Shokissa! Vanhempieni avioliitto vaarassa...

Ihminen joka ei suostu edes keskustelemaan asioista, on idiootti. Eipä siitä mihinkään pääse. Saahan ne ihmiset erota,mutta ne, jotka ei osaa ottaa huomioon jätettyä saati lapsia, on persmätiä ihmisiä.

Siihen loppui sukupolvien ketju. Ei ole minulla enää isää tai äitiä. Isä ei pidä yhteyttä ja äiti kykenemätön normaaliin elämään, bilettää ja juo (vanha mummo sentään). Lapsenlapsiin ei olla yhteydessä. Isä hylkäsi kaiken ihan siltä seisomalta. Ei ole yhteyksissä, vaikka isommat lapsenlapset ruinaavat pappaa pitämään yhteyttä. Uusi vaimo ei ilmeisesti anna ja isälle ei ole munaa omalle tahdolle.



Tätä ennen kaikki oli ihan tavallista. Surettaa, että sukupolvien ketju katkesi. Kipeetä tekee, että minut on hylätty. En koskaan ollut tarpeeksi hyvä, että minuun oltaisiin edes yhteydessä, saati sitten rakastettaisiin. Ihan ymmälleen jäin tilanteessa, kuten kaikki muutkin. Tästä on aikaa jo 5 vuotta ja olen 39-vuotias. On täytynyt vain omakohtaisesti huomata, että maailma on paskoja ihmisiä täynnä.

On tullut huomattua, että äidin ja isän rakkaus ovat kliseisiä sanoja, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa.

ei pieniin, eikä isoihin.

Näinhän sitä hoetaan kun av.mammoilla alkaa kypsyttää ja tylsyttää liitto ja halutaan hiukan uutta seikkailua ja säpinää.

Nostan, josko ilmaantuisi vielä joku, jolla samankaltaisia kokemuksia. Ahdistaa hirveästi, sillä isä on todella välinpitämätön äitiäni kohtaan eikä suostu vielä keskustelemaan tulevaisuudesta mitään :( Ei kai tiedä sitä itsekään, mitä loppujen lopuksi haluaa...

En voi muta sanoa. Toivottavasti isäsi tulee järkiisi. Jos ei, niin kuinka vanha äitisi on? Ehkä hän löytää itselleen aivan uuden. paremman elämän.

Ole äitisi tukena, mutta ymmärrä myös isääsi. Reiluahan tuo ei missään nimessä ole, mutta ei ole sekään, jos joutuu jäämäään suhteeseen, josta haluaisi pois. Elämä on. Asia ei tavallaan kuulu sinulle, mutta tietysti tuossa on vaikea olla puolueeton.



Käytännön asiat järjestyvät kyllä, jos eroon päädytään. Isäsi maksaa äitisi pois asunnosta, eipä siinä muita vaihtoehtoja ole, jos muuta omaisuutta ei ole.

Voisin kai periaatteessa ottaa äitini meille mutta tiedän, ettei halua "vaivata" meitä. Eikä tässä vielä ole ratkaisuja mihinkään suuntaan...



En tiedä, miten voin kohdata isäni. Olen aina ollut isin tyttö ja meillä on hyvä ja lämmin suhde. Nyt koko ukko iljettää. Tiedän, ettei äitinikään ole täydellinen mutta ei silti oikeuta isääni tekemään tuollaista. Kuulemma heillä on aina ollut ja on edelleenkin ollut aktiivinen seksielämä (mitä en välttämättä olisi halunnut kuulla ;-)), joten senkään takia ei isän olisi tarvinnut lähteä tuolle tielle.



Nyt pitäisi löytyä voimia itseltään sekä tukea äitiä että antaa omille lapsille kiva kesäloma. Heillekin tulisi olemaan shokki, jos rakkaat mummu ja pappa eroaisivat :(



ap

tuollaisissa jutuissa välit vaariin viilenevät kun erotaan. Muista että vaikkakin kamala tilanne, ei onneksi sentään kuolema tai vakava sairaus.

omien vanhempieni liitto särkyi 33:n avioliittovuoden jälkeen viisi vuotta sitten. Äiti ei ole sen jälkeen ollut entisensä :( Isäni puolesta tietysti olen yrittänyt olla iloinen; hän on ensi kertaa elämässään onnellinen. Äitini kanssa eletty elämä oli kuulemma kärsimystä? Liitto siis päättyi, kun isä valitsi toisen naisen.



Itse tulin äidiksi juuri silloin kun tämä aviokriisi oli hurjimmillaan, piti olla äidille tukena, vaikka itse olin juuri kokenut vaikean synnytyksen ja tarvitsin myös tukea. Minulla on veli, mutta hän ei juuri ottanut kantaa asiaan, hänelle oli "ihan sama", mitä tapahtuu.



