G: Kertoisitko töissä, jos perhettänne kohtaa tragedia, esim. vakava sairaus?

Siksi lopetin työmaaruokalassa käynnin



(Jotkut) ihmiset janoavat kuulla toisten tragedioita

Olen joidenkin työkavereideni kanssa hyvä kaveri muutenkin.

hyvää apua mm. hankalan asiakkaan yllättäessä, kun ei omat voimat riitä. Minulle on työkavereista ollut vaan etua tässä suhteessa. Ja jos joku juoru on seassa, niin sowhat, ei se minua hetkauta, koska olen jo ennen häntä ehtinyt asian jo kaikille kertoa kuitenkin tai kerron itse kuitenkin. Ja ennen kaikkea silloin saan asian pysymään oikeissa uomissaan, kun se on minun kertomukseni mukainen eikä jokin epämääräisenä muunnelmana leviävä juoru. Se on sellainen hallinnan tunne asiaan.

Ettei tarvitsisi spekuloida miksi on naama nurin.

Ensin kertoisin esimiehelle, jos vaikka tulee ylimääräisiä poissaoloja, niin hän ymmärtäisi. Sen jälkeen kertoisin niille ihmisille, joiden kanssa teen töitä, jos se vaikuttaisi työpanokseeni. Ja lopuksi kertoisin lähimmille työkavereille, joiden kanssa muutenkin tulee juteltua syvällisempiä.

Musta näkee heti jos jotain on huonosti. Ihan oman selustani turvaamiseksi kertoisin. Jos esim. esimies olisi sitä mieltä, etten sellaisessa tilanteessa pystyisi suorittamaan normaaleja töitäni, hän varmasti keksisi minulle jotain pilipali-hommia vähäksi aikaa.

T. nro 2

Tuntuu että eivät haluaisi kuulla, enkä halua kertoa. On edes joku paikka jossa ei tarvitse ajatella kotiasioita. Eikä työkaverit myöskään ole niin läheisiä. Enkä halua minua syrjittävän vielä työtehtävissänikin siitä syystä, että minulla on kotona rankkaa.

t. kokemusta on raskausaikana syrjimisestä, kerroin turhan aikaisin raskaudestani.

mutta en välttämättä yksityiskohtia myöten. Työkavereille saattaisin kertoa mutta töissä voisi olla helpompaa olla jos kaikki on "niinkuin ennen".

Esimerkiksi oma vakava sairauteni vaikutti varmasti olemukseeni, ja on parempi, että työkaverit tiesivät, mistä johtui.