Uskaltaako kukaan tunnustaa olevansa 2 asunnon loukussa?

toiset rakensivat omakotitalon ja ovat juuri muuttamassa siihen, rivari on ollut myynnissä viime syksystä, yhtään tarjousta ei ole tullut. Myyntihintaa laskettu jo useampaan otteeseen. Eivät vielä ainakaan harkitsen rivarin vuokraamista



toiset tutut ostivat omakotitalon, rivari ollut nyt myynnissä 4 kuukautta, hintaa ei vielä laskettu, yhtään tarjousta ei ole tullut, eivät aio laittaa vuokralle kunvaikeuttaa myyntiä.



Molemmilla rivarit ovat hyvällä paikkaa eli niihin saisi helposti vuokralaisen ja kohtuullisen vuokratulon.

eli ostimme talon kun kauan etsimämme osui kohdalle hyvään hintaan ja sen jälkeen myimme entisen rivarikämppämme



suurin osa tutuistakin on ollut samassa tilanteessa 2-6 kk, omakotitaloon vaihtajat siis

joka tosin on nyt muuttumassa sellaiseksi että lapsi asuu minun luonani. Exä taitaa vain tosiaan haaveilla. Enkä usko että vaikka meillä tällainenkin sopimus olisi niin pystyisi noin luistamaan, kerran lapsella on molemmat vanhemmat. kenties tapaamissopimusta voidaan muuttaa armeijan ajaksi muutenkin

Kun lapsella on molemmat vanhemmat eikä lapsi asu (siis "kiinteästi") isän luona niin tuo on mieheltä melko naivi kuvitelma, että pääsis intissä jotenkin "päivähoito"systeemillä.

ja miksi olisi? VUokratulo kattaa korot nätisti ja osan lainanlyhennyksistäkin. Ihan hyvä tapa säästää.

Vastasin yhteen toiseen ketjuun - lainasin vielä tekstiä siitä ketjusta! - ja se vastaus tuli tähän ketjuun!!!!



What the heck?!?

kunhan hintapyyntö on kohdallaan eikä kohteessa mitään ns. vikaa.



Niin meilläkin kävi - heti kun vähän laskimme hintapyyntöä, tuli tarjouksia (useampiakin). Ylihintaa ei tällä hetkellä juuri makseta.



3

JOS JOKU TARPEEKSI NIISTÄ TARJOAA!



Jos ei tarjoa niin eletään tyytyväisinä näin.

ja miksi olisi? VUokratulo kattaa korot nätisti ja osan lainanlyhennyksistäkin. Ihan hyvä tapa säästää.

mutta pakko tulla kehaisemaan, kun kävi kunnolla tuuri! Asiat VOI myös järjestyä parhain päin!



Meille on tulossa 2 lapsi, ja asumme erittäin pienessä kolmiossa. Ostimme viereiseltä kadulta pienen neliön. Neliö oli ollut myynnissä yli puoli vuotta, hinta tippunut huimasti ja saimme tingattua lopulta 56 t euroa alennusta alkupyynnistä! Sovimme loppukaupan 3 kk päähän, että olisi kunnolla aikaa myydä vanhaa. Silti vähän jänskätti - mihin suuntaan myynti menossa - ostaako kukaan syksyllä, kun kesä-heinäkuu on niin surekaa myyntiaikaa... Otimme välittäjän, kun oli niin kiirus saada myytyä.



Ja arvatkaas, asuntomme meni yli pyyntihinnan ensimmäisellä yksityisnäytöllä. Yli pyynnin siksi, ettei ostaja halunnut asuntoa näytettävän enää kellekään muulle! Ei ehtinyt siis olla yhtään julkaista näyttöä!



Pääsimme muuttamaan vastaavaan taloon kolmiosta neliöön laittamalla pari tuhatta euroa väliä + putkiremonttilaina (vanhassa ei vielä oltu tehty putkiremppaa) + välittäjänpalkkio + varainsiirtoverot.



Nyt vaan pintaremppaa suunnittelemaan, ihanaa!

Tosin taitaa kuvastaa vähän epätervettä tilannetta asuntomarkkinoilla? Mutta meillä kävi mielestäni todella tuuri, sillä uusi asunto ei ole meille ylihintainen.

Toisaalta LOUKUSTA voidaan puhua vasta sitten, jos todellakaan se myytävä asunto ei ala mennä kaupaksi ja oman maksukyvyn rajat tulevat vastaan.

Ihan normaalitapaus on vielä se, että edellistä myydään kuukausi, pari. Toki parempi mitä nopeammin menee kaupaksi.



On paljon ihmisiä, jotka eivät missään tilanteessa (omassa ja maailmantalouden tilanteessa) uskalla ostaa uutta ellei vanha ole ensin myyty.



3