onko normaalia että lapselle on ajateltu vain 2 kummia.

vai pitäisikö laittaa 4 kummia kun tuntuu olevan nyt niin yleistä.

Jos siis tarjolla on kelpokummeja. Meillä on vain yksi lapsi ja kummeja on yhteensä 4: sisko miehensä kanssa, miehen sisko ja poikamme aikuinen serkku. Näiden neljän vuoden aikana on ollut kaikista kummeista 'Iloa', eikä yhtään liikaa.

Molemmilla yksi kummitäti ja yksi kummisetä. Tunnen myös itseni kummajaiseksi, kun kavereiden lapsilla 5-6 kummia.

Meillä on kaikilla lapsilla neljä kummia - läheinen ystävä/sukulainen + aviomiehensä tai -vaimonsa.

Mutta monen lapsen kummitätinä tunnen kummiuteni arvokkaammaksi niihin kummilapsiin, joille olemme mieheni kanssa ainoat kummit.



Yhdellä on 6, toisella 4 kummia. Jotenkin siinä se kummius kokee jonkin inflaation...



Tästä syystä meidän lapsilla on vain kaksi kummia ja vieläpä niin, että kahdella lapsella on samat kaksi kummia. Jakavat siis kumminsa. Ja meillä kummius on arvossaan, ihan oikeasti! Kummit ovat lapsille todella erityisiä ja rakkaita, eivät todella mitään lahja-automaatteja.

Meidän kaikilla kolmella lapsella on "vain" kaksi kummia eivätkä he ole sukulaisia. Tämä siksi, että



1. Jos on yksi tosi monesta kummista, tehtävää ei miellä yleensä niin tärkeäksi vaan ajattelee, että onhan niitä muitakin, ehkä ne muut ovat niitä ykköskummeja.



2. Minun & miehen sukulaisilla on lapsiin muutenkin jo erityissuhde sukulaisuuden kautta, ystäviä kummeiksi valitsemalla olemme halunneet luoda meille tärkeisiin ei-sukulaisiin tiiviimpiä siteitä.

Yhdelle lapselle olen kuudes kummi, tunnustan etten oikein pidä itseäni sen kummina.

Samaa mieltä, että kummius kärsii inflaation, jos niitä on liikaa. Kun kummeja vaikka 6, voi helposti käydä niin, että yksikään ei koe rooliaan mitenkään erityisenä.

Yksi pariskunta ja sitten yksittäinen kummi, joten tavallaan kaksi kummia. Koska käytännössä pariskunnan toinen osapuoli hoitaa sen heidän yhteisen kummiutensa tai sitten ei.