Lue keskustelun säännöt.
4 vuoden jälkeen positiivinen raskaustesti!
21.06.2008 |
Ollaan ihan hirveän kovasti toivottu toista lasta, (esikoinen on nyt 7v) mutta mitään ei pitkään aikaan tapahtunut. Monesti itkin kun kuukautiset alkoi, välillä tuntui että henki loppuu kun lapsen kaipuu oli niin suuri.
Keväällä luovuttiin toivosta, laitettiin kaikki esikoisen vanhat vaatteet ja vauvatarvikkeet kierrätykseen. Tietysti toivo jäi edelleen elämään, mutta järjellä ajateltiin, että me ollaan sitten lopullisesti yksilapsinenperhe.
Mutta nyt, ihan ilman mitään varoituksia tai fanfaareja, olenkin raskaana! Mä olen niin onnellinen että meinaan haljeta, mieskin myhäilee ilman näkyvää syytä vähän väliä. Esikoinen on NIIN ylpeä, kun hän saa pikkusiskon tai -veljen.
Kuitenkin vähän pelottaa, että kestääkö tämä onni. Saammeko ihan oikeasti kauan kaipaamamme toisen lapsen, ja jos saamme, osaanko olla hyvä äiti molemmalle lapselle? Mitä jos olen ollut liian kauan äiti vain yhdelle, enkä osaakaan rakastaa kahta?
Kommentit (9)
Mutta jokaisen lapsen välissä yli 3 vuotta raskauden yrittämistä. Heti kun ollaan tyydytty tilanteeseen ja yritys ja haaveet vauvasta unohdettu on testi näyttänyt plussaa. Myös usea alkuraskauden keskenmeno koettu vällissä, joten jokainen plussa on ollut kuin suuri lotto voitto. Luulen, että omalla kohdalla stressi vaikuttanut niin voimakkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin myös jo tottunut ajatukseen, että meillä on "vain" yksi lapsi. Sitten tuli ihana yllärivauva. Nyt tyttö on koko perhee silmäterä isoveljeä myöten. Tiedän ihan tasan miltä susta tuntuu. Myös mulla oli samanlaisia pelkoja. Kyllä sitä rakkautta riittää kummallekin lapselle ja jää sitä vähän myös miehellekin.
Paljon onnea Sinulle ja perheelle!
Henkinen paine poistettu, raskaus voi alkaa
yritettiin olla yrittämättä, mutta se oli vaan huijausta... Ilmeisesti se henkinen luovutus todella auttoi.
Ja kiitos onnitteluista!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain yksi elävä lapsi, kohta 10v. Ja hän jää ainokaiseksi. Olemme olleet ilman ehkäisyä 6½ vuotta. Tuohon 6½ vuoteen mahtuu 3 keskenmenoa (rv 12, 11 ja 11 - kaikista nähty sykkeet), enää ei pää kestä. Lopetimme yrittämisen viimeiseen keskenmenoon (syyskuussa 2006). Olemme onnellisia, että saimme edes yhden elävän (hänen isoveljensä kuoli kohtuun 2kk ennen laskettua aikaa).
Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin! Usko pois, varmasti osaat rakastaa molempia lapsia. Rakkaudella on tapana lisääntyä. ;)
kirjoitin joku aika sitten (kolme kuukautta sitten). että en rakasta toisena syntynyttä lasta juurikaan. Nytten tuo pieni tilliäinen vienyt sydämeni. Ikää 4,5 kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana lukea näitä onnellisia onnistumistarinoita.
Tiedän hyvinkin tarkkaan mistä puhut, meillä myös pitkä (2,5 v) yrittely ja toivominen palkittiin plussalla, kun kerkesimme jo luopua haaveestamme.
Nyt rv 27 menossa, ja pakkohan se on uskoa, että onni potkaisi meitäkin ;)
Todella onnellisia olemme tulevasta vauvasta, mutta toki pelkokin ollut mukana tässä, niin pitkä taival kuitenkin yritettiin ja epätoivon tunne iski jo monenmoista kertaa.
Vauvan potkut ja liikkeet kun tunnen, voin vaan pysähtyä miettimään, miten onnellisia olemmekaan :)
Me kerkesimme käydä tutkimuksissa ja hoidoissakin, mitään syytä lapsettomuuteen ei löytynyt, eivätkä hoidot tuottaneet tulosta.
Luovuimme jo toivosta (pää ei kestänyt enää ainaisia pettymyksiä), ja kappas...2 viivaa tulikin testiin ;)
Tätä vauvaa odottaa myös kolme isoa sisarta, sekä isä ja äiti ;)
Onnellista odotusaikaa sinnekkin!
ap