Lue keskustelun säännöt.
Hirveän huono omatunto, olen huutanut lapsille kaksi päivää tosi pahasti :ó/
07.08.2008 |
En tiedä mikä mua vaivaa..? Saatan olla ehkä raskaanakin, mieliala kyllä heiluu ja ailahtelee laidasta laitaan :o(
Todella paha mieli kun on tullut huudettua aivan kurkku suorana, en ole jaksanut nyt yhtään lasten temppuiluja ja kitinöitä. Rakastan, ja kerron sen lapsille lähes päivittäin, pidän sylissä ja halin ym..
mutta sitten on tämä kamala äkkipikaisuus ja huutamisongelma mistä en pääse eroon. Tänään lisäksi läpsäytin pienempää lasta käsivarteen kun ei millään uskonut kun kielsin yhtä asiaa moneen kertaan, aina tahallaan teki sen uudestaan :o(
Mitä minä teen? Haluan todellakin eroon tästä piirteestäni.
Kommentit (4)
Jos sinä peittelisit niitä, niin siitähän lapsi vasta ahdistuisi. Näin olen tältä palstalta oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tähän mitkään MLL:n hoitajat auta. Kun on vuosikaudet hoitanut lapsiaan ilman "turvaverkostoa", niin pinna alkaa olla aika lyhyt. Mies tekee vuorotyötä ja hoitaa lapsia aina kuin mahdollista. Mutta siltikin.
Niin kuin tuossa toisessa ketjussa kysyttiin, että ottaisitko anopin asumaan luoksesi? Minä ottaisin! Olisi ihanaa, kun joku puuttuisi meidän elämään! ( ja osallistuisi lastenhoitoon..;)
Täytyy myöntää, että olen aika väsynyt. Rakastan lapsiani, mutta siltikin ratkean huutamaan, kun meininki menee kiukutteluksi tai hankalaksi. Ekan lapsen ollessa ainoa, en tuntenut tarvetta koskaan huutamiseen, mutta vilkas kuopus vie voimat ja esikoinen täydentää kaaosta jatkuvalla kiukuttelulla.
Olen hoitovapaalla (kuopus on vajaa 2v)ja nyt mietin pitäisiköhän palata takaisin töihin ihan oman päänupin takia..
Ei tähän mitkään MLL:n hoitajat auta. Kun on vuosikaudet hoitanut lapsiaan ilman "turvaverkostoa", niin pinna alkaa olla aika lyhyt. Mies tekee vuorotyötä ja hoitaa lapsia aina kuin mahdollista. Mutta siltikin.
Niin kuin tuossa toisessa ketjussa kysyttiin, että ottaisitko anopin asumaan luoksesi? Minä ottaisin! Olisi ihanaa, kun joku puuttuisi meidän elämään! ( ja osallistuisi lastenhoitoon..;)Täytyy myöntää, että olen aika väsynyt. Rakastan lapsiani, mutta siltikin ratkean huutamaan, kun meininki menee kiukutteluksi tai hankalaksi. Ekan lapsen ollessa ainoa, en tuntenut tarvetta koskaan huutamiseen, mutta vilkas kuopus vie voimat ja esikoinen täydentää kaaosta jatkuvalla kiukuttelulla.
Olen hoitovapaalla (kuopus on vajaa 2v)ja nyt mietin pitäisiköhän palata takaisin töihin ihan oman päänupin takia..
Syytä omaan äkkipikaisuuteeni en tiedä, en vaan jaksa enempää turhaa kitinää. Mikään ei ole vikana mutta lapsi vaan kitisee ja kitisee. Yritän halia ja selittää mutta huono omatunto vaivaa silti. Minäkin haluan tästä luonteen piirteestä eroon ja mahdollisimman nopeasti. En ole läpsinyt enkä kurittanut muutenkaan lasta mutta jo huutaminen säikäyttää liiaksi. Inhoan itseäni sen vuoksi ;( Tsemppiä meille