Toteutuneesta unelmasta painajainen naapurin takia...
Olen unelmoinut asuvani yhdellä kivalla asuntoalueella, jossa olisi meidän mieleen kaikki täydellistä. Tuo unelma vain ei tuntunut ikinä realistiselta - asunnot alueella AIVAN liian kalliita.
Pari vuotta sitten sattumalta löytyi kohtuuhintainen, meidän perheelle pohjaltaankin lähes täydellinen asunto, josta saimme remontoimalla IHANAN.
Aluksi olin ihan taivaassa ekan vuoden, vauvan kanssa kotona ja NAUTIN kodista ja alueesta! Naapuritkin tuntui ihan mukavilta.
Kunnes naapureiden todellinen luonne paljastui yhtiön yhteisten projektien myötä. En taida tässä viitsiä sen tarkemmin kuvata, mutta on tosiaan yhtä helvettiä asua pienessä riitaisessa yhtiössä.
Mikään asia ei edisty, samoja jähkätään kolmatta kesää.
Ja elämänlaatu kärsii, samoin eläminen, kun ei mikään tunnu ikinä edistyvän - paitsi jähkäys ja jähkäys ja jähkäys ja riitely...
Ja toisaalta pelottaa tulevat kustannukset - suunniteltuja projekteja on loputtomiin, ja moniin halutaan ihme kalliita ratkaisuja ja toteutuksia... (itse kun on tottunut siihen, että tehdään mahd. paljon talkoilla pienempiä juttuja ja haetaan järkevän hintaisia ratkaisuja, siis normaaleja mitä muillakin ihmisillä näkee. En tarkoita halpaa ja huonoa.)
Voiko tässä kohta muuta tehdä kun muuttaa pois??
(toisaalta mahdotonta - lapset ei halua vaihtaa koulua, lähialueilta ei saa kohtuuhintaista asuntoa isolle perheelle)
Hajoon oikeesti kohta kun monta kuukautta mielessä vaan pyörinyt
- taloyhtiön asiat ja riidat ja ongelmat ja miten me niissä selvitään ja saako tästä ikinä valmista kotia
- työongelmat....
Kommentit (7)
Parissa vuodessa kyllästyimme jatkuvaan valitteluun ja seläntakanapuhumiseen. Emme enää ole hallituksessa ja on aivan ihanata, ei tarvii olla vastuussa mistään eikä tietää mistä riidellään. Mä käyn yhtiön kokouksissa enkä kerro miehelleni mistä kotkotettiin. Kaikki on hyvin.
Tosin naapurit peestä.
t. rivitalotaivas/helvetti
kun "valtasuhteet" on ne, että
- yksi jähkää ja torpedoi, ja seuraavassa lauseessa haluaakin projektit nopeasti eteenpäin, ja sitten taas hidastaa... jo 2 vuotta
- toinen menee hänen puolelleen
- kaksi muuta yrittää saada asioita eteenpäin, jolloin ovat sitten noita "vastaan"
- yksi ei ota kantaa / ei tajua / mielipide vaihtelee
Pattitilanne.
Kurjaa on se, että on PAKKO olla osallisena touhuissa, jotta ikinä saa mitään tehtyä! Esim. ollaan pyydetty kolme kesää lupaa yhteen kiireiseen juttuun (omalle pihalle, omarahoitteinen), ja siitä pikkuasiasta on saatu jotenkin hirveä vyyhti.
(Fakta kun on se, että asunto ei ihan vastaa normaalivaatimuksia, esim. ei mitään paikkaa missä tulevaa vauvaa voisi nukuttaa ulkona jos sataa - siksi tämä olikin edullinen ja kuvitelma oli että pienillä ratkaisuilla saadaan helposti toimiva.)
Porukalla ei ole tietoa kunnolla as.oy-laista, joten tekevät laittomia päätöksiä rahankäytön suhteen, jos ei yhtään "valvo".
Talkoita on ollut ja niitä on haluttukin, mutta paljon on myös ulkoistettu ettei tartte mitään lumia luoda tms.
Lähinnä ärsyttää se, että jos joku haluaa itse tehdä jotain omalla rahalla itselleen, omalle pihalleen, sekin yritetään estää.
(Ja hidastetaan asiaa niin ettei toimenpidelupahakemuksia ikinä saada jätettyä.)
ap
pakko ei ole mitään, kyse on näkökulmista ja usein myös niiden puutteesta.
jos teette esityksiä hallitukselle, voittehan aina tehdä ne ukaasittain, eli jos lupaprosessit eivät etene, hallitus saa asioida edustajanne eli lakimiehen kanssa. Muutaman kerran niin, niin alkaa hommat toimimaan.
Tilanteeseen täytyy tehdä toisentyyppisiä ratkaisuja, mitä on tähän mennessä käytetty.
Laittomiin ratkaisuihin riittää, kun esittää yhtiökokouksessa eriävän mielipiteen, ja vaatii sen kirjaamista, ja ilmoittaa, että päätös on laiton ja vaatii oikeusoppineen arvion.
Jos taas itse kuulutte hallitukseen, erotkaa siitä ja varmistakaa ainakin, että hallituksella on vastuuvakuutus, se on koko yhtiön etu.
Yrittäkää keksiä keino, jolla ette ole puolella ettekä vastaan, vaan ajatte vain omaa erillistä ja itsenäistä etuanne.
Meilläkin ex-taloyhtiössä yksi esti kosteusvauriotutkimukset meidän asunnossamme, hidasti ja haukkui meitä.
Mutta kun oli kunnan terveystarkastajan määräys asiasta (hankimme sen itse) niin ei siinä enää jäärä voinut mitään.
elämä voi hankaloitua valtavasti, jos joku niin haluaa.
Mitä tulee talkoojuttuihin, en ikinä viitsisi kuluttaa aikaa ja vaivaa sellaiseen. Ostan palvelut mieluummin. Siinä vaiheessa minua ei kiinnosta tippaakaan, haluaako naapuri säästää ja talkoilla. Itse en siihen rupea.
ja jotenkin vaikea siltä osin, että jos yhtiön kulttuuri on muodostunut tuollaiseksi, sen voisi muuttaa vain hyvin systemaattisella ja tietoisella tavalla, eli räjäyttämällä valtasuhteet palasiksi ja rakentaa ne uudelleen. Kuka sitten haluaa sen tehdä, on vielä hankalampaa - tuloksista ei ole takausta ja asiat voivat mennä vielä hullummiksi.
Ymmärrän kyllä näkökulman yhtiössä siihen, että talkoita ei tahdota järjestää. Itsekin asun asunto-osakeyhtiössä nimenomaa siksi, että vihaan omakotitalomaista asumista töineen.
Miten jos vain jatkaisi eloa ja oloa, eikä ottaisi osaa koko taloyhtiön touhuihin?
tai sitten tosiaan muuttaa pois