Muistatko sen vauva-ajan, kun
halusi vaan mennä hetkeksi jonnekin lepäämään, nukkumaan, mutta se ei koskaan onnistunut. Ja sitten masensi kun ei päässyt.
Pelottaa tehdä toinen lapsi tämän takia.
Kommentit (9)
ja olin aivan varma, etten koskaan, ikinä ajattelisi niin, jos joskus vielä toisen lapsen tekisin. Aika kultaa muistot ja muka kypsyttää ihmisenä;)
Vauva on nukkunut ihan syntymästä saakka todella hyvin. 2 ekaa kuukautta söi 1-2 krt/yössä ja sen jälkeen nukkunut 10-12t unia.
vähän sama kuin synnytys. Rankkaa oli mutta kun pahimmasta pääsi niin muistaa vaan sen hyvän :) T. viiden äiti
jolloin myös olisin vain halunnut nukkua, mutta olo oli liian huono ja joka paikkaan särki, niin ettei pystynyt.
Pikkuvauvan kanssa ei välttämättä voinut nukkua juuri silloin kun olisi halunnut, mutta kokonaisnukkuma-aika per päivä oli niin pitkä että viimeistään pätkissä sai tyydytettyä unentarpeensa.
ja vieläkään eivät nuku kunnolla ja päivät on hulinaa. Tuntuu useinkin, että voisi nukkua enemmänkin.
Perhepedillä ja lapsentahtisella imetyksellä sai äiti makailla yleensä niin paljon kuin halusi. Meillä ei ollut kuin muutama tunti hankalaa itkeskelyaikaa vuorokaudessa, muuten läheisyys ja rinta auttoivat kaikkeen. Muistelen aina esikoisen vauva-aikaa ihanan rentoutuksena, kun pääsi työelämän oravanpyörästä ja oli aikaa lukea, katsoa telkkaria, ulkoilla ja makailla vauvan vieressä torkkumassa. Nyt taaperon kanssa on paljon rankempaa. Koko ajan pitää olla valppaana, eikä tissi enää ratkaise kaikkia ongelmia. Lapsen nukkumamäärät ovat vähentynet, edelleen yöheräämisiä, äiti on väsynyt....
Minusta muuten esim sairastava taapero on paljon pahempi yöllä kuin vauva (meidän tapauksessa) kun sen sai heti rauhoittumaan esim rinnalla mutta taaperoa ei millään...
vaikka vauvani on vasta 6kk.
Sen olen tajunnut, että se aika on OIKEASTI tosi lyhyt, vaikka silloin ärsytti ihmiset jotka hokivat sitä.
Ja aina isäkin voi valvoa välillä vauvan kanssa, että saa nukkua ja isovanhemmilta saa pyytää apua, vaikka yritin olla superäiti ja pärjätä itse.
Olemme yrittämässä toista "putkeen" ja lupaan, että pyydän enemmän apua, se ei tee minusta heikkoa tai huonoa äitiä vaan pirteämmän ja paremman äidin:)
Tsemppiä, toivottavasti voitat pelkosi!