Miksi kynnys lasten huostaanotossa vaihtelee suunnattomasti?

todella kallista, eikä kaikissa kunnissa/kaupungeissa ole siihen varaa. Jotkut sosiaalityöntekijät ovat " lepsumpia" tai optimistisempia/idealistisempia sen suhteen että ihminen voi muuttua (alkoholisti, narkkari, väkivaltainen...) mikä voi pitkittää huostaanottopäätöksen tekoa. Suomessa ongelma ei ole se että lapsia huostaanotetaan liian helposti vaan se, että hyvin monet lapset jatkavat elämäänsä vaurioittavissa olosuhteissa vaikka heidät pitäisi saada turvaan. Ikävä kyllä usein kyse on vain ja ainoastaan rahasta.

Mutta olen 31v. Siis en protestoi omaa tilannettani (se on ollutta ja mennyttä), vaan mietin miksi todella kynnys vaihtelee. Eli lasten täytyy todellakin kuolla joissain tapauksissa, kun kynnys on ollut korkea.

ei vaan... niinhän se menee, masentunut äiti -> lapsi kuolee. toivoa ei ole. huostaanottoako todellakin avuksi ajattelit jokaiselle onnettomalle

nelosestako on siis parempi, että tilanteita pitkitetään ja lapsen on parempi kuolla kuin tulla huostaanotetuksi.



En siis todellakaan tarkoita, että kaikkien masentuneiden lapset tulisi huostaanottaa. Kyllä lastensuojeluviranomaisten tulisi nähdä ketkä ovat uhaksi lapselleen. Olipa tässä vastikään sellainen tapaus, että äiti tappoi kaksi lastaan ja silloin huostaanottoa oli harkittu. Miksi ei toimittu.



Ehkä sinun mielestä heidän elämänsä ei ollut elämisen arvoista. Minun mielestäni hekin olisivat olleet oikeutettuja elämiseen....

että ne lastensa surmaajat on niitä hiljaisia kärsijöitä, jotka jäävät kovaäänisempien jalkoihin. En tarkoita, että olisivat mitään uhreja itse. Yleensä se menee vaan niin, että apua saa se joka sitä älyää pyytää. Masentunut äiti tuskin jaksaa pitää puoliaan saatika odottaa viikkoja, jopa kuukausia avun saamista. Sosiaalityöntekijöitä ei tavoita puhelimella eikä kirjeitse, nähty on!



Minuakin ihmetyttää näissä julkisuuteen tulleissa tapauksissa se, että lapset on annettu äidille huostaanottopäätöksen jälkeen odottamaan toimeenpanoa (esim. tapaus, jossa kaksi poikaa kuoli tulipalossa.) Arvata saattaa, että äiti on ollut tuolloin epätoivoisissa tunnelmissa. Edesvastuutonta!

Monet vanhemmat osaavat esiintyä viranomaisille niin edukseen, ettei todellista tilannetta ehkä tule ilmi. Olen kyllä samaa mieltä että päätökset pitäisi tehdä nopeammin ja useammat lapset huostaanottaa, suomessa biologisten vanhempien oikeudet ovat liian suuret lapsen etuun verrattuna. Täällä elää joku ihme myytti että vanhemmat ovat lapsensa parhaat hoitajat - näin ei kyllä monestikaan ole, suuri osa isistä ja äidistä on päihderiippuvaisia tai mielenterveysongelmaisia (mikä ei suinkaan aina tarkoita etteikö hoitaisi lastaan hyvin).

Tarkoitan juuri tapausta missä huostaanottopäätös odotti. Mahtoiko olla juuri tämä tulipalojuttu, en muista, mutta kummiskin.



Miksi lapsia ei haeta silloin heti? Meidän tapauksessa lapsilla ei todellakaan ollut mitään vaaraa. Silti heidät olisi huostaanotettu, jos olisin päättänyt lähteä kotiin. Minulle vaan sanottiin, että itse olen turvakodissa vapaaehtoisesti. Olenko, jos annetaan vaihtoehdoksi lasten huostaanotto? Tunsin kyllä kovinkin vahvasti olleeni pakotettu.



Ja täällä Oulussa (jossa siis asun) on muutenkin kovin " höllät" perusteet huostaanotoille (tiedän esim. yhden tapauksen, jossa lapset huostaanotettiin, koska äiti ei saanut yhtä lasta kouluun). Toisaalta varmaan hyväkin. Jääpä silloin nämä murhenäytelmät näkemättä.



