Miten pystyt toimimaan rauhallisesti uhmakohtauksen aikana?Tuntuu että pää repeää

ja kiitän luojaani siitä että oma lapsi uhmaa.

mielessäni. Esim. ajattelen itseni lapseni tilalle mouruamaan. Menee tosi paljon helpommin oli kun on tyyni kuin viilipytty.

Vain fyysinen tomumajani on kuuntelemassa raivoavaa kakaraa.

vanhempi kuin se pieni, punaisena rääkyvä, kiukkuava olento. Minulla on myös ainakin sata kertaa enemmän elämänkokemusta, jonka avulla tiedän, ettei maailma kaadu sukkahousujen pukemiseen tai pukematta jättämiseen.

Aiemmin raivarit kestivät helposti tunninkin, välillä en nähnyt oikeastaan mitään syytäkään kiukustumiseen. Holdingilla sylissä, ettei päässyt satuttamaan itseään... Sillon meinasi pää revetä, useammankin kerran päivässä (ja voimat ehtyä ihan fyysisestikin).

rauhassa ja pitää toista sylissä. Ei se minussa edes ihmeempiä negatiivisia tunteita herätä. Kai sitä ajattelee, että ne ovat asioita ja tunteita, joita lasten kuuluu käydä läpi.



Ja ehkä se johtuu myös siitä, että minulla on äitinä aika vahva itsetunto. Minulla ei ole tarvetta jatkuvasti miellyttää lapsiani, minä tiedän, että he rakastavat minua, vaikka olisivat välilä miten vihaisia hyvänsä. Sitä voi tosiaan ihan vain iloita, että lapsi kasvaa ja kehittyy ihan niinkuin kuuluukin.



Toki eräällä ystävälläni on ollut lapsi, jonka uhmakohtaukset ovat kestäneet tunteja, välillä öisinkin, ja silloin toki kaikki väsyvät. Mutta he saivat ammattilaisilta hyvät ohjeet lapsen kanssa toimimiseen, ja tilanne helpotti. Vanhemmat olivat antaneet liikaa periksi lapselle, ja lapsi ahdistui siitä. Kun valinnat rajattiin lapsella aina kahteen, uhma helpotti.