Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet lapsesta joka ei koskaan kiukuttele?
Kommentit (14)
Kyllä joka lapsi varmaan joskus kiukuttelee? Jos sellainen ihme on olemassa, niin tulee mieleen että lapsi on jotenkin alistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiukuttelulla? Siis eikö koskaan edes protestoi, jos asiat eivät mene niinkuin lapsi haluaisi?
Voi olla esim. äärimmäisen kiltti(itse olin lapsena, ja ihan normaali lapsuus) Mutta kyllä joskus jokainen lapsi kiukuttelee. Minä tein sitä lapsena äärimmäisen harvoin...
Ja minulla kiltti isä ja äiti. Normaali lapsuus.
Jokainen lapsi kiukuttelee joskus, ellei pelkää vanempiaan/ kasvattajiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakaan vieraiden aikana, n. kerran vuodessa kotona. on vaan hyväluontoinen ja ennenkaikkea hyvin kasvatettu.
hyvinkasvatettu = ei ole koskaan vihainen......
tervemenoa terapiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse sellainen lapsi. Meillä oli vaikeat perheolot, oli useampi lapsi ja sattui kaikenlaista traagista kun olin pieni. Äitini siunailee vieläkin ettei olisi millään selvinnyt ellen olisi ollut niin kiltti ja rauhallinen... En vieläkään ole kunnolla oppinut ilmaisemaan tunteitani.
Ja minulla jopa pehmot vanhemmat, hyvän kasvatuksen kyllä sain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvinkasvatettu = ei ole koskaan vihainen......
tervemenoa terapiaan
En ole tuo, kenelle kommentoit, mutta kyllähän kasvatuksella on merkitystä, ei nyt tietenkään tarkoita, että hyvä kasvatus= ei kiukuttele, mutta kyllä hyvin kasvatetut lapset käyttäytyvät hyvin ja huonosti kasvatetut käyttäytyvät huonosti...
Kyllä kasvatuksella on paaaaljon merkitystä.
on joskus vihainen mutta harvoin, vieraiden aikana ei koskaan kiukuttele ja hyvä niin.
terapiaan ei tarvetta. riittää että vanhemmat rauhallisia ja hyvin kasvattavia. ei turhaa tiukkapipoisuutta
hyvinkasvatettu = ei ole koskaan vihainen......
tervemenoa terapiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikea uskoa, että olisi jotenkin alistettu tai traumaattinen perhe-elämä, muut lapset kiukuttelevat kyllä kovasti. Tämä lapsemme vain on sellainen, että hänellä on aina kaikki hyvin, positiivinen elämänasenne. Toki hän surua ja iloa näyttää, mutta se on eri asia kuin kiukuttelu.
Ja vanhempien tapa hoitaa asioita?
Jostain neuvolan lehtisistä oon lukenut että lapsen KUULUU sanoa vastaan ja kiukutella.
Mutta mielestäni vanhemman oma jaksaminen ja kyvyt vaikuttaa myös siihen mitä jaksaa lapsen kanssa tehdä, opettaa jne ja miten hanakasti näkee lapsen vaikeana.
Itselläni on esim. kaksi pientä lasta, mutta on hyvä apujoukko ja ukko joka tekee arjen ihanaksi. Joku toinen taas väsyy yhden isommankin kanssa ja näkee hänet vaikeana koska oma lähtökohta on heikko?
En pidä lapsen kiukkua epäonnistumisena. Lapsihan silloin uskaltaa sanoa vastaan.
Rajansa kuitenkin tässäkin, voi olla että lapsen kasvatus on mennyt puihin eikä lapsi enää vaan tottele.
Eli riippuu vähän tapauksestakin..
Lapsi ei uskalla elää tunteitaan, on jostain syystä oppinut peittämään. Pidän erittäin huolestuttavana jos ei koskaan itke tai ole vihainen tai kiukkuinen tai tuo muuten pettymystä esille.