Pitäisiköhän koko maassa olla sama linja? Omasta mielestä Suomessa tulisi olla yhdenmukainen linja huostaanottoihin. Vedettiin se raja nyt sitten mihin hyvänsä.

ikävä vaan, ettei oo sellaista seikkaa ulkonäössä, mistä vois päätellä että tuo aikoo tappaa muksunsa.



ei sosiaalityöntekijät voi mielivaltaisesti ottaa huostaan ketä tahansa. heidän on toimittava lakipykälien mukaan, mikä tarkoittaa esimerkiksi eri tukitoimien kokeilua lapsen bioperheeseen. niitä pitää seurailla auttaako, eli aikaa kuluu. ja totta on, joskus liikaakin.



ja kuka sanoi, että tietää tapauksen kun oli huostaanotettu siksi kun ei lapsi mennyt kouluun... ei pidä kuvitella että ulkopuolinen tietää aina kaikkia syitä huostaanottoon.



mutta ei nyt myöskään pidä kuvitella, että jokaisen masentuneen tai muun vastaavan vanhemmat lapset täytyy ottaa huostaan. useille näistä tukitoimista myös on apua. vaikka niitäkin voi halukkaiden olla vaikea saada.

mutta kammottavalta kuulostaa tämäkin tietämäni tapaus.



Vanhemmat, isä hiukan yli 70 v. ja äiti 50 v., lapset hieman alle 20 v kumpainenkin (tyttö ja poika). Lestadiolaisperhe, jossa isä " vahtii" tytärtään hyeenan lailla, tyttö yrittää hakea apua turvakodista ja sijaisperheen avulla, lopulta hukuttautuu.



Surullista, todella kammottava ahdistus täytyy ihmisen sisällä olla, jotta tuollaiseen ratkaisuun päätyy....

alalle omien sisäisten ahdistustensa ajamina ja siirtävät sisäisiä kauhujaan asiakkaidensa " ominaisuuksiksi" . Tämän takia usein tehdään aivan turhia tutkimuksia ja huostaanottoja.

Sinun mielstäsi minä olen hömppä, kun minun hakattiin ja lähdin turvakotiin. Oli kerta sitten ensimmäinen tai toinen, minun ei mielestäni tarvitse kyseistä kohtelua kestää. Tai kenekään muunkaan. Jotenkin minua etoo, että jonkun ihmisen mielestä minun olisin tullut sietää tapahtunut. Itse olen sitä mieltä, että minun ei tarvi kestää yhtäkään pahoinpitelyä. Ehkä olen tämänkin ajatellut väärin. Anteeksi nyt vaan.



Ja toiseksi sinulle kymmpi:

Tiedän tämän Oulun huostaanottotapauksen paremmin kuin hyvin. En koe olevani ulkopuolinen, vaikka samassa osoitteessa en asukkaan.



Ja en tarkoittanutkaan, että kaikki masennustapusten lapset huovtaanotettaisiin. Mutta esim. tässä tulipalojutussa oli jo huostaanottopäätös. Sitä vaan vitkutettiin.



Totta kai tukitoimet on ensisijaisia toimenpiteitä. Sehän on ilman muuta selvää...

Sinä et varmaan ole koskaan saanut " turpiisi" mieheltäsi. Kerropa minulle, olisko minun pitänyt jäädä kotiini silmät mustina, kasvot turvoksissa ja lisäksi muut jäljet vartalollani tämän ensimmäisen virheen takia.



Oletan, että et koskaan ole tätä kokenut. Ja kun sen ensi kertaa koet, niin silloin tiedät mistä puhut...



Olen edelleenkin sitä mieltä, että minulla on oikeus siihen, että minua ei vahingoiteta fyysisesti. Ja kun näin tehtiin, niin minulla on oikeus hakeutua turvaan.

mutta varmasti on paljon riskitapauksia, joista kukaan ei tiedä. Kuten joku jo sanoikin, kaikki eivät osaa tai halua hakea apua, tai eivät edes tajua olevansa avun tarpeessa. Eiväthän sosiaaliviranomaiset kontrolloi kaikkia ihmisiä. Ja masentunut saattaa elää niin eristäytynyttä elämää, ettei oma lähipiirikään huomaa mitään. Monissa perheissä saattaa olla paljon enemmän väkivaltaa kuin ap:n tapauksessa, mutta se koetaan niin häpeälliseksi, että kulisseja pidetään väkisin pystyssä.