Onko toisen lapsen synnyttäminen lähes aina helpompaa kuin ykkösen?

menin tuohon halpaan aikoinaan itsekin. "Kyllä se toinen tulee sitten helpommin" Just joo, loppu lapsentekemis halut kyllä sillä reissulla tasan siihen.

se noin yksiselitteistä ole.

Mulle neljännen synnytys oli kaikkein pisin ja vaikein ja kipein.

ekä oli ihan omaa luokkaansa. Seuraavat viisi ovat tulleet huomattavasti nopeammin.

Jos ponnistusvaihetta meinaat on se minulla ainakin ollut kerta kerralta helpompi ja nopeampi vaikka vauvan koko on kasvanut joka kerralla eli 20min, 3min ja 2min.

Esikoisessa kesti kaikkineen alusta loppuun 18h, kakkonen 3,5h ja kolmonen alle 3h.

kska tie on jo kerran valmiiksi raivattu.

seuraavat 6 - 3 h.

kohta viidettä kertaa synnyttämään ja kyllä täytyy sanoa ainakin omalla kohdallani että kyllä se ensimmäinen on ollut vaikein ja pisin. muut ovat vähän niinkuin luiskahtaneet vaan ulos...

ekä oli ihan omaa luokkaansa. Seuraavat viisi ovat tulleet huomattavasti nopeammin.

ainakin repeämisriskin puolesta, jos tulee normaalissa asennossa.



Minulla ekassa tehtiin välilihanleikkaus. Tokassa sitä ei tarvittu, vaikka vauva oli melkein kilon ensimmäistä isompikin ja pipo ekalla 32,5 cm ja tokalla 36,5 cm.



Ekan synnytys 27 tuntia, ponnistus 55 min



Tokan synnytys 11 tuntia, ponnistus 7 min

Ponnistusvahe tosin vain noin tunnin. Eikä missään vaiheessa ollut mitenkään traumaattista, ilokaasu auttoi hyvin ja näin kivoja hallusinaatioita. :) Nyt vaan silti rupeaa jännittämään se ponnistusvaihe.



ap

yrittää pitää lyhyenä.



Minulla ekan ponnistus 26 min (3150g), tokan 5 min (3920g) ja kolmannen 10 min (2980g). Pipot vauvan muun koon mukaan 33 cm, 37 cm ja 32 cm.



Kolmannen ponnistin tietoisesti hitaammin. Ajattelin, että se on kivempi syntyvälle lapselle tulla rauhallisesti ja varmemmin ei äitikään repeä, kun ei kiirehdi, vaan ehtii venyttymään. En revennyt kertaakaan synnytyksissäni.

Ja suuuuri hematooma alapäähän. Luulen, että ponnistin ihan väärin.



ap

Ponnistusvahe tosin vain noin tunnin. Eikä missään vaiheessa ollut mitenkään traumaattista, ilokaasu auttoi hyvin ja näin kivoja hallusinaatioita. :) Nyt vaan silti rupeaa jännittämään se ponnistusvaihe.

ap

Ja ponnistusvaiheet molemmilta n. tunnin ja vartin ;-) Ensimmäinen synnytys oli psyykkisesti paljon helpompi, toinen oli kamala, kun pelkäsin vaikka mitä (lapsen kuolemaa eritoten, lähipiirissä oli juuri ollut tällainen onneton tapaus eikä tietty vielä silloin kuolinsyytä, joka olikin ei-synnytyksestä johtuva, vaan elimellinen).

Lähipiirissä yksi äiti todella kuoli synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Ja erään ystäväni kolmas synnytys oli ihan kamala, ja olen siitä saanut kuulla kaikki hirvittävät yksityiskohdat. Ou jeah.

ap

ymmärtää sitä, että minua ei pidetä ensisynnyttäjänä. Ensimmäinen lapsemme tuli maailmaan sektiolla. Ja nyt olen sitten uudelleensynnyttäjä. Minä kyllä ymmärrän asian niin, että nyt on tulossa vasta se ensimmäinen synnytys, vaikka yksi lapsi jo onkin.

Ja uskon, että minun toisen lapseni synnytys tulee olemaan paljon hankalampi ja vaativampi kuin muiden toisten lasten synnyttäjien, jos ovat alateitse kerran jo yhden synnyttäneet. Sellaisella äidillä jo on kokemusta, ei hän voi tietää miltä tuntuu lähteä täysin ummikkona synnytyssaliin, pelko on tosi korkealla.

Ensimmäistä piti puristamalla puristaa olus ja kesti 30 min. Toinen tuli sillä, että vähän kokeillen ponnisteli ja sitten kunnolla ja tuli käytännössä yhdellä työnnöllä. Kakkonen oli isompikin.

Ykkösen kanssa sain epiduraalin, eikä sitten tuntunut kyllä missään vaiheessa ponnistamisen tarvettakaan + vauva oli flegmaattinen synnyttyään, oli kai niin lääkkeissä hänkin. Haluaisin pärjätä pelkällä ilokaasulla ja kuunnella kehoani. Millaisia kokemuksia teillä on epiduraalittomista synnytyksistä?

ap

ekasta ponnistin puoltoista tuntia - imukupilla ulos.



Toista 12 min ja se oli siinä :)

mutta ponnistusvaihe lähes poikkeuksetta helpompi kuin ensimmäisessä.



Itselläni takana 7 synnytystä ja selkeästi kokonaisuutena vaikein oli ensimmäinen ja helpon kolmas.

Rankka synnytys ja suhteellisen pitkä ponnistusvauhe, vauva yli 4kg ja minä itse pienikokoinen.

Silti - varsinkin näin jälkeenpäin ajateltuna - olen tyytyväinen, etten nopean avautumisen vuoksi ehtinyt saamaan epiduraalia.

Todellakin tunsin omassa kehossani synnytyksen jokaisen vaiheen ja kun ilokaasun oppi ottamaan oikeassa vaiheessa eli jo hieman ennen supistuksen tuloa, siitä todella oli apua.

Toinen synnytys on ihan kohta käsillä ja samoilla konsteilla yritän mennä tälläkin kertaa eli ilman epiduraalia. Jostain syystä se epiduraalin laittaminen (tai ajatus siitä) jännittäää enemmän kuin itse synnytys.

Millaisia kokemuksia teillä on epiduraalittomista synnytyksistä?

ap

lapsen sydänäänet romahteli ja oli yli puoli kiloa esikoista isompi.