Menee hermot miehen asenteeseen!!

Hän antaa itsestään kuvan, että on tosi nöyrä ja vähän ehkä jopa marttyyri. Kuitenkin totuus on toista; valittaa koko ajan jostain, keksii aina jotain mikä puuttuu (esim. syödessä ruoka on hyvää, mutta olisi ollut parempaa jos...), osaa vaatia sen mitä haluaa ja kuitenkin sanoo itsestään, ettei "osaa" olla niin vaativa kuin mitä tahtoisi! :O Huhhuh.. nämä ominaisuudet pääsivät valtaan lapsen synnyttyä ja näyttävät vaan pahemmaksi menevän. Minä käyn töissä ja mies on kotona, käskin olemaan onnellinen siitä että saa viettää aikaa lapsensa kanssa ja mies vaan näytti nurjaa naamaa koska "ei saa pelata tai lukea tarpeeksi". Tämä kostautuukin sitten sillä, että mies pelaa yöllä kahteen ja koska herätys on kahdeksalta, minä saan niskaani kiukuttelun ja raivoaminen pienistä asioista alkaa jo aamupalalla. Lastenhoitoapua ei ota vastaan (marttyyri), kotitöillä en ole kuormittanut juurikaan (vie roskat pari kertaa viikossa ja tiskaa), joten mitä tehdä??



Välillä käy mielessä että tekisi mieli muuttaa lapsen kanssa muualle. En toisaalta haluaisi hajottaa perhettä tälläisen asian vuoksi.