerran erehdyt hanskoissa tai vetskarissa auttamaan, seuraavana päivänä heittäytyy lattialle raivoamaan, että pue kaikki.





Että tälläisia taustatietoja lisää...



Mutta olisi mukava hyvillä mielin se aamukin viettää yhdessä ja iloinen lapsi jättää hoitoon.

valon, jottei joudu heti kirkkaaseen valoon, vaan ensin heräillään hämärässä. Sitten makoillaan vähän aikaa vierekkäin ja jutellaan kaikenlaista. Yleensä kyselen, että mitä unta hän näki yöllä jne. Siinä hän sitten heräilee samalla ja onkin pian valmiina menemään pissalle yms. hommiin kylppäriin, sen jälkeen hän pukee (nyt jo 6-vuotias, joten pukee itse, pienempänä minä autoin) olohuoneen sohvalle asettamani vaatteet päällensä.



Minä sillä aikaa laitan ulkovaatteet hänen ulottuvilleen eteiseen ja vien hoitoreput yms. eteiseen jo valmiiksi.



Sen jälkeen harjataan hiukset ja juodaan vaikka lasi vettä yms. ja mennään eteiseen pukemaan. Sitten lähdetään pk:hon.



Kaikki tämä tehdään aika rauhallisesti ja tyttöni herää klo 7 ja pk:ssa ollaan perillä jo n. 7.45. Eli puolessa tunnissa hän on lähtövalmiina.



Meillä aamut on siis aina sujuneet hyvin. Olemme mieheni kanssa tarkoituksella porrastaneet menomme, eli mies lähtee jo klo 6.00 töihn ja minä sitten kun olen vienyt tytön hoitoon. Mies tulee sitten ajoissa kotiin ja hakee lapsen hoidosta, mulla ei ole kiire kotiin ajoissa.



Olen kuullut todella monta " perustelua" sille, että lapsi viedään kukonlaulun aikaa pk:hon. Ja pakko sanoa, että 90% noista perusteluista on sellaisia, että ei vaan haluta elää lapsen ehdoilla, eli oikeesti ei ole pakko mennä niin perkuleen aikaisin. Eräs lapsi tuotiin klo 6.00 pph:lle, kun äiti on postissa töissä. No, perheessä on isäkin kyllä, joka lähtee tuntia myöhemmin töihin (autolla), mutta on ilmeisesti niin avuton, että lapsi herätetään mielummin klo 5.00 joka aamu. Aivan käsittämätöntä mun mielestäni, perkule. Sitten on pariskuntia, joiden vaan pitää päästä samaa matkaa lähtemään kuin paita ja perse.... Tiedänpä yhdet, jotka vievät lapsen heti hoitoon kun pk aukeaa ja palaavat itse kotiin suihkuun ja juomaan rauhassa aamukahvit.



Että tällaista. Toivottavasti ap ei loukkaannu tuosta vuodatuksestani, koska en todellakaan tarkoita kohdistaa sitä sinuun.

ja siirrä tunnetta lapselle. Asiat on joka tapauksessa tehtävä joten jos vain onnistut niin iloisella mielellä. Jospa tunnetila vaikka tarttuisi ja kun lapsi huomaa ettei tolla äidillä ole mitään hätää, niin ajan kanssa venkslaaminenkin vähenee.

työmatkani kestää 20 minuuttia. Menemme mieheni kanssa töihin samaa matkaa, hänen matkansa jatkuu minun työpaikaltani vielä toisen 20 minuutin ajan. Hänen työnsä alkaa kello seitsemältä ja hän on työpaikallaan kymmentä vaille.

Me voisimme ostaa toisen auton ja mieheni voisi viedä lapsen hoitoon myöhemmin. Kymmenen minuuttia myöhemmin. Tyydyttäisikö tämä sinua? Perkule.

Vierailija:

Olen kuullut todella monta " perustelua" sille, että lapsi viedään kukonlaulun aikaa pk:hon. Ja pakko sanoa, että 90% noista perusteluista on sellaisia, että ei vaan haluta elää lapsen ehdoilla, eli oikeesti ei ole pakko mennä niin perkuleen aikaisin. Eräs lapsi tuotiin klo 6.00 pph:lle, kun äiti on postissa töissä. No, perheessä on isäkin kyllä, joka lähtee tuntia myöhemmin töihin (autolla), mutta on ilmeisesti niin avuton, että lapsi herätetään mielummin klo 5.00 joka aamu. Aivan käsittämätöntä mun mielestäni, perkule. Sitten on pariskuntia, joiden vaan pitää päästä samaa matkaa lähtemään kuin paita ja perse.... Tiedänpä yhdet, jotka vievät lapsen heti hoitoon kun pk aukeaa ja palaavat itse kotiin suihkuun ja juomaan rauhassa aamukahvit.

