Just nyt kadehdin lapsettomien elämää. Villiä, vapaata ja itsekästä ihanassa suomen suvessa.

jälkeen ja paeta krapulan jyskytys päässä paikalta ennenkuin tämä tuntematon uros herää.



Sinkkuilut vielä niin elävässä muistissa että en tätä pikkulapsiperheen arkea siihen takaisin vaihtaisi.

Ihan kaveriporukalla vietettiin saaressa nuotioiltoja, kierrettiin Suomea ja festareita ja mentiin niinkuin haluttiin. Ei tarvinnut lapsista kantaa huolta.

jälkeen ja paeta krapulan jyskytys päässä paikalta ennenkuin tämä tuntematon uros herää.

Sinkkuilut vielä niin elävässä muistissa että en tätä pikkulapsiperheen arkea siihen takaisin vaihtaisi.

Ollaan vasta muutama juhannus vietetty muutaman pienen lapsen kanssa ja ollaan tykätty! Kivaa kun ei tartte miettiä mihin matkata, kenen kanssa ja mitä dokata..



Ja ehtiihän sitä! Musta ei olisi yhtään hassumpaa laittaa lapsia parin vuoden päästä mummolaan jussiksi ja lähteä itse kavereitten tai ukon kanssa omalle reissulle.



Nyt vaan nautitaan tästä hetkestä!



Ps. Lasta kuumeillessa sitä oli kateellinen perheellisten rauhallisille yhteisille juhlille.. Että silleen, kai sitä aina on jollekin jotenkin kateellinen?

Tämä nykyinen tapa grillata lasten kanssa tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta ainakin tällä hetkellä! En pois vaihtaisi :)