Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhea riita eilen miehen kanssa...
05.07.2008 |
Monta viikkoa jo ollut riitaisa ilmapiiri ja eilen yritin alkaa selvittämään. No, eihän se onnistunut, kun mies mielummin kaljoittelee. Riitaa tuli jo siitä. Kysyin, että miksi on pakko taas juoda. On juonut tiistaina ja viime lauantainakin. Noh, mies vain hokee "tässä on kyse vain siitä että kun juon yhden kaljan niin sanot että olen kännissä". No, enpä ole moista koskaan sanonut enkä usko että kukaan yhdestä oluesta olisi kännissä. Kun se joskus pysyisikin yhdessä. Ei mies kuunnellut, kun hoki vain samaa.
Ja ne pullot pöydällä. Minunko ne täytyy aina korjata pois. Eilen aamulla olimme juuri lähdössä ja itse vain vaihdoin vaatteita. Noh, 2-vuotias oli löytänyt olutpullon pöydältä, juuri lirut siellä oli ollut, joi ja kaatoi loput puserolle. Ja mitä mies, ei mitään makaa sohvalla vaan huuli pitkällä. Kirosin tosi rumasti ja vaihdoin lapselle vaatteet ja pesin suun. Jumalauta että pitää lapsetkin vaarantaa eikä pidä tuotakaan minään...
"Puhuimme" ulkona, kun mies suuttui jo tuosta edellisestä ja meni pihalle paiskaten oven täysillä kiinni. Tietysti menin perässä ja sanoin, että lasten nukkuessa ei tarvitse ovia paiskoa...
Riitaa tuli siitäkin, kun toissa päivänä sanoin miehelle että minun sukulaisia tulee mummolaan ja haluavat nähdä koko perheen, kun ei ole 2 vuoteen nähty. Ovat isäni puolelta ainoita sukulaisiani ja isäni on kuollut. Noh, mies oli aamulla tietysti väsynyt ja murjotti enkä enää jaksanut alkaa jankuttaa vaan laitoin lapset ja lähdimme keskenämme. Kun tulimme kotiin, mies oli ajanutkin 50 kilometrin päähän kalatarvikeostoksille. Kotiutui ja kysyin, että miten oli jaksanut lähteä kun ei kyläänkään. Tästä tuli riita ja mies huusi, että kun hän on väsynyt voin laittaa kyläpaikkaan viestin että tullaan myöhemmin. Ja miten, kun kesävieraat oli keskipäivän jälkeen jatkamassa matkaa. Ongelma on se, että mies aina jostain syystä ajattelee, että koko maailma pitäisi pyöriä hänen aikatauluissaan.
Ja mies polttaa ja natsoja on milloin missäkin, viimeisin tuhkis oli vaipparoskis ulkona. Minä tyhjennän sen ja AINA olen sanonut, että älä tumppaa sinne,kun ne tarttuu pohjaan ja joudun raaputtamaan ne irti. Ja eihän kukaan vaipparoskikseen tumppaa. Noh, minä olen väärässä. Mitä revin niitä tumppeja irti, ne vain pitäisi kuulemma antaa olla siinä. Aina tyhjää siivoan. Mutta kuka haluaa haistella tumpattuja tupakkeja, yök! Ja onko kiva jos kengissäkin tulee sisälle tumppeja tai lapset kaivelee niitä.
Asia seurasi toistaan ja riita siirtyi ruoanlaittoon. :) Naurattaa jo itseä tai sitten itkettää. Mies alkoi hokea "että sinäkin odotat aina kun hän tulee työstä että hän laittaa ruoan". Mies laittaa ehkä kerran 2-3 viikon aikana työpäivänään ruoan. Kysyin vain, että laitatko joka päivä sitten ruoan. "Niin sinä ajattelet, niin sinä ajattelet".
Mitäpä tuohonkaan enää sanoo, kun toinen ei vain kuuntele. Kaikki asiat pyörii miehen navan ympärillä, miehen työssä, miehen vapaissa, miehen lomassa.
Sanoin, että täällä me kökötetään lasten kanssa, kun minulla ei ole rahaa bensaan. Kysyin, että miten tuohonkin saisi muutoksen. Miehen mielestä minun pitää muuttaa käytöstä, katsoa peiliin, lopettaa tyhjä nalkutus ja tehdä niin kuin hän sanoo niin pääsisin jonnekin...
