Mitä mieltä olette tällaisesta? Äidistäni kyse

Hienoa, että annatte lapsenne kasvaa vielä vuoden ettekä väkisin vie vielä kouluun.

Meillä vähän samanlaista. Äitini haukkuu minulle jatkuvasti siskoni perhettä. Todella kiusallista ja raivostuttavaa. Hänellekin meistä on aina ja ainoastaan pelkkää vaivaa... Lisäksi hän on todellinen marttyyri. Huoh...

kun puhuu pahaa muista ihmisistä, että MIKSI sinä äiti puhut aina pahaa etkä koskaan kehu omia lapsenlapsiasi?

Luulisin, että heillä on oma henkinen hyvinvointi niin huonossa jamassa, ettei heillä riitä voimavaroja sellaiseen itsetarkkailuun ja -kriittisyyteen enää tuossa iässä, että he pystyisivät muutokseen. Olisivatkohan he masentuneita - kyynisyys, pessimistisyys ja ilottomuus sekä kaiken kokeminen rasittavana kun liittyy mielialahäiriöihin?

kovin tärkeät. Jonkin sortin narsistikin taitaa olla, kun ajatukset ovat aina oman navan ympärillä, miltä minusta tuntuu ja mitä muut minusta ajattelevat. Muuttonne alueelle, joka ei häntä miellytä, laskee hänen mielestään hänenkin arvoaan, kun nyt pitää selitellä, että tytär asuukin sielä ja siellä. Tyttärenne koulunlykkäys on sama juttu, eihän se nyt sovi ,että hänen lapsenlapsensa sellaiseen tilanteeseen joutuu, mitä ne muut ajattelevatkaan. Varmaan hänelle on tärkeää myös varallisuusasema ja tittelit yms. Kaikki se ulkoinen millä voisi sitä omaa heikkoa itsetuntoa parantaa. Ja ei tuo mummu tuosta parane, pahenee vain, mitä vanhemmaksi tulee. Pitäkää enemmän yhteyttä isäänne, kutsukaa vaikka luoksenne ilman mummua. Nämä tyypit osaavat myös syyllistämisen erinomaisesti. Sini pitää vain mennä tilanteen ulkopuolelle ja analysoida, mistä oikein on kysymys. Näin sen kestää paremmin. Tuttua minulle.

Taitaa kyllä näin olla, että äidilleni ovat kulissit tärkeitä. Hänelle on varmasti kova paikka, että tyttärentytär ei menekään kouluun "silloin kun pitäisi". Samaten asumistilanteemme kanssa, äidin mielestä kun meillä oli parempi siellä missä asuimme aikaisemmin. Viis meidän tilanteesta ja mielipiteistä!



Tuokin on totta että hänen ajatuksensa ja puheensa pyörivät jatkuvasti vain oman navan ympärillä. Aina kun käymme hänen luonaan, hän selittää omia juttujaan, ikään kuin ei olisi pitkiin aikoihin saanut ajatuksiaan tuulettaa kenellekään. Narsisti taitaa varmasti olla.



Sekin on valitettavasti totta, että äiti taitaa vain paheta mitä vanhemmaksi tulee:(. Huokaus:((. Onhan se raskasta, että oma äiti on tällainen mutta eihän sille mitään voi. Etäisyyttä on kai vain otettava, että jaksaa paremmin itsekin! Isää haluan tosiaan tavata. Hän on mainio tyyppi onneksi!



Ap

Minun mummoni oli hieman samanlainen, tuntui valittavan joka asiasta, hänellä oli vielä todella huono kuulo, joten hänen kanssaan kommunikointi oli sellaista huutovalittamista :-) tiedän myös äitini kärsineen mummoni (siis oman äitinsä) ankaruudesta.



Mummo kuoli muutama vuosi sitten, ja meistä lapsenlapsista on kyllä tuntunut arvokkaalta, että tuntimme häntä kuitenkin edes joten kuten. ja kuolema suretti meitä kaikkia - ennen kaikkea siksi, että vaarimme otti vaimonsa kuoleman todella rankasti. Nyt aikuisena ymmärrän myös mummoa paremmin kuin lapsena: sota-aika oli hänelle rankkaa ja heidän toinen lapsensa kuoli aivan nuorena. Mummo yritti huolehtia elämästä ja läheisistään ylenmääräisellä, ankaralta tuntuvalla "kaitsimisella".



Minä ehdottomasti rakastin mummoani, vaikka hän oli vaikea ihminen. Nyt kun hän on kuollut, häntä on ehkä helmpompi rakastaa kuin ennen :-)

veljesi lapsilla on tuollainen mummo. Voit olla aivan varma, että myös teidän lapsista hän keksi haukkumista.

Itsekin uskon, että veljelleni hän puolestaan haukkuu minun lapsiani. Ainahan hän löytää jotain negatiivista heistäkin, valitettavasti:((. En vain ole saanut aikaiseksi kysyä veljeltäni, onko hän ikinä haukkunut lapsiani. Enkä haluaisi veljellenikään sanoa mitä äiti sanoi hänen lapsistaan:((.



