Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään "valtataistelua" lapsen asioista isovanhempien kanssa?
05.07.2008 |
Minulla on juurikin tälläinen äiti.
Tuntuu kuin että lapseni olisi hänen, ja että hänen kuuluisi saada päättää kaikista lapsen asioista.
Kaikki mitä minä teen on väärin, ja kaikki mitä hän tekee on oikein.
Kommentit (16)
Siis todella. Sekä äitini että isosiskoni sekaantuvat AIVAN KAIKKEEN ja hyvin aggressiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun isä on sellanen. Sanoo usein jopa lapsen kuullen kuinka minä tein väärin komentaessani tai kieltäessäni lasta jostain asiasta. Ja kieltäessäni tuhahtaa usein että höh, tuu X ottaan vaan...
välillä menee hermot ja olen myös tämän sanonut
Toinen ääripää on sit se että jos lastani sattuu niin ei sais itkeä eikä haavaan tarvi laastaria... Mun mielestä taas saa itkeä ja haavaan voi laittaa laastarin (vaikka ei edes verta tulis aina)
Enkä asu kotona.
Tässä joku päivä sanoin äidilleni että olisi kiva mennä lapsen kanssa joskus laivalle. Äitini sanoi tähän että et varmaan vie, lapsi on vielä liian pieni. Poikani on 1v. Enkä tarkoittanut että lähiaikoina lähtisin risteilylle. Mummulta tuli jyrkkä ei. Sanoin sitten että olihan isoveljenikin aika pieni kun veitte sen laivalle. Mummupa ei tokassut tähän yhtään mitään.
Pari päivää myöhemmin, mummu itse ehdottaa että olis kiva mennä lapsen kanssa risteilylle nyt ihan lähiaikoina. Yhtäkkiä sitten ei ollutkaan liian pieni laivalle, mutta koska ajatus oli minun niin sehän ei käynyt päinsä.
Valitusta tulee ihan joka asiasta.
Viimeisin oli kun sanoin että lähdemme ulkoilemaan vasta päikkäreiden jälkeen koska päikkäriaika on minulle sellainen että voin tehdä asioita rauhassa. Kuten maksaa laskuja, tehdä ruokaa, käydä suihkussa yms. Ja klo 14 jälkeen ulkoilu on muka liian myöhään.
Olen yksinhuoltaja, ja se päikkäriaika on todellakin minulle sellainen oma aika.
En oikein ymmärrä mummun poltiikkaa, miksi ei sais niin "myöhään vasta mennä ulos. Lapsi nukkuu päikkärit sisällä todellla hyvin. Ulkona heräilee tämän tuosta.
ap
kun kuuli, että aiomme lähteä Aasiaan lomamatkalle lasten kanssa. Lapset 6 ja 4.
Joskus jos joku yrittää päsmäröidä niin mä totean siihen vain jotain lyhyttä mikä ei ihmeemmin kutsu keskustelemaan asiasta pitkällisesti. Esim. että "no, meillä tehdään kuitenkin näin".
En halua edes ruveta vääntämään niistä yksityiskohdista, kun asia ei kuitenkaan oikeasti isovanhemmille kuulu vaan vastuu on meillä vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se, että niistä väännetään joka tapauksessa. Meillä yleensä niin, että ne puidaan koko suvun kanssa puhelimessa - vieläpä sitten niin, että varsinaista itse asiaa on noin promille, loppu on mummelin omaa päätelmää, kun me emme ole _halunneet_ alunperin hänen kanssaan lähteä keskustelemaan niistä yksityiskohdista...
Anopille tuli ihan oikeasti täytenä yllätyksenä se, ettei saanut päättää lapsemme nimeä.. (ja uskontoa, vaatetusta, harrastuksia, kodinostoamme, sisustusta jne)
Lopulta tuli raja vastaan ja nyt en ole kyseistä ihmistä nähnyt kolmeen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on rähjätty mm. lasten harrastuksista, kouluvalinnoista, siitä pitääkö lasten nukkua samassa huoneessa vai ei, onko ne liian laihoja/lihavia, onko hiukset leikattu epäpukevasti, pitääkö ruoka syödä pöydässä vai ei jne. jne. jne.
Mutta jotkut ihmiset (en tiedä onko ap:n tapauksessa ongelma vai ei) kyllä oikeasti tekevät sen sekaantumisen helpommaksi kuin toiset esim. alkamalla puolustella ja selitellä valintojaan, sen sijaan että vain ilmoittaisi ettei asiasta keskustella näiden sekaantujien kanssa.
Tietysti osa sukulaisista suuttuu siitä ettei viitsi edes teeskennellä kuuntelevansa heidän neuvojaan, mutta mä mieluummin suututan sellaiset tyypit kuin annan niiden ruveta mihinkään "valtataisteluihin" minun lasteni kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkemme itse pukahtaisikaan koko aiheesta. Lasten harrastukset ja matkasuunnitelmat urkitaan selville ja loppuun riittääkin ihan oma mielikuvitus. Mainitsin yhdestä lapsen harrastuksesta siskolleni (en tälle sekaantujalle ollenkaan) ja matkasuunnitelma ilmeisesti selvisi postistamme...
8
Sekaantujiakin on niin eritasoisia, osa paljon pahempia kuin toiset...
t. 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ja appivanhempani ovat sen verran sivistyneitä ja kohteliaita ettei heille tulisi mieleenkään kyseenalaistaa meidän kasvatusauktoriteettiamme.
Johtuu varmaan osittain siitä, että olimme kaksistaan niin kauan ennen lastentuloa. Vanhemmat ehtivät jo oppia, että me teemme asiat omalla tavallamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oman lapsesi äiti, ei sinun tarvitse selitellä, kysyä tai puolustella valintojasi. Totta kai oman lapsesi äitinä tiedät miten lapsesi nukkuu parhaiten ja totta kai nyt 1-vuotiaan kanssa kannattaa ulkonakin leikkiä.
Oletko teiniäiti? Asut vielä kotona?