Miehestä eroon- koska ja miten?

Hermoni ovat menneet lopullisesti. Asun yhdessä luuserimiehen kanssa, joka ei tee töitä, hoida kotihommiaan (jaettu niin että minä teen suurimman osan), käyttää henkistä väkivaltaa minua kohtaan ja syyllistää lasta kaikessa. Esim. kohta meille on tulossa vieraita eikä mies ole pukenut mitään fiksua päälleen- ryvettyneet verkkarit & paskainen kaljaa mainostava paita riittävät kuulemma eikä hiuksiaakaan tarvitse kammata. Saatana!!! Olen koko aamun siivonnut täällä ja sen takia mies on katsonut lapsen perään (= lukenut lapsen vieressä) ja nyt voikin sitten heittäytyä marttyyriksi; "ei mulla ole aikaa pukea kun katson mukun perään".



Itkettää, väsyttää, ahdistaa. Pulssi on varmaan lähemmäs 200! Helvetti, kuinka fiksusta miehestä voikin YHDEN VUODEN aikana tullu tuollainen mulkku?? Kaikki sovittu jää tekemättä, jaksetaan paneutua tasan omiin tekemisiin ja niihin riittäisikin sitten aikaa muun perheen kustannuksella vaikka loputtomiin. Olen yrittänyt vaikka mitä; vain raivoaminen jaksamisen loppuessa on auttanut hetkeksi. Nyt ei enää sekään. Menneet rakkaudentunteet eivät paljoa paina, kun arki takkuaa ja iso osa ajastani menee miehen jälkien siivoamiseen!



Ainoa ongelma tässä nyt onkin lapsi. Hän täyttää pian vuoden enkä voi kuvitella erottavani häntä isästään. Taloudellisesti pärjäisin vaikka kuinka hyvin, minulla on säästöjä ja olen vielä melko nuori eli töitä löytyisi varmasti edes jonkinlaisia.

Mutta jaksamiseni on niin lopussa!! Menetin perheenjäsenen hetki sitten ja senkin takia olen ollut todella poikki. Mies ei tarjonnut mitään tukea; ihmetteli miksi itken. Mitä tässä pitäisi tehdä? Mistä voimia jaksamiseen?