Gallup: Onko miehenne hyviä keskustelemaan ?

mutta on ollut kausia, jolloin on vaan hymähdellyt ja ollut omissa ajatuksissaan.

....vaikka ei varmaankaan sua huvitakaan.



Saattaa esim. nauraa tekonaurua väärissä kohdissa. >:-(

[/quote]

Se on erinomaisen hyvä keskustelemaan aiheista jotka sitä itseä kiinnostavat - jaksaa innostuneesti ja mielenkiintoisesti vatkata vaikka tuntikausia.



Mutta jos aihe ei hirveästi sitä kiinnosta niin se on erittäin huono peittämään pitkästymistään, mikä on loukkaavaa. Saattaa esim. nauraa tekonaurua väärissä kohdissa. >:-(

Yksi muista monista syistä, miksi häneen rakastuinkin.

Muusta sielunelämästä en menisi vannomaan.

Jos me jossain ollaan hyviä, niin asioiden selvittämisessä puhumalla.

puhele

Omasta työstään ja rahasta keskustelee, mutta ei mistään mun mielestä järkevästä...

mika hanta kiinnostaa, oma tyonsa, kansainvalinen politiikka, muu politiikka, yms yms. tunnejutuista tai vaikka kodin sisutuksesta ei heru kauhean pitkaa keskustelua. no kukaan ei ole taydellinen.

kun veressä on vähintään puolitoista promille alkomahoolia. Selvinpäin on sellainen hiljainen jöröttäjä :(

Mieheni osaa keskustella tosi hyvin ja jutellaan tosi paljon. Ainut mikä joskus harmittaa on se, että hän ei pysty ihan yhtä syvällisesti keskustelemaan kuin mitä haluaisin. Mutta onneksi yhden ihmisen ei tarvitse vastata kaikkiin tarpeisiini, minulla on useampia syvällisiä ystäviä (1 nainen ja 3 miestä), joiden kanssa sitten parannan maailmaa. Miehen kanssa jutellaan joka päivä monta tuntia.

joskus se ottaa päähän ja huomaan että itse olen rauhoittunut paljon enkä puhele itsekkään. Jos meille joskus tulee ero niin varmaan tuosta puhumattomuudesta

ja yhteistä sosiaalista elämää kodin ulkopuolellakin? Jos on, niin tuntuu kummalta, ettei jutunjuurta löydy.



Meilläkin on kausia, että ei ehditä puhua muusta kuin arjen pyöritykseen liittyvistä asioista, mutta silloin kun saadaan olla rauhassa kahdestaan, niin keskustellaan kaikesta mahdollisesta mitä mieleen juolahtaa. Mitään parisuhdeanalysointeja meillä ei tosin ole ollut tapana tehdä, ei varmaan ole ollut tarvetta.

Puhuu kyllä, oikein epäsuomalaiseen moottoriturpatyyliin ja paljon. Pojasta (3 v.) on hyvää vauhtia tulossa samanlainen, joten hiljaisia hetkiä meidän huushollissamme ei juurikaan ole. Itse olisin enemmän "puhuu vähän mutta asiaa"-tyyppiä, joten tuo jatkuva pulina välillä suorastaan rasittaa.

Puhuu kyllä, oikein epäsuomalaiseen moottoriturpatyyliin ja paljon. Pojasta (3 v.) on hyvää vauhtia tulossa samanlainen, joten hiljaisia hetkiä meidän huushollissamme ei juurikaan ole. Itse olisin enemmän "puhuu vähän mutta asiaa"-tyyppiä, joten tuo jatkuva pulina välillä suorastaan rasittaa.

Erona se, että mun mies on ulkomaalainen. Itsekin tykkään jutella, mutta ei äänessä tarvitse olla koko ajan. Rasittavinta on se, kun mies ei osaa kertoa asiaansa lyhyesti vaan jaarittelee ummet ja lammet. Meidän poika on vasta vajaa puoli vuotias, mutta taitaa hänkin olla äänessä koko ajan=D

aivan erinomainen.



Paitsi silloin, kun on liian suuttunut - silloin saan tuta! (verbaalisesti, siis)

Puhun omien ystävieni kanssa kuin järkevä ihminen, mutta mieheni kanssa se ei onnistu.

8



i]ja yhteistä sosiaalista elämää kodin ulkopuolellakin? Jos on, niin tuntuu kummalta, ettei jutunjuurta löydy.

että miehet kyllä puhuu jos niille antaa siihen tilaisuuden. Eikä määrää keskusteluna aihetta ja sallii toiselle omat mielipiteet.

Se on yksi suurimmista syistä, miksi tahdon viettää loppuelämäni hänen kanssaan (jos vain onnistuu).



Silloin kun lapsen nukkumaanmenon jälkeen vielä jaksetaan käydä kunnon keskusteluja mistä tahansa asioista, sitä virkistyy ja ilahtuu ihmeellisen paljon edelleen (nyt yhdessä n. 14 vuotta). Ei vaan harmi kyllä tällä hetkellä kovin monena iltana pysy virkeänä näin taaperon vanhempina ja minä viimeisilläni raskaana...