Peppukiitäjät :)

noteerata mitenkään.

fysioterapiaan 9 kk lääkärineuvolassa. Sitä odotellessa alettiin vain vetää se koukussa oleva jalka konttausasentoon (meni eteenpäin istuen vähän kuin aitajuoksijan asennossa, toinen jalka melkein takana ja toinen edessä vinottain), ja muutamassa päivässä tajusi homman. Peruin sitten sen lähetteen.



Se on totta, että konttaamattomuudella on yhteyttä lukivaikeuksiin, mutta riski ei ole kovin suuri. Nykyisin vain on otettu tuollainen tiukka linja.

Tyttö on nyt jo 15-vuotias, eikä peppukiitämiseen kiinnitetty koskaan missään mitään huomiota. Tyttö sai rauhassa olla peppukiitäjä ja hyvä niin. Hän oppi kävelemään 1 v 2 kk:n ikäisenä, puhumaan oppi pitkiä lauseita 1,5-vuotiaana ja lukemaan hän oppi 4-vuotiaana. Luki-vaikeuksia ei ollut missään vaiheessa. Koulussa hän pärjää hyvin, keskiarvo oli tasan 9.

Ei tietenkään jokainen konttaamaton ole lukihäiriöinen. Suurin osa kehittyy ihan normaalisti. Mutta se yhteys ON todistettu, ja tulee esiin tarpeeksi suurissa lapsimäärissä.

Minun mieheni lähti kävelemään 8 kk iässä, sitä ennen ryömi vähän aikaa. Ja hyvin pärjäsi koulussa ja hankki yliopistokoulutuksen.Mutta ei sekään tarkoita, että tuo tutkimus olisi väärin.

Tyttö on nyt jo 15-vuotias, eikä peppukiitämiseen kiinnitetty koskaan missään mitään huomiota. Tyttö sai rauhassa olla peppukiitäjä ja hyvä niin. Hän oppi kävelemään 1 v 2 kk:n ikäisenä, puhumaan oppi pitkiä lauseita 1,5-vuotiaana ja lukemaan hän oppi 4-vuotiaana. Luki-vaikeuksia ei ollut missään vaiheessa. Koulussa hän pärjää hyvin, keskiarvo oli tasan 9.

Kyllä niistä peppukiitäjä sisaruksista on tullut ihan normaalisti puhuvia ja kirjoittavia ihmisiä.

Myös veljeni oli peppukiitäjä ja nyt ihan normaali 30v :) , joten mitään suurta paniikkia ei ole vaan mielenkiinnosta kyselen... ja täällä tosiaan saa lähetteen fysioterapiaan jos peppukiidosta ei pääse pian eroon.

Hei!



Annettiin vaan liikkua omatahtisesti ja siitä nousi sitten pystyyn ja lähti liikkeelle. Oppi lukemaan 5v. ja ekaluokka nyt takana, se sujui mainiosti kaikinpuolin ja lukee nyt kirjoja missä 150 sivua eli mitään en ole huomannut oppimishäiriöihin liittyvää.

Kai voi olla perinnöllistäkin, olin nimittäin itsekin peppukiitäjä ja ihan hyvin on koulut ja muut sujuneet.

Tietenkin tälläinen yhteys saattaa olla olemassa, mutta e hermostuisi asiasta.

Mä ensin kuvittelin että tarkotat kihomatoja. siks olin ihmeissäni tuosta sun viestin alusta...

Jos ei siis väkisin opeteta lasta konttaamaan.

Näin sitten joku viisas on tehnyt päