Menikö ystävyys?

miksi sanoit niin ja niin ja mistä niin päättelit...?



ja kyllä jotkut kiivasluonteiset keksii kaikenlaista, mutta se on tietysti luonteen kypsymättömyttää etteivät hillitse kieltään

Pitkäaikainen ystäväni huusi minulle aivan kamalia asioita. Tiedän, että hän on hyvin kiivasluonteinen ja suustaan paha, mutta en olisi ikinä voinut kuvitella hänen ajattelevan tai sanovan minusta niin kamalia asioita. Hän sanoi kiukuspäissään ne huutaneensa ja keksineensä, mutta ei kai kukaan vihaisena keksi niin hirveitä esimerkkejä / asioita / lauseita ihan tuulesta temmaten.



Minä olen perusluonteeltani hyvin sovitteleva ja rauhaa rakastava, koetan välttää riitaa viimeiseen asti. Minulta pääsi itku, mutta sekään ei saanut ystävää lopettamaan syytöksiään.



Tapahtuneesta on jo jonkin verran aikaa, mutta minä en jotenkin pääse tapahtuneesta yli. Jokin tuntuu hajonneen peruuttamattomasti, luottamus meni jollakin tapaa.

Itse olen pitänyt häntä sydänystävänä enkä rehellisyyden nimissä ajatellut hänestä koskaan mitään pahaa ja aina toivonut hänelle hyvää.