Lue keskustelun säännöt.
Arvostelkaa kasvatusmetodini:
03.07.2008 |
Esimerkkitapaus:
Olen kävelyllä 1v lastenrattaissa ja 3v pyöräilee omalla pyörällään. Ennen pyöräilemään lähtemistä kerrataan perussäännöt, eli että pitää ajaa tien reunassa, koska pitää varoa autoja, eikä saa ajaa liian kauas äidistä. Kaikki menee aika hyvin, vaarallisimmissa paikoissa ja alamäissä pidän kiinni 3v:n pyörän kahvasta, vaikka 3v ei haluaisi.
1v on saanut lakin silmilleen ja pysähdyn korjaamaan sitä. Pyydän 3v:tä pysähtymään ja odottamaan. 3v ei kuuntele, vaan polkee eteenpäin. Huudan perään toisen kerran, ei tehoa. 3v lähestyy alamäkeä, jonka alla on risteys. Laitan rattaisiin jarrun päälle ja juoksen 3v:n perään, karjaisen: paina jarrua NYT! (ei tehoa), saan kiinni pyörästä ja pysäytän sen ennen risteystä.
Nostan 3v pyörän päältä ja torun. Olen vihainen, koska lapsi ei totellut. Kerron lapselle, että äitiä täytyy totella pyöräreissuilla, koska liikenteessä on vaarallista. Sanon lapselle, että jos hän haluaa etten pidä kiinni kahvasta koko ajan, hänen täytyy totella minua liikenteessä.
---
Olenko natsiäiti vai mikä? Mitä itse olisit tehnyt toisin?
Kommentit (3)
Vaikka sitten vaunujen päälle tyai olisin kantanut ja työntänyt kärryjä toisella kädellä, ja lapsi kävellyt muutaman sata metriä. Mutta periaatteessa ihan samalla linjalla olen, jopa vähän "pahempien" seurauksien kannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se nyt selvä, että 3-vuotiaan pyöräilijän perään on juostava ja karjuttava jos ei lapsi tajua pysähtyä.
Itse en kyllä edes vielä 3-vuotiaan anna lähteä pyörällä liikenteeseen edes mun valvonnassa, koska en pysty kokoajan häntä seuraamaan samalla kun työbbän vaunuja. Ihan jo siitä syystä, että kävelevää lasta on helpompi ohjata, kuin nopeasti pyöräilevää. Mutta mielestäni toimiit ihan oikein.