Ovatko 4-5-vuotiaat lapsenne surreet kovasti muuttoa?
Meillä surraan kovasti, kun tarhakin vaihtuu ja kaverit jäävät kymmenien kilometrien päähän. Lapsi on useampana iltana itkenyt asiaa. Ollaan sanottu, että varmasti tutustuu uusiin kavereihin ja vanhojakin voi tavata välillä ja kutsua kylään. Ajoittain lapsi kyllä unohtaa muuton ja on ihan iloisella mielellä, mutta sitten välillä taas itkee :(
Kommentit (5)
Ei tuonikäiselle kannata sanoa kuin joku viikko ennen. Ei ehdi turhaan surra pitkään. Kohtahan kuitenkin saa uusia kavereita.
Ainakin meidän lapsi tajuaa. Pahempaa olisi mielestäni, jos salaisimme asian.
ap
Muisteli naapureita ja vanhoja päiväkotikavereita. Halusi muuttaa takaisin omaan kotiin.
Eikä surrut silloin hetkeäkään. Ei minkäänlaista kaipausta.
Kun vuosi sitten muutettiin tytön ollessa 6,5v kilometrin päähän, niin silloin oli haikeutta ilmassa. Mutta niin oli vanhemmillakin. Tarttuuhan se.
Vaikka matkaa oli vain puoli kilometriä, niin sen ikäiselle olisi yhtä hyvin voinut olla sata kilsaa. Kaverit jäivät, oma koti jäi, oma piha jäi... ja kun menin aikanaan kouluun samalle luokalle kuin senaikaiset pihakaverini, heidän näkemisensä tuotti minulle tuskaa kun ajattelin, että minulta oli viety mahdollisuus kasvaa heidän kaverinaan.
No, minä nyt olen tällaista heimouskollista tai paikkalintutyyppiä... Yliherkkä ja konservatiivinen :/ Oma 5-vuotiaani on aivan samanlainen tässä suhteessa, joten pelkään jo etukäteen mahdollisesti edessä olevaa muuttoa.