Miksi totutatte lapsenne johonkin yhteen leluun, rättiin ym?

Sitten on onge mia kun se häviää tai menee rikki. Meidän lapsilla on ollut aina joku yö eri lelu pehmolelukopasta tai sitten ei mitään. Eikä ole mitään ongelmia reissuissa ym. nukkumisen kanssa. Miksi pitää nukkuminen alistaa johonkin leluun tai rättiin, tuttiin ym.?



http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…

niin revitkö sen väkisin käsistä ja annat jonkun toisen?



Aika yksinkertainen oot! Meillä ei kumpikaan lapsista pidä vieressään mitään nukkumaan mennessä, mutta jos haluaisivat, saisivat itse takuulla valita vaikka joka ilta sen saman lelun/rätin/tyynyn.

Epänormaalia on se että ihan sama mikä lelu on vieressä. Mielummin ei lelua ollenkaan.



Mäkin nukun mielummin aina saman miehen vieressä tai ei miestä ollenkaan...



Ja ei meidän lapsille kelpaa myöskään ketä aikuinen tahansa vaan äiti ja isä ovat ykkösiä. Ollaanko me tehty väärin kun ei olla opetettu että kaikki aikuiset kelpaavat lohduttamaan?

Mieheni sisar laittoi saman pupun vauvalle aina nukkumaan mennessä. Ja kyllähän siitä sitten tuli väkisinkin "se lelu". Nyt 3-vuotiaana on katastrofi, jos sitä ei löydy. Pupu on tosi likainen ja hajoamispisteessä.

Meidän lapsilla ei ole yleensä leluja vieressä. Joskus ottavat jonkun, mutta ei ole mitään tiettyä unilelua. Molemmilla on toki omat lempilelunsa, mutta ei ap:n tarkoittamassa mielessä.

Minusta siinä ei ole mitään epänormaalia, että voi nukkua eri lelujen kanssa tai ilman. Ja hassua verrata jotain unilelua esim. mieheen. Tavarat on tavaroita ja ihmiset ihmisiä. Minusta se on kokonaan eri juttu :)

Epänormaalia on se että ihan sama mikä lelu on vieressä. Mielummin ei lelua ollenkaan.

Mäkin nukun mielummin aina saman miehen vieressä tai ei miestä ollenkaan...

Ja ei meidän lapsille kelpaa myöskään ketä aikuinen tahansa vaan äiti ja isä ovat ykkösiä. Ollaanko me tehty väärin kun ei olla opetettu että kaikki aikuiset kelpaavat lohduttamaan?

Jos vauvalle alusta lähtien laittaa saman pupun kainaloon tai rätin käteen, niin kyllähän siihen lapsi leimautuu. Meillä ei vauvoille ikinä mitään tiettyä juttua annettu, joten mitään tooosi tärkeää lelua tms. ei ole kummallakaan ollut. Myöhemmin, noin 1,5-2-vuotiaana ovat itse valinneet useimmiten jonkun tietyn pehmolelun unikaveriksi, mutta toisaalta ei ole mikään katastrofi ollut, jos tämä lelu on ollut hukassa. Ja "tärkein" pehmo on saattanut vaihdella, yhdellä viikolla ei ole kelvannut kuin tietty nalle, seuraavalla viikolla on pitänyt olla apina.



Niin ja aikuisista lapsille on kelvanneet vain äiti ja isä lohduttajaksi ;) Minustakin aika huono vertaus tämä ihmis-juttu.

esim. päivähoitoon siirtymistä, koska se tietty pehmolelu, rätti tms. todellakin tuo lapselle turvaa (niin hassua kuin se onkin)

ihan itse siihen tiettyyn leluun kiintyy, jos siis normaali lapsi on

Nukuks säkin aina eri äijän kanssa?

Saa ihan itse valita mitä ottaa mukaan nukkumaan vai ottaako mitään.

niin revitkö sen väkisin käsistä ja annat jonkun toisen?

Aika yksinkertainen oot! Meillä ei kumpikaan lapsista pidä vieressään mitään nukkumaan mennessä, mutta jos haluaisivat, saisivat itse takuulla valita vaikka joka ilta sen saman lelun/rätin/tyynyn.

Olen ap:n kanssa samaa mieltä että miksi turhaan opettaa lapselle tuollaista että nukkua ei voi ilman jotain tavaraa. Kiintymisen kuuluu tapahtua ihmiseen ei opettuun "unileluun"



Meilläkään ei unileluja käytetä, mutta lähipiirissä näitä ikäviä kokemuksia on saadut nähdä.

koskaan en ole "opettanut"

Seuraavana yönä ei sitten nukuta ollenkaan?