No; viisi vuotta on siis kulunut. Äiti pärjää kyllä, mutta vaikeita kausia on. Nytkin olivat lavatansseissa törmänneet (äiti ja isä naisineen). Olen asiasta edelleen surullinen. Isäni kanssa välit ovat viilenneet, naisystävänsä on ihan mukava ja yritän lapseni vuoksi pitää hyvät välit. Lapseni on tavallaan jäänyt ilman isovanhempia, kun miehen puolelta niitä ei ole ja äitini yrittää parhaansa mukaan olla mummo, mutta ei aina jaksa (minkä ymmärrän), isääni anoa lapsenlapsi ei juuri kiinnosta :(



Tsemppiä ap, aika haavat parantaa, sanotaan. Meillä se tosin ottaa koville.

Omien vanhempien ero tuli täysin puskista minun ollessani 23-vuotiasti, syvästi masentunut sinkku.



Aluksi syytin kovasti isääni, joka lähti. Pikku hiljaa olen kuitenkin tajunnut, ettei isäni ollut äitini kanssa onnellinen. Ovat luonteeltaan niin erilaisia. Äitini on edelleen neljä vuotta myöhemmin katkera ja itsesäälissä rypevä ihminen, joka ärsyttää mua kovasti.



Isäni on minulle ja lapsilleni hyvin läheinen. Äitiäni tuskin kiinnostaa lapseni ja minun elämäni. Kaiken energian käyttää isäni haukkumiseen.



Ehkä ap:n pitäisi nähdä asia molempien vanhempien vinkkelistä. Isä on helppo nähdä iljettävänä ja äidin elämän pilaavana ukkona. Isäsi näkökulma voi kuitenkin olla asioihin hyvin erilainen.

On vaikea vielä suhtautua asiaan aikuismaisesti. Näen vain äidin tuskan ja mielessäni isän tapailemassa tätä naista. Pari reissua on tehnyt tässä kevään aikana tämän naisen kanssa ja valehdellut minullekin näistä matkoista ihan täysillä.



Äitini on hyvännäköinen nainen ikäisekseen ja saa aina miesten katseita. Mutta isälle tietysti hän on nalkuttava, tylsä akka...



Itkettää! Kiitos kovasti teille viesteistä. Vuoropuhelu piristää kummasti :)



ap

Isä löysi uuden nuoren naisen. Ei ole sen jälkeen tavannut ketään meistä neljästä lapsesta. Asuu meistä kaikista etäällä eikä siksikään luonnollisesti törmätä toisiimme. Ei pidä mitään yhteyttä. Sitä ennen minä ja nuorempi veljeni olimme oikein isän lapsia. Isä ei kuitenkaan selittänyt asiaa itse millään lailla tuoreeltaan. Ajattelin, että kertoo joskus oman versionsa. Ei kertonut eikä näytä kertovan edes päivän säästä mitään. Muutti vaan muualle eikä anna kuulua itsestään mitään. Aluksi yritin käydä kylässä kun liikuimme ohi, mutta hän ei ollut kotona tms. selityksiä löytyi aina. Nyt isästä ei ole kuulunut 6 vuoteen mitään. En tiedä edes onko elossa tms. Kai kuolema sentään edes ilmoitetaan?



Äitiäni tietysti symppasin aluksi. Heillä on ns. hyvä suhde. Oli seksielämää loppuun asti, yhteisiä harrastuksia, samat arvot tuohon asti. Ero tuli aivan puskista. Äitini kuitenkin tarttui pulloon eikä hänen kanssaankaan siis ole normaalit välit. Lapset näkevät häntä kuitenkin kerran vuodessa.



Minulla ei siis ole isää eikä äitiä. Aivan kerrasta lapsiltani loppui normaalit suhteet isovanhempiin. Kun sanotaan, että vanhempien erotessa vanhemmat eivät eroa lapsista, vain puolisosta, olen jyrkästi eri mieltä. Meillä ero tarkoitti hylkäämistä.

"vanhat" lapsensa.

Jos ole itse parisuhteessa, niin kannattaa miettiä omaa suhdetta, ennen kun kutsuu äidin asumaan luokseen. Muuten toki pitää auttaa kaikin tavoin.

toivon ap, että tilanne kääntyy hyväksi!



tuosta yhteyttä pitämättömästä sukulaisesta (isästä), niin kyllä kuoleman yhteydessä ilmoitetaan perillisille, jos perittävää jää. mut muuten sitä kait ihminen voi olla pitämättä yhteyttä jos niin haluaa. ystävälläni oli veli, joka ei ollut pitänyt vuosiin yhteyttä ja ystäväni pohti, onko veli elossa. sellainen tilanne on varmasti melko kamala. en edelleenkään tiedä, onko ystävä nyt myöhemmin kuullut veljestään.



M

Omat vanhempani erosivat kun olin noin 30 tienoilla. Kireyttä oli kotona, mutta ero tuli silti täytenä yllätyksenä (ehkä todellinen tilanne jäi hämäräksi kun en enää asunut kotona)



Suhteet molempiin vanhempiin säilyivät oikein hyvinä (itseasiassa paranivat kun tuli siinä tuskassa tuuletettua tunteita oikein olan takaa)



Nyt molemmilla uusi liitto ja vaikuttavat mielestäni onnellisimmilta kuin aiemmin yhdessä. Lisäksi minulla on kaksi uutta ihmistä elämässäni jotka ovat tukenani lähes yhtä paljon kuin omat vanhempani.