Avomies haukkui huoraksi vieraiden kuullen ja kävi käsiksi ....
Ollaan oltu 2 v yhdessä ennen ei ole ollut fyysistä väkivaltaa nyt sitten ylittyi se raja. Olen sanonut miehelle että etsii välittömästi oman asunnon ja häipyy. Olenko liian ankara? En voi uskoa etteikö enää koskaan kajoaisi minuun en voi luottaa enkä arvostaa miestäni tapahtuneen jälkeen.
Kommentit (7)
Kerta se on ensimmäinenkin. Muuttakaa nyt erilleen vähintään.
helppo hankkiutua eroon. Siis toivottavasti... Oikein teit!
Ilmeisesti väkivallan uhkaa on ollut ennenkin? No, nyt se tapahtui, älä jää enää odottelemaan. Jos käyttää tuollaista kieltä - vieläpä muiden kuullen (enkä tarkoita että olisi yhtään hyväksyttävämpää kahden keskenkään, lähinnä vain sitä että yleensä porukassa toimii jonkunlainen itsehillintä). ja vielä käy kiinni, niin tarvitseeko tuota enää miettiä.
Et ole mielestäni turhan ankara. Fiksu olet ja tulet sen toteamaan vielä monta kertaa.
Näin kertoo nimimerkki "Häntä pystyyn, vaikka sitten hakaneulalla!" Taimin vertaistuki- ja keskustelupalstalla:
- Minulle tämä entinen avokkini oli ensimmäisen puoli vuotta liian hyvä, ollakseen totta, ja eikä hän ollutkaan sitten kuin hyvä näyttelijä.. Hän pyrki olemaan ainut ihminen elämässäni. Ja onnistui siinä huomaamattaan. Kaikki vika oli aina minussa. Hän oli siis omasta mielestään täydellinen, ei ikinä tehnyt virheitä, ei tuntenut aitoa syyllisyyttä mun lyömisestä, haukkumisesta, hän kiusasi jatkuvasti.
Nimimerkki "Pelastunut" kirjoittaa:
- Elin viisi vuotta narsistisen luonnehäiriön omaavan ihmisen kanssa, viisi vuotta pompottelua, manipulointia, alistamista, turhia syytöksiä ja haukkumisia. Useita kertoja yritin hänestä erota mutta aina hän sai puhuttua ja painostettua minut takaisin. Tämä ihminen sai minut etääntymään ystävistäni ja sosiaalisesta elämästä ylipäätään. Muita ihmisiä nähtiin vain silloin kun se hänelle sopi, ja useimmiten tapaamisen taustalla oli jokin syy, jotenkin hänen oli aina koettava hyötyvänsä tilanteesta.
Just alussa oli aivan ihana ja hurmaava täydellinen mies. Nykyään olen tyhmä ja ainoa arvoni ihmisenä on se että olen hänen tyttöystävänsä.
Mä sanon aina ekoilla tai viimestään tokilla treffeillä, että kerran kun nostat kätes mua lyödäkseni, lähden heti. Näin ollen miehelle ei todellakaan tule yllätyksenä, jos näin kävisi. Ei ole koskaan käynyt.
Jotkut ovat sitä mieltä, että kerran pitää antaa anteeksi ja toinen mahdollisuus. Itse olen monessa asiassa sitä mieltä, että anteeksi pitää antaa, jos sitä pyydetään, koska enhän itsekään ole synnitön. Mutta jos mies löisi tai kävisi käsiksi tai jollain tavalla uhkaavasti koskisi, lähtisin HETI. Enkä tulis takaisin.
Minusta teit siis oikein. Kun luottamus, arvostus ja(tai) kunnioitus on mennyt, niitä on todella vaikea, lähes mahdoton saada takaisin. Ilman niitä ei jää mitään.
mahdotonta olisi minunkin kuvitella, että pystyisin arvostamaan miestä tuollaisen jälkeen.