En jaksa että koko loma on tätä samaa jauhamista. Mies ei anna periksi, ei taatusti tule edes joustamaan. Luuli sitten vielä illalla että nukun, oli soittanut kuskin ja hipsi ulos kun auto tuli pihaan. Kävin kurkkaamassa ja mies sanoi vain oven raosta että hän lähtee baariin... Eikä ole näkynyt...
Yön olen valvonut ja pyöritellyt asioita mielessäni. Ja miksi, miksi minun pää on sellainen, että vaikka tiedän että en ole väärässä kaikessa, alan lopulta aina kuvitella että kaikki on minun vikaani. Olen raskaana ja mies ei ole viikkoihin kysynyt edes odotuksesta mitään, ei vointeja ei mitään. En uskalla ajatellakaan eroa tässä vaiheessa, on jo kaksi pientä lasta, kolmas tulossa. Miten selviäisin yksinäni, kun tiedän että on sektiokin edessä ja olen aina ollut aivan sairaan kipeä siksi. Jopa niin hullut ajatukset tuli mieleeni, että entä jos keskeytän raskauden ja sitten otan eron. Mutta en saata tehdä aborttia en kertakaikkiaan...
Kiitos kun sain purkaa pitkästi mieltäni...
Kommentit (14)
ja olen aina ajatellut että helposti en periksi anna. Mutta viime aikoina on tullut mieleen, että kuinka paljon täytyy toiselta sietää... Ja se oma syyllistäminen, itsepä aina sitten nalkutan. Pitäisi vain olla hiljaa ja siivoilla esim. noita miehen sotkuja pois mitään sanomatta. En voi antaa olla, koska on pienet lapset ja moni asia on turvallisuusjuttukin. Mies ei varmasti luovu lapsista, jos haluan eron. Olen ajatellut jopa niin pitkälle, että ottaisin kuvia tämän hetkisestä tilanteestamme ja sillä jo voisin osoittaa, ettei tämä ole turvallinen ympäristö lapsille. Turvallisuus johtuu nimenomaan miehen jättämistä sotkuista ja tavaroista sekä sisällä että pihalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä se nukkua posottaa lasten leikkimökissä patjalla. Ihan kiva olisi ollut odotella ja ihmetellä että missä on...
Valitettavasti olemme eniten tekemisissä miehen suvun kanssa. Ovat kyllä aina ihmetelleet miehen itsekkyyttä ja sitä että sotkee niin kauheasti eikä välitä. Mutta uskon, että veri on vettä sakeampaa. Eli jos tosi eteen, niin kyllä suku puolustaa omiaan ennemmin... Vaikka olemmekin hyviä ystäviä monenkin kanssa.
ehdottomasti kuvaa ja pyydä joku ulkopuolinen teillä käymään, että saat tilanteen tiedoksi jollekin..ystävä? äitisi?..
Onko miehesi masentunut? Hyvä, että olet alkanut purkaa tilannetta.. itse olen sitä mieltä, että lapsille eronnut koti on parempi paikka, kuin ympäristö jossa vanhemmat kärsivät toistensa seurasta..väkisin ei pidä jatkaa, muttei toki heti luovuttaakkaan! Voimia sinulle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisinko ihan hiljaa koko päivän? Vai annanko tulla tuutin täydeltä? Vai alanko tehdä niin kuin mies haluaa, pakottaudun hyvälle tuulelle. Olen ihan kuin ei mitään riitoja olisi ollutkaan. Laitan lapsetkin ajoissa päiväunille ja tarjoan miehelle vielä krapulaseksiä, että ei enää riideltäisi? Oksettaa kyllä tällä hetkellä ajatuskin minkäänlaisesta läheisyydesta.
Millainen miehesi oli ennen lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaan jaksamiseen siis. En tiedä, onko masentunut, mutta lyhyiden kuvaustesi perusteella on aivan selvää, että miehesi sairastaa alkoholismia.
Kannattaa varmaan hakea apua alkoholistien omaisten tukiryhmästä, jos teillä päin sellaisia on. Valtavasti tsemppiä!
En missään nimessä kannusta tekemään aborttia, enkä itse siihen varmaan pystyisi, mutta jos itsestäsi siltä kovasti tuntuu, niin tuossa tilanteessa se on mielestäni sinun jaksamistasi äitinä ja jo olemassa olevia lapsia ajatellen sallittava ratkaisu.
Ja krapulaisen kanssa on ihan turha alkaa mitään selvittämäänkään.
Kunhan tokenee, kerrot rauhallisesti että teidän elämään on nyt tultava selkeä muutos tai tulee ero. Ei mitään nalkutusta, huutoa, kertakaikkiaan pidät itsesi tyynenä, suorastaan kylmänä. Annat vain nämä kaksi vaihtoehtoa. Etkä sillä kertaa edes keskustele asiasta sen kummemmin. Annat miehelle asian mietittäväksi ja puhutte asiasta joskus myöhemmin.
