Mulla olis opiskelupaikka ensi syksystä alkaen yliopistoon mut mies ei halua

kun luit yliopiston pääsykokeisiin? Oliko hän täysillä mukana ja tukena silloin? Vai onko kyseessä ollut oma hankkeesi, jonka taakse toivoit jossain vaiheessa saavasi puolisonkin mukaan?

Mikä on tosi idioottimaista...miksi mun piti salailla koko homma...en ymmärrä itsekään...ehkä pelkäsin miehen reaktiota koska joskus seurustelumme alussa hän sanoi ettei siten ala elättäjäksi jos menen opiskelemaan. Ajattelin silloin, että hänen mielensä ehkä muuttuisi joku päivä ja ajattelin myös että koulutus ei olisi ehkä sittenkään mun juttu mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän mieleni tekee opiskelemaan....harmittaa kun kaikki ystävät on jo valmistuneet kuka mihinkin ja itse raadan alipalkatussa hommassa vuodesta toiseen enkä edes tee työtä josta tykkäisin...

Asian tekee vaikeaksi myös se, että meillä on yksi vuotias lapsi...

Eikö opiskelupaikka säily, jos lykkäisit aloitusta vuodella?

niin auttaisiko miestä tieto siitä että valmistumisen jälkeen saat parempaa palkkaa(?)?



Mä opiskelen nyt, lapsi on 1,5v. On kyllä taloudellisesti tiukkaa, sen myönnän, mutta kyllä mä haluan opiskella ja tehdä sellaista työtä mistä oikeasti tykkään, ihan oman mielenterveyteni vuoksi.



Tukisitko sinä miestäsi jos mies haluaisi vaihtaa duuninsa huonompipalkkaiseen hommaan?

ehkä pelkäsin miehen reaktiota koska joskus seurustelumme alussa hän sanoi ettei siten ala elättäjäksi jos menen opiskelemaan.

vai onko läsnäolopakko. Voihan siellä yliopistolla roikkua vaikka vuosikausia kun lukukausimaksua Suomessa ei vielä ole. Tee töitä ohessa. Ota rauhallisesti kun tuo pieni lapsikin on kuioissa mukana.

vai onko läsnäolopakko. Voihan siellä yliopistolla roikkua vaikka vuosikausia kun lukukausimaksua Suomessa ei vielä ole. Tee töitä ohessa. Ota rauhallisesti kun tuo pieni lapsikin on kuioissa mukana.

Bolognan prosessin yhtenäistämispolitiikan myötä opinto-oikeus on rajattu: 3 vuodessa kandiksi, 2 maisteriksi, yht 5 vuotta. Joustoa 7 vuoteen, thats it.

aikuisopintorahaa, ota selvää. Ja kyllä työn ohessakin voi opiskella, kun ei yliopistossa ole mitään tiukkaa aikataulua. Onneksi olkoon opiskelupaikasta!!!

oikeinkirjoituksesta ei ihme kyllä ole kukaan vielä vihjaillut?

varoituskellot jo siinä vaiheessa, jos mies jo vuosia sitten olisi sanonut, ettei ala mua elättää jos opiskelen tms. Mitä jos susta tulisi muista syistä rahan ansaitsemiseen kyvytön, ehkä loppuelämäksi vaikka jonkun onnettomuuden takia? Hyväksyisikö mies sitäkään? Jos elämänmittaisen parisuhteen haluaa, siinä tulee hyvin todennäköisesti aikoja, jolloin toinen tienaa paremmin kuin toinen tai elättää toista. Eikä siinä sen kummempaa.



Minusta opiskelu on niin tärkeä asia, että se päätös pitää tehdä sen mukaan, mitä itse kokee tärkeimmäksi. Toista mahdollisuutta ei välttämättä tule, jos nyt et ota opiskelupaikkaa ja se kaduttaa varmasti koko loppuelämän. Jos miehesi ei tuota hyväksy, niin minä miettisin kyllä jo eroakin.



Sitä paitsi kun valmistut, teet paljon parempaa tiliä kuin nykyisessä hommassasi. Tosin vielä vuoden päästä ei ole realistista parempaa tulotasoa odottaa. Osa-aikainen työssäkäynti vie yllättävän paljon voimia opinnoilta, varsinkin kun sulla on vielä pieni lapsikin (vaikka olisikin päivät hoidossa).