Minustakin tosi tosi ikävää tällainen. Miksi ihmeessä ihminen ei oikeasti voi iloita siitä, että kerrankin tapaa lapsenlapsensa ja saa viettää vähän aikaa heidän seurassaan? Eikö voisi silloin vähän katsoa sormien läpi lasten käytöstäkin?



Mutta äitini on aina ollut tosi natsi, pöydässä on pitänyt istua kuin kynttilä, murustakaan ei ole saanut lattialle pudota, mihinkään ei ole saanut koskea yms.



Itselläni oli aina pienenä kotona tosi ahdistunut olo!



Ap

kannattaa miettiä, onko ihmisen tapaamisessa ylipäänsä järkeä. Lapsilla on oikeus isovanhempiinsa jne., mutta minusta se menee niin, että lapsilla on oikeus normaaleihin, mukaviin suhteisiin isovanhempien kanssa. Mutta kenenkään etua ei palvele se, että mummolaan mennään haukuttavaksi ja ihmeteltäväksi. Luulisi äitisikin olevan tyytyväisempi, kun hankalat ja kummalliset lapset ja lapsenlapset pysyvät pois. Ja jos alkaa ihmetellä, miksi ette koskaan käy, niin sitten voi ystävällisesti kertoa syyn: Tuntui, ettei tapaamisesta ole iloa kenellekään.



Veljesi kanssa on ihan turha vaihtaa tietoa siitä, miten teidän perheitä on haukuttu. Se ei mitään auta, lisää vain pahaa mieltä.



Ehdotan, että jätätte tämän mummon kanssa tapaamisen vähemmälle ja panostatte muihin sukulaissuhteisiin, vaikka nyt veljeesi ja ja miehesi perheeseen.

en kyllä veis tommoselle mummolle lapsiani ellei pappa ole mukava. Kurjaa lapsillekin ku huomaavat että mummo halveksii, vai esittääkö lapsille kivaa?

näkee lapsenlapsiaan harvoin, luulisi että se olisi mukavaa. Käyttää koko sen ajan heidän haukkumiseen ja moittimiseen, mikään ei ole hyvin, mitään he eivät osaa ja käytöskin on heillä kamalaa. Meillä on tosi fiksut ja rauhalliset lapset. Ikävintä siinä kaikessa on se, että äitini haukkuu samalla koko ajan minuakin lapsilleni, miten kummallinen ja huono kasvattaja olen, ja mitään en osaa. Tästä syystä lapset eivät halua mennä mummolaan, ja mistäs se sitten äitini mielestä johtuu: minun kasvatustavastani, en kasvata välittämään vanhoista ihmisistä ollenkaan.

Olisin varmasti sanonut että "nämähän ovat hienoja lapsia", siis lasten kuullen. Sitten olisin ottanut äitini puhutteluun kahden kesken ja sanonut ystävällisesti mutta painokkaasti, miten rumasti hän puhuu lapsille.



Mikäli äiti kokee lapsenlapset taakkoina, silloin on parempi etteivät lapset käy hänen luonaan. Ikääntyminen ei ole mikään syy toisen haukkumiselle, panettelulle ja solvaamiselle. Noin isoja lapsia mummonkin luulisi "kestävän" päivän ajan, kyse on sentään Lapsista.



Jos mummo on huuli pyöreänä lapsesi kouluun menon lykkääntymisestä, asiaa ei syytä hänelle sen kummemmin selittääkään.



Koeta jaksella mummon kanssa, meillä on vähän saman tyylinen isoäiti myös...

Kertokaa vähän taustoja, onko jotain yhdistävää tekijää (mt-ongelmat, vaikea lapsuus, tms)?

Niin jos jotain vastaisin: kun äitini syytteli veljeni lapsia niin en missään nimessä ainakaan ollut hänen kanssaan samaa mieltä. Sanoin vain, että mielestäni eivät nyt niin villejä sentään ole, ja kivoja lapsiahan he ovat. Kuitenkin äidilleni on ihan turha mitään sanoa vastaan, jos sen aloittaa niin hän tuhahtelee vain entistä pahemmin ja kaikille tulee paha mieli!



Käyntejä olemme JO vähentäneet. Meillä on välimatkaa vain 5 km, näemme ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Vanhempani eivät ole meillä käyneet pariin kuukauteen, KOSKA MUUTIMME ÄITINI MIELESTÄ NIIN HIRVEÄLLE ALUEELLE jossa liikaa ihmisiä... Niin sekin oli tietyist väärin, että muutimme aaah niin kivasta paikasta hirveään. Äitini mielestä siis.



Lapseni koulun lykkäystä en ole sen kummemmin äidilleni edes selittänyt. Ei hän sitä kuitenkaan ymmärtäisi, niin ei kirjaimellisesti ymmärtäisi mistä on kyse! Pitää vain tuota meidän kummallisena päähänpistona, koska onhan tyttö täysin normaali!!