Huutamisella ei saavuta yhtään mitään ja muista että kännisen kanssa ei kannata riidellä. Siinä häviää aina.
Vaikuttaa siltä että mies tahtookin elää poikamieselämää. Uuden lapsen tulo ahdistaa. Olen melkoisen varma että eron sattuessa mies ei niitä lapsia ole vailla. Nehän vain ovat haitta hänen poikamieselämälleen. Uhota saattaa nyt, mutta totuus on toinen.
Usko minua, olen elänyt kaiken tuon läpi, melkeinpä sanatarkasti. Minä tyhmyyksissäni vain katselin tuota hommaa kaksitoista vuotta. Kaksitoista vuotta liian kauan.
Voimia ja rohkeutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinä selviät - vaikka yksin :-)
Olen eronnut, meillä ei ole ollut kyse alkoholista tai muista päihteistä, mutta ero kuitenkin ja noin vuosi erosta ajattelin, että hyvä kun erottiin, tulin järkiini niinsanotusti, ja totesin lapsemmekin olevan iloisempi kun äiti ei itke eikä kotona riidellä. Nyt lapsi on 6 vuotta ja erittäin iloinen ja tyytyväinen lapsi, käy isällään tapaamassa häntä. Nyt kun olet raskaana, on kaikki tietenkin erilaista ja tuntuu vaikeammalta ajatella mitään muutoksia.En näe asiassa muuta selkeää mitä pitäisi tapahtua kuin että joko miehesi sitoutuu kunnan tarjoamaan päihdehoitoon ja sitä kautta teillä on yhteinen tulevaisuus, onnellinen sellainen. Jos miehesi ei ota vakavissaan ongelmaansa, ei tämä elämänne tästä itsestään tokene. On turha elätellä toiveita, että mies itsekseen yhtäkkiä lakkaisi juomisen ja muuttuisi, ellei nyt sitten ihan uskoon tule. Lapsia pitää ajatella: onko heidän parempi elää alkoholin keskellä kokonaisen ydinperheen kanssa vai ilman päihteiden vaikutusvaltaa äidin kanssa ja tavata isää sovitusti? Millaisen miehen mallin heille tahdot? Raskautesi jatkumisesta sinä päätät. Mutta olet myös vastuussa vanhempien lastesi kasvatuksesta. Mieti millaiset jäljet jatkuva riitely ja alkoholia juova isä heille aiheuttaa. Ihan sama mitä sukulaiset ajattelevat, nyt pitää ajatella mikä on sinulle ja lapsille parasta. En usko, että se on nykyinen elämänne. Hyvin pärjäät lastesi kanssa yksinkin, saat apua kun sitä osaat itse hakea. Oikeasti ero on parempi vaihtoehto kuin elää ja kestää parempaa päivää odotellessa. Lapsesi kestävät paljon sinun vuoksesi, mutta ei ole oikein että he siihen rooliin joutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ihan kuin kuvaisit minun tilannettani. (meiltä sinne kalatarvikekauppaan on 55 km, heh ja miehen sukukin on ainoa verkosto joka on käytettävissä.) Ero-ajatus on pyörinyt päässä vähän aikaa, mutta kun aina sanotaan ettei pikkulapsivaiheessa saisi erota, ja että ihmiset eroavat liian helposti.
Meidän isäntä ei luultavasti edes tajua miten kriisissä ollan, hänhän käy kotona täysihoidossa silloin kun työltään ja kavereiltaan ehtii. Ruoka pitäisi olla valmiina töiden jälkeen, ettei tarvitse kuunnella vittuilua ja silti sanoo, että kyllä mä osaan itse syömiseni laittaa jos satun mainitsemaan että tuli vähän kiire ruoan kanssa ja se viivästyy 5 minsaa.
Nimenomaan tuo oman navan ympärillä pyöriminen on ollut sitä suurempaa, mitä enemmän mulla alkaa mennä lapsiin (2) aikaa ja voimia. Kaksin oli tietysti toisenlaista.
Ilman miestä (erillinen loma tai avioeron harkinta-aika tai jotain siltä väliltä) huomaisit varmaan nopeasti, että sinulla on paljon enemmän energiaa ja toimintatarmoa kuin tässä tilanteessa. Toivon että löydät ratkaisun.
Alue: Aihe vapaa
vielä moista ryökälettä katselet?