AP.

ns. kiintymysobjekti voi helpottaa esim. päivähoitoon siirtymistä, koska se tietty pehmolelu, rätti tms. todellakin tuo lapselle turvaa (niin hassua kuin se onkin)

tukee lapsen turvallisuudentunnetta ja niin ollen psyykkistä kehitystä. Joten miksi kieltää jotain sellaista?

Yksi lelu ei yksistään tue millään tavalla lapsen psyykkistä kehitystä. Turvallisuudentunne normaallissa elämässä kuuluu saada vanhemmilta ei vanhempien korvikkeeksi keksimästä lelusta.

"Vanhemmat raflaan ja lapselle unilelu viereen niin johan on turvallista." Näitähän saakin vähänväliä lukea uutista. Näinkö te nykyvanhemmat ajattelette?

tukee lapsen turvallisuudentunnetta ja niin ollen psyykkistä kehitystä. Joten miksi kieltää jotain sellaista?

On sitten reisussakin helpompaa kun voi ottaa minkä äijän vaan...

tietenkin kiintyy myös siihen äitiin/isään, mutta kyllä normaali lapsi kiintyy myös johonkin leluun. Se ON normaalia, se ei ole normaalia, että ei kiinny mihinkään!

sitten kasvatus- ja kehityspsykologiaa koskaan lukenut, jos et ole tuota väitettä kuullut. Lapsen kehitykseen kuuluu se, että hän oppii käyttämään korvaavaa objektia silloin, kun äiti ei ole saatavilla. Se on askel kohti äidistä irrottautumista - ja siksi on luontevaa että tämä korvausobjekti on mukana myös mm. päivähoitoon mentäessä. Se miten tiukasti tähän toissjaiseen ns siirtymäobjektiin kiinnytään ja miten monta erilaista esinettä lapsi kelpuuttaa tähän tarkoitukseen, riippuu tietenkin monesta eri asiasta. Se että lapselle kelpaa mikä vaan nalle lelukopasta, on kuitenkin epänormaalimpaa kuin se että hänellä on yksi ainoa lempinalle. Pehmolelut kun eivät ole lapselle vain tavaroita vaan niiden kautta opitaan ja peilataan mm. kiinytymys- ja vuorovaikutustatoja.

Yksi lelu ei yksistään tue millään tavalla lapsen psyykkistä kehitystä. Turvallisuudentunne normaallissa elämässä kuuluu saada vanhemmilta ei vanhempien korvikkeeksi keksimästä lelusta.

"Vanhemmat raflaan ja lapselle unilelu viereen niin johan on turvallista." Näitähän saakin vähänväliä lukea uutista. Näinkö te nykyvanhemmat ajattelette?

tukee lapsen turvallisuudentunnetta ja niin ollen psyykkistä kehitystä. Joten miksi kieltää jotain sellaista?

ja olen jo 35-vuotias, eli tuskin mistään "nykyvanhemmista" tässä on kyse.. BTW itse käyn ravintolassa viihteellä ehkä kerran vuodessa ja muutenkin vietämme aikaa ensisijaisesti perheen kesken. Minulle itselleni on ollut oma rakas pehmolelu lapsena tärkeä, enkä näe mitään pahaa siinä, että lapsillamme on näin myös. Ei ole silti tuputettu mitään väkisin tai isketty vauvoille nyrkkiin nallea ;) Meillä lasten (nyt 4 v. ja 5 v.) unilelut eivät myöskään ole kertaakaan jääneet päiväkotiin, joskus kotiin kylläkin, mutta "sijaislelulla" on nuo kerrat pärjätty eli mitään itkuja ei ole aiheesta tullut.



9/ 17

Ei hänelle vauva-aikana mitään erityistä lelua tarjottu. Tai yhtä nallea tarjosin kun se olisi ollut justiinsa niin täydellisen suloinen esikoisvauvan vieressä pötköttämässä mutta vauvaa kiinnosti se tasan 0 ja kun oppi liikkumaan niin heitti mäkeen sen lelun tai käänsi pyllynsä sille.



Nykyään sillä on rätti ja pupu, ihan on itse ne valinnut. Ikää 2,5 v. Jos pupu häviää jonnekin, niin selitetään että pupu halus nyt vähän lähteä omaan reissuun (puput on semmosia veijareita juu) ja sitten mietitään missä kaikkialla se on mahtanutkaan olla kun löytyy päiväkodin lelukopasta - miten lie sinne päikkäreiltä päätynyt. Selvästikin huomaa, että nyt noiden merkitys alkaa vähentyä mutta riemu on aina yhtä rajaton kun ne taas kohdataan. Täydellisiä katastrofitilanteita ei ole tullut kertaakaan joten ei tästä ole mitään ongelmaa meille tullut.

Noin paljonko miestäsi arvostat 2 ja 3? Pidät tavarana?.

Minä pidän häntä ainakin tunteiden kohteena, rakkaana.