Mitä mä teen, kun musta tuntuu, että elämäni on epäonnistunut äitini takia.
Oikeasti tilanne on se, ettei äitini voida sanoa tehneen mitään "väärin", että ainakin takana on ollut hyvä yritys tai sen aikainen "oikea käytäntö", mutta silti kaikki muhun liittyvät asiat se on OIKEASTI tehnyt niin hirvittävän väärin ja mulla on ihan kauheita tunteita ja jopa vainoharhaa äidin tekemisten suhteen. Eikä se mun mielestä tarjua edes syyllistyä vaikka mä syyllistän, ja jos alkaa tajuta niin sitten aina vetäytyy vastuusta vedosten siihen että 'on niin tyhmä ettei häneltä voi enempää vaatia'. Sitten taas ihmettelee, että 'mitä mä olen sulle tehny'. NYt taas se on käynyt mun kimppuun sen ainoan asian kanssa miten enää voi, eli on meidän yhteisellä mökillä mennyt tekemään multa kysymättä peruuttamattomia muutoksia vaikka on sovittu, ettei se sellaisia siellä (enää) tee, kun vihdoin minä ja mieheni ollaan sellaiset edelliset saatu korjattua.
Vittu sanon minä!
Kommentit (15)
olet kuitenkin onnistunut elämässäsi ihan hyvin, äidistäsi huolimatta...
alkavat olla jo pakkoajatuksia. Niin kauan olen saanut olla varuillani, että se on jo menemässä "yli". Äiti on tehnyt musta miltei vainoharhaisen.
ap
katkaista jo se napanuora? Miksi ihmeessä olet tekemisissä niin paljon äitisi kanssa, että se häiritsee omaa elämääsi?
Silloin tosian syynä oli syömishäiriöni, ja siihen liittyi enemmän siihen liittyvän sairauden sairaalahoito, jonka seurausta syömisongelma sitten oli, ja siinä pyöriteltiin enemmän sitä hommaa. Äiti toki liittyi siihenkin, muttei ollut kuitenkaan pohdintojen ytimessä. Luulisin, että mulla on sitä perua eväitä työstää asiaa itsekin, mutta äiti kun ei ole menneisyyttä vaan toimii aktiivisesti koko ajan ja aina vetää mattoa jalkojen alta.
ap
Miksi ihmeessä olet tekemisissä niin paljon äitisi kanssa, että se häiritsee omaa elämääsi?
Tämä viimeisin liittyykin siihen ainoaan meitä enää yhdistävään asiaan eli yhteiseen mökkiimme, joka on mulle se kaikkein tärkein paikka, turvapaikkojen turvapaikka, mummolan lähellä oleva erämaamökki. Siellä tää paskiainen on nyt mennyt vähän "muokkaamaan maisemaa".
ap
Kun hän eläkeläisenä on siellä ja minä kaupungissa ja kun hän on luvannut useaan otteeseen, ettei hän tee siellä enää mitään tuollaista pysyvää. Mökistä en voi luopua enkä äitiä ostaa osuudesta ulos. Mä kuule olen aika hyvä pitämään puoleni, mutta mikään kyberihminen en ole.
Aikuinen ihminen osaa jo kyllä pitää puolensa...
Aikuinen ihminen osaa jo kyllä pitää puolensa...
jos se on niin tärkeää. Äitisi varmaan nauttii kun näkee miten paljon saa sinua järkytettyä, joten sinuna olisin ihan viileenä vaan enkä näyttäisi ainakaan ulospäin, miten paljon harmittaa.
Kun hän eläkeläisenä on siellä ja minä kaupungissa ja kun hän on luvannut useaan otteeseen, ettei hän tee siellä enää mitään tuollaista pysyvää. Mökistä en voi luopua enkä äitiä ostaa osuudesta ulos. Mä kuule olen aika hyvä pitämään puoleni, mutta mikään kyberihminen en ole.
Aikuinen ihminen osaa jo kyllä pitää puolensa...
ota itse vastuu omasta elämästäsi. Se on asennekysymys.
että me teemme siellä kaikki ylläpitotyöt omalla kustannuksella.
Jos äitisi on osakkaana, niin miksi hänen pitäisi olla äänetön yhtiömies?
Ja minä tässä taisin olla tyhmä, kun jälleen kerran uskoin hänen lupauksiaan. Hän on epäluotettava.
kuin on liian myöhäistä! Ystävälleni puhkesi skitsofrenia ja mania huonosta äitisuhteesta.
t. itsekin siellä tuosta syystä käynyt