**

Joku kysyi jo miksi käymme vanhemmillani: no juuri siksi koska isäni on tosi mukava ja leppoisa mies. Hän kyllä leikkii lastenkin kanssa, ei hauku heitä yhtään, vaan jopa kehuukin! On ihan päinvastainen tyyppi äitiini verrattuna.



Isääni haluan että lapseni näkevätkin. Hänestä saavat positiivisen mallin, äidistäni taas perusnegatiivisen. Paras olisi tietysti nähdä vain isääni ja jättää äitini ulkopuolelle.



Äitini kyllä valittaa aina että käymme heillä liian harvoin. Itse ei sitten kuitenkaan soittele eikä käy kylässä (selitin jo ylempänä syyn).



Itsekin sitä tulee huonolle päälle kun käy ko.paikassa. Täytyyhän sen lapsiinkin vaikuttaa??!



Ap

Kertokaa vähän taustoja, onko jotain yhdistävää tekijää (mt-ongelmat, vaikea lapsuus, tms)?

-- Ap tässä: kyllä äidilläni on varmasti ollut vaikea lapsuus. Hänen vanhempansa ovat olleet todella kovia kasvattajia. Ei hellyyttä, mutta haukkumista ja työntekoa, ehkä selkäsaunoja.

-Epäilen että äidilläni on ollut koko aikuisiän ajan mielenterveysongelmia. Oikeasti olen sen älynnyt vasta nyt viime vuoden ajan. Eihän voi olla normaalia käytöstä ihmiseltä olla jatkuvasti perusnegatiivinen, haukkua jopa omaa perhettään??? Ei ikinä nähdä mitään positiivista kenessäkään, ei kehua, ei olla iloinen. Tai no onhan äitini joskus tekopirteä, ulospäin vierailel ihmisille.

-- En aio veljelleni sanoa mitään mitä äiti sanoi lapsista. Muutenkin luulen että veljellä on paha mieli koska kun oli pyytänyt apua lastenhoitoon niin äiti oli jotain motkottanut että siitä. Eli aika vastahakoisesti oli ottanut muutenkin lapset vastaan. Kuitenkaan ei veljelläni ollut muita vaihtoehtoja sille päivälle juuri ja isäni oli kyllä luvannut että lapset saivat tulla mummolaan.

Ap

Seuraavan kerran kun menette isovanhemmille kylään, puutu joka kerta niihin negatiivisiin asioihin, mitä äitisi lapsistasi sanoo. Ei välttämättä sen kummemmin kuin että "minusta nämä lapset ovat kyllä tosi fiksuja ja kivoja". Ja sitä sitten vain toistelet joka hemmetin kerta, kun kritiikkiä tulee. Minusta voisit jossain vaiheessa myös ihan suoraan ihmetelläkin, että "minusta lapseni ja veljen lapset ovat ihania, etkö sinä keksi heistä mitään positiivista sanottavaa?". Tekisit siis tuolla tavalla näkyväksi mummolle sen, kuinka negatiivinen hän on. Ja lapsille sen, että todellakin pidät heitä ihanina ja puolustat, jos joku syyttä haukkuu.



Ja kahden kesken voisit kyllä ihan tiukasti sanoa äidillesi, että jos hänellä ei ole kuin pahaa sanottavaa sinusta ja lapsista, niin puhuu sitten vaikka säästä. SIllä kyllä tuo vaikuttaa lapsiin ja heidän itsetuntoonsa myös sitä kautta, kun näkevät, että sinä annat äitisi mollata itseäsi ja heitä.

Meillä on hieman samanlainen tilanne äitini suhteen...hän ei kylläkään avoimesti hauku meidän lapsiamme mutta hän ei myöskään halua heitä nähdä eikä hoitaa, koska se on liian rasittavaa :(. Jos menemme sinne kylään, hän käyttää valtavasti aikaa sen korostamiseen, miten rankkaa meidän vierailumme on, kun pitää laittaa ruokaa ja sitä ja tätä, vaikka meille oikeasti kelpaisi vaikka grillimakkara. Hän itse haluaa häärätä ja laittaa mutta loppujen lopuksi sekin on meidän syymme....

Taidankin muuten ruveta tekemään juuri noin kun neuvot! Täytyypä oikein pistää korvan taakse että muistan sen seuraavaksi kerraksi kun näen äitiäni.



Kaikkea hyvää sinulle!;-)



Ap

Meidän äiti ei kylläkään edes juuri tarjoa mitään, koska se tulee hänen mielestään liian kalliiksi. No just tuon grillimakkaran voi joskus tarjota, veden kera (ihan totta!). Kahvit keittää kylläkin:). No ei tarjoiluilla väliä, mutta just tuo tunne on inhottava että sitä tulee ikäänkuin "vaivaamaan" jos kylään tulee.



12, onko äitisi työelämässä ja onko muuten innokas tekemään asioita?



Äitini ei ole missäään muualla kuin kotona juuri koskaan.



Ap