Itse en tekisi aikuisen iän yliopisto-opinnoista ikuisuusprojektia vaan vetäisin tiukan, täysipäiväisen 4 vuoden putken ja that's it. Ei töitä siihen sivuun, miksi viivästyttää valmistumista ja kunnon palkoille pääsyä?

kohtuuton?



Ap on siis haaveillut yliopisto-opinnoista (kestää 4-5 vuotta, vaikka täyspäiväisesti opiskelisi) ja menee silti ostamaan partnerinsa kanssa talon? TOTTA KAI perheen toisen aikuisen opinnot laittavat perheen taloudellisen tilanteen tiukoille. Opintotukea saa 230 euroa kuussa, ja opintolainaa 300 e, jos sitä on valmis ottamaan. Korkeakoulututkinto on monella alalla todella täyspäiväistä hommaa, ja siinä on paljon jaksoja (työharjoittelut, seminaaripakot), joiden aikana ei töitä voi välttämättä tehdä ollenkaan. Nykyään on tosiaan astunut voimaan vielä nuo aikarajoitukset, joten yliopistolla ei tosiaan voi vuosikausia käydä vähän työn lomassa, vaan pikemminkin työtä voi tehdä todella rajoitetusti opiskelun lomassa. Ja jos perheessä sattuu olemaan vielä lapsia, on työnteko+lapset+korkeakouluopinnot jo oikeastaan aika mahdoton paketti. Siis tottakai jonkun satasen voi kuussa tienata opintojen ohessa, mutta fakta on, että taloudellinen vastuu jää pitkälti toiselle osapuolelle, jos toinen lähtee opiskelemaan...Ja jos on YHDESSÄ päätetty talon hankkimisesta ja otettu yhteiset lainat, ja yhteisessä taloudessa eletään, täytyy opintojen aloittamisen myös olla yhteinen päätös.



Miten ap sinä olisit suhtautunut, jos mies olisi sinun selkäsi takana salaa hakenut opiskelemaan, ensin yhdessä päätettyänne isoista hankinnoista MOLEMPIEN tulojen perusteella, ja sitten vain olettanut, että sinä jatkat YKSIN asuntolainan maksamista...Kyllä miehellä on pitänyt olla tiedossa perheen todennäköinen tuleva tilanne (onko yksi vai kaksi tienaavaa henkilöä) siinä vaiheessa kun päätöstä talon ostamisesta tehdään. Ja ylipäätään ehkä aika tyhmää ap:lta lähteä talokauppoihin, jos haaveilee jättävänsä ansiotyönsä ja alkavansa opiskelijaksi.



Minä näen tämän asian niin, että ap:n olisi todellakin pitänyt tehdä päätös opiskelusta ENNEN talokauppoja, tai ainakin keskustella miehen kanssa siitä, että hän mahdollisesti tulevaisuudessa haaveilee jäädä pois työelämästä ja opiskella vielä korkeakoulututkinnon. Sitten YHDESSÄ olisi pitänyt miettiä, kestääkö perheen talous sekä opinnot että talokaupat. Minusta mies on ihan aiheesta vastahankaan. Tosi outoa ylipäätään, että tuollaista asiaa salaillaan kumppanilta ja sitten vielä oletetaan, että kumppani elättää.



Opiskelu sinänsä on ihan kannatettavaa, mutta ap:n toiminta aika omituista. Oletko ap edes laskenut, mihin teidän perheen tulot opintojesi myötä oikeasti tippuisivat ja riittääkö se sekä elämiseen että lainanlyhennyksiin? Entä oletko ottanut selvää, millaiset tutkintovaatimukset ovat oppilinjallasi, kuinka paljon ne arviolta syövät aikaa, ja kuinka paljon ehkä voisit tienata tämän ohessa?



Terv: yksi korkeakouluopiskelija, jonka mies maksaa 90% talouden menoista, mutta josta on päätetty YHDESSÄ ja laskettu, että budjetti kestää ja molemmat ovat valmiit elämään tämän elintason mukaisesti

suurin osa pystyy tekemään samalla osa-aikatyötä (ja joutuu)

suurin osa pystyy (ja joutuu) tekemään samalla osa-aikatöitä. Luokanope-opiskelijat yms. muutamilla aloilla ei voi, mutta monilla aloilla voi.

kohtuuton?