Meillä on ihan päinvastainen aamu. Meillä on kello soittamassa 30 min, ennen lähtöä, silloin herätään lapsen 5v kanssa yhtäaikaa, kiireesti tehdään aamutoimet ja lähdetään matkaan. Ei ole ollut mitään temppuiluja, aamupalan syö hoidossa, ja sanon vain lapselle että nyt ollaan reippaita että ehditään. Paitsi että joskus katsoo lastenohjelmia pukiessa. Lapsi pukee itse mutta tietysti autan jos vaikka hiha jää takin alle mykkyrään, tai housunlahkeet saappaiden päälle.

juu en loukkaannu, näet meillä lapsi saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, eikä edes tarvitse herättää, joten ei pitäisi olla edes väsynyt!

Siksipä en jaksa aina kiukuttelua, kun on yritetty, että aamut olisi mukavia ja rauhallisia...



Sen kyllä olen huomannut, että se yksi aamukirja on ok, mutta leikkejä en anna aloittaa, koska totta niinkuin mainittiin, ne jää kesken.

Minusta on ihan turha tapella aamulla siitä periaatteesta, että iso lapsi osaa jo pukea. Tärkeämpää on etä lähdetään ajoissa ja mahdollisimman hyvilla mielin.



Voisitte myös kokeilla taraasysteemi, eli antaa tytön kerätä tarroja hyvin menneistä aamuista ja luvata jotain kivaa yhetistä tekemistä kun vaikka 15 tarraa on kasassa.

miten toi tarrajuttu toimii, milloin laitatte sen tarran siihen tauluu ihan käytännössä?



Kun siinä on taas raivarin paikka, jos sitä tarraa ei tulekaan...ja en haluaisi sitä koti-iltaa enää aloittaa raivarilla. Ja toisaalta, tarhamatkalla ja sinne jäämisessäkin on vielä ne huonostimenemisen mahdollisuudet...

Me juteltiin aina illalla siitä, miten aamu oli mennyt. Sanottiin vaikka että olipa kiva, kun ei tarvinnut riidellä ja nyt saat sen tarran. Tai sitten todettiin, että voi harmi kun oli kurja aamu, mutta ehkä huomenna menee paremmin ja saat huomenillalla tarran. Siihen keskusteluun on hyvä myös ympätä muuta pohdintaa siitä, miksi olisi kiva että aamut sujuisivat paremmin: kaikilla on parempi milei, äiti ehtii ajoissa töihin ja taas kotiin jne.

Hän tarvitsee todella tiukat rutiinit, jotta siirtymätilanteet tuntuisivat turvallisilta ja mukavilta. Olen ratkaissut asian kalenterilla.

Siihen kirjataan ylös joka päivälle erikseen mitä tehdään ja missä järjestyksessä (ylösnousu, vessareissu, vaatteet, hampaat, aamiainen, hiukset, ulkovaatteet ja lähtö), tyttö seuraa itse kalenterista mitä pitää tehdä, vaikka samat rutiinit on ollut jo vuosia. Tämä siksi, että hän kokee siirtymätilanteen puoliksi hoidetuksi, kun seuraavan homman näkee paperilla silloin kun edellistä tekee. Kun kaikki on tehty tyttö saa tarran.



Itse kalenteri on iso kansio, jossa on seitsemän eri väristä kartonkilehteä. Olen päällystänyt ne kontaktimuovilla. Sivun ylälaidassa lukee viikonpäivä. Keskellä sivua on koko sivun mittainen kangastarranauha (saa kangasliikkeistä). Kuvakkeet siitä mitä tehdään olen piirtänyt itse ja alaosaan kirjoittanut mitä kuvassa on (herääminen on herätyskellon kuva, pukeutuminen on paita ja sukat jne.), kuvat on taas päällystetty kontaktimuovilla ja taakse on kiinnitetty pieni kangastarranauhan palanen. Illalla ennen nukkumaanmenoa lapsi saa itse kiinnittää seuraavan aamun kuvat seuraavan päivän kohdalle kalenteriin, jolloin alitajunta voi valmistella tyttöä jo yön aikana parempaan aamuun.



Samoin toimisi varmasti myös juttelu. Kun lapsi menee nukkumaan, voi sanoa, että nukuhan hyvin ja näe kauniita unia, jotta jaksat aamulla herätä pirteänä. Kun lapsi heräilee sanotaan, että venyttelehän nyt hyvin ja mene vessan kautta pukeutumaan. Kun lapsi on menossa vessaan muistutetaan jo valmiiksi pukeutumisesta ja kun lapsi pukeutuu, muistutetaan etukäteen seuraava tehtävä. Näin lapsi tietää koko ajan missä mennään, eikä koe sitä enää rasitteena.