Voiko kohdun seinämä vahvistua, jos pitää sektioiden välillä pidemmän tauon?

Keskustelisin kyllä sinut viimeksi leikanneen lääkärin kanssa asiasta. Hän on nähnyt kohdundeinämän ja osaa neuvoa asiassa parhaiten. Ohentunut kohdunseinä ei ole leikin asia.

sanoi ohentuneen? Mistä sen tiedät? Mulla ei ole koskaan kukaan erityisesti varta vasten tutkinut kohdun seinämää missään yhteydessä ja kolmas sektio kohta edessä.

Ilmeisesti sinulla ei ole mitään ongelmia kohdun seinämän paksuudessa, koska siitä ei ole erikseen mainittu. Jos asiassa olisi jotain huomautettavaa, se lukisi kyllä leikkauskertomuksessa.

ja sanoi ompelevansa sen mahdollisimman tukevaksi. Raskauskieltoa en saanut, mutta tiiviimpää seurantaa siis suositeltiin. Lisää kokemuksia?



ap

Kannattaa ottaa yhteyttä sinut viimeksi leikanneeseen lääkäriin ja keskustella tilanteesta hänen kanssaan ja kysyä mitä mieltä hän on mahdollisesta tulevasta raskaudesta/sektiostasi.



Kohdun seinämän ollessa heikompi, on erittäin pieni riski että jos supistukset alkavat liian aikaisin, kohtu voi revetä. Seurauksena massiivi verenvuoto, pahimmassa tapauksessa äidin ja sikiön menetys. Nämä ovat äärimmäisiä esimerkkejä, en tiedä kuinka usein Suomessa tällaista tapahtuu. Varmasti kovin harvinaista. Asutko itse missä päin Suomea, suuressa kaupungissa jossa sairaala lähellä jne?



Tai ellet saa kiinni sinut leikannutta lääkäriä, varaa aika toiselle pätevälle gynelle ja sitten otat leikkauskertomuksesi mukaan.



Kohdun seinämä ei voi paksuuntua, mutta käsittääkseni riski sen repeämiseen on pienempi, mikäli sektioiden välissä pari vuotta tai yli.



Itselläni sama tilanne. Lääkärille pitäisi aika varata.

Oletko ottanut selvää, voidaanko jo nykyään kohdun tilannetta nähdä jonkin verran ultralla ENNEN raskautta?

Kyllä, olen ottanut selvää. Kohdun seinämää ei voida luotettavasti tutkia ennen kuin olet raskaana ja nk viimeisilläsi, jolloin kohtu on äärimmilleen venyttynyt, jolloin myös repeämisriski suurimmillaan. Luultavasti tästä syystä johtuen mikäli sektioita useampi, pyritään ne tekemään hieman edellistä aikaisemmin, että vältyttäisiin siltä että synnytys käynnistyy. Eli esim. 39 tai 38 viikolla. t. 6

että myös itselläni kohdun seinämää ommeltu ja näin vahvistettu, että se tarvittaessa kestäisi vielä raskauden. Siitä, kuinka ohut kohtu oli ei minun papereissani ole tarkkaa mm merkintää. Entäs sinulla?

joka kertoisi varmaan enemmän. Toisaalta tilanne ei varmaan sitten olekaan ihan niin kriittinen...



Kuinkahan gyne sitten vastaanotolla selvittelee tuota raskautumisen mahdollisuutta riskien suhteen, onko sinulla tästä tarkempaa tietoa? Olisi varmaan hyvä käydäkin tutkituttamassa paikat, ennenkuin antaa kuumeelle yliotteen :)

Mutta itse ajattelin kysyä, että esim onko olemassa tutkimustietoa, mikä todennäköisyys tällaisessa tilanteessa kohdun repeämään on, kuinka monta prosenttia synnyttäjien leikatuista kohduista todella ehtii revetä jne. Mitä oireita repeämässä on. Itse olen lukenut ainakin, että se on niin kivuliasta, ettei ihan tietämättä itseltä voi revetä.



Olen myös kuullut, että ultralla tarkempi seuranta arven kohdalta loppuraskaudesta, pyritään välttämään ettei kohtu supistelisi eli lepo varmaan tärkeää. Ja se riskihän on, että loppuajasta saattaa joutua sairaalaan lepoon ja seurantaan varmuuden vuoksi. Itse myös olen ajatellut, että pienemmän lapseni hieman kasvaa vielä, mikäli lisää lapsia vielä haluan/ saan ettei raskausaika olisi niin raskas ts ei tarvitse häntä enää nostella.



Loppupeleissä se päätös on varmasti itsellä, että uskaltaako vielä raskaaksi vai ei. Olisi kiva kuulla millaisia kokemuksia muilla on, joilla ehkäpä ollut sama tilanne ja sektio takana päin. t. 6

Löysin tällaisen artikkelin aiheeseen liittyen:

KOHTUKIRURGIA JA SYNNYTYS



Jukka Uotila, TAYS naistenklinikka



Kohtuun kohdistuvat leikkaustoimenpiteet jättävät jälkeensä arven, jolla saattaa olla epäsuotuisia vaikutuksia tulevaan raskauteen ja synnytykseen. Istukan mahdollisesta heikentyneestä verenkierrosta ei ole näyttöä - sen sijaan arven olemassaolo lisää jossain määrin sekä etisen istukan että kohtulihaksen läpi kasvavan istukan riskiä.



Tunnetuin ja pelätyin kohtuarven seurauksista on kohdun repeäminen raskauden tai synnytyksen aikana. Ilman arpea kohdun repeäminen on harvinaista, prosentin sadasosan luokkaa, liittyneenä yleensä joko vaikeaan synnytykseen tai placenta percreta - tilanteeseen. Arpi nostaa huomattavasti repeämän mahdollisuutta - joko itse arven seudussa tai muualla kohdussa.



Tuoreen meta-analyysin mukaan kohturepeämän riski yhden sektion jälkeisessä alatiesynnytyksessä on 0.4 %, kun elektiivistä sektiota suunniteltaessa repeämiä tapahtuu 0.15 %. Repeämisen riskiä nostavat sektioarpi kohdun runko-osassa (erityisesti ns. klassinen sektio), useampi kuin yksi aikaisempi kohtuun kohdistunut leikkaus tai samanaikainen kohtuanomalia. Vastaavasti yksikin onnistunut alatiesynnytys pienentää riskiä voimakkaasti.



Myomaenukleaation jälkeen kohdun repeämisiä on raportoitu 0-3 % eri aineistoissa. Varsinkin laparoskopiateitse tehtyjen myoman poistojen jälkeen on julkaistu useita tapausselostuksia spontaaneista kohturupturoista. Ilmeisesti ainakin osassa näistä tapauksista kirurgiset periaatteet ja leikkaustekniikka ovat olleet kyseenalaisia. Samoin on julkaistu cornuresektion jälkeisiä kohdun repeämisiä.



Kun kohtuarpipotilaan tulevaa synnytystä suunnitellaan, tulee arven olemassaolon ohella ottaa huomioon potilaan obstetrinen anamneesi ja muut alatiesynnytyksen suhteen joko puoltavat tai arveluttavat löydökset. Yhden kohtuarven olemassaolo sinänsä muodostaa varsin vähäisen obstetrisen riskin, mikäli muuten alatiesynnytyksen edellytykset arvioidaan hyviksi. Tarkkaan harkituissa tilanteissa voidaan alatiesynnytyksen yrittämiseen päätyä myös kahden arven tapauksissa tai muissa korkeamman riskin tilanteissa. Tällöin kuitenkin potilaan pitää olla tietoinen kohonneesta riskistään ja erityisen motivoitunut alatiesynnytykseen. Luonnollisesti alatiesynnytysedellytysten tulee muuten olla hyvät.



Ultraäänitutkimuksen avulla voidaan mitata arven paksuus ja mahdollinen deformoituminen. Alle 2 mm paksuista arpea pidetään poikkeuksellisen ohuena, jolloin eräät tutkijat suosittelevat valitsemaan elektiivisen sektion. Myös placenta accreta voidaan diagnosoida ultraäänitutkimuksella. Varsinkin etisen istukan tilanteessa tämän arvioinnin tulisikin olla olennainen osa tutkimusta.



Kohtuarpipotilaan synnytys on riskisynnytys, jolloin supistusten ja sikiön monitoroinnin tulee jatkua ilman pitkiä keskeytymisiä. Epiduraalipuudutus tai muu tehokas kivunlievitys voidaan tarjota kuten kenelle tahansa synnyttäjälle. Synnytyksen käynnistämiseen, varsinkin epäkypsän kohdunsuun prostaglandiinikypsyttelyyn, suhtaudutaan kriittisesti, samoin suuriannoksisen oksitosiinin käyttöön. Kuitenkaan kumpikaan hoito eivät ole ehdottoman vasta-aiheisia. Mikäli synnytys ei etene toivotulla tavalla tai potilaalla ilmenee kohdunrepeämään sopivia oireita, siirrytään herkästi keisarileikkaukseen. Valvotuissa olosuhteissa kohtuarpipotilaan synnytys on varsin turvallinen tapahtuma. Jopa synnytyksen aikaisissa kohturupturatilanteissa sekä äidin että lapsen ennuste ovat olleet hyvät. t. kuutonen