Ap on siis haaveillut yliopisto-opinnoista (kestää 4-5 vuotta, vaikka täyspäiväisesti opiskelisi) ja menee silti ostamaan partnerinsa kanssa talon? TOTTA KAI perheen toisen aikuisen opinnot laittavat perheen taloudellisen tilanteen tiukoille. Opintotukea saa 230 euroa kuussa, ja opintolainaa 300 e, jos sitä on valmis ottamaan. Korkeakoulututkinto on monella alalla todella täyspäiväistä hommaa, ja siinä on paljon jaksoja (työharjoittelut, seminaaripakot), joiden aikana ei töitä voi välttämättä tehdä ollenkaan. Nykyään on tosiaan astunut voimaan vielä nuo aikarajoitukset, joten yliopistolla ei tosiaan voi vuosikausia käydä vähän työn lomassa, vaan pikemminkin työtä voi tehdä todella rajoitetusti opiskelun lomassa. Ja jos perheessä sattuu olemaan vielä lapsia, on työnteko+lapset+korkeakouluopinnot jo oikeastaan aika mahdoton paketti. Siis tottakai jonkun satasen voi kuussa tienata opintojen ohessa, mutta fakta on, että taloudellinen vastuu jää pitkälti toiselle osapuolelle, jos toinen lähtee opiskelemaan...Ja jos on YHDESSÄ päätetty talon hankkimisesta ja otettu yhteiset lainat, ja yhteisessä taloudessa eletään, täytyy opintojen aloittamisen myös olla yhteinen päätös.



Miten ap sinä olisit suhtautunut, jos mies olisi sinun selkäsi takana salaa hakenut opiskelemaan, ensin yhdessä päätettyänne isoista hankinnoista MOLEMPIEN tulojen perusteella, ja sitten vain olettanut, että sinä jatkat YKSIN asuntolainan maksamista...Kyllä miehellä on pitänyt olla tiedossa perheen todennäköinen tuleva tilanne (onko yksi vai kaksi tienaavaa henkilöä) siinä vaiheessa kun päätöstä talon ostamisesta tehdään. Ja ylipäätään ehkä aika tyhmää ap:lta lähteä talokauppoihin, jos haaveilee jättävänsä ansiotyönsä ja alkavansa opiskelijaksi.



Minä näen tämän asian niin, että ap:n olisi todellakin pitänyt tehdä päätös opiskelusta ENNEN talokauppoja, tai ainakin keskustella miehen kanssa siitä, että hän mahdollisesti tulevaisuudessa haaveilee jäädä pois työelämästä ja opiskella vielä korkeakoulututkinnon. Sitten YHDESSÄ olisi pitänyt miettiä, kestääkö perheen talous sekä opinnot että talokaupat. Minusta mies on ihan aiheesta vastahankaan. Tosi outoa ylipäätään, että tuollaista asiaa salaillaan kumppanilta ja sitten vielä oletetaan, että kumppani elättää.



Opiskelu sinänsä on ihan kannatettavaa, mutta ap:n toiminta aika omituista. Oletko ap edes laskenut, mihin teidän perheen tulot opintojesi myötä oikeasti tippuisivat ja riittääkö se sekä elämiseen että lainanlyhennyksiin? Entä oletko ottanut selvää, millaiset tutkintovaatimukset ovat oppilinjallasi, kuinka paljon ne arviolta syövät aikaa, ja kuinka paljon ehkä voisit tienata tämän ohessa?



Terv: yksi korkeakouluopiskelija, jonka mies maksaa 90% talouden menoista, mutta josta on päätetty YHDESSÄ ja laskettu, että budjetti kestää ja molemmat ovat valmiit elämään tämän elintason mukaisesti

duunari, joka ei soisi toisillekaan sitä, mitä itse ei ole voinut/halunnut saada = hyvää koulutusta.



Ei hyvältä kuulosta, ei.

duunari, joka ei halua sallia vaimolleen sitä, mitä hänellä itsellään ei ole = akateemista koulutusta.

jos ap on salannut opiskeluaikeet, on otettu asuntolainaa ja vielä pieni lapsikin. ei se herkkua ole elättää yksin perhettä!

outoa miehen haukkumista taas! Jos on otettu asuntolainaa, niin ei sitä niin vaan voi tuloja tiputtaa ja odottaa että toinen hoitaa lainan yksin.

on aika itsekästä, jos ap ei ota huomioon myös miehensä mielipidettä asiasta. Perhe on yhteisyritys ME Oy, jossa ei pahemmin sovi sooloilla kysymättä kaikkien osapuolten mielipidettä. Yritä neuvotella asiasta miehesi kanssa ja ota huomioon myös hänen näkemyksensä asiasta, se on ihan yhtä oikea kuin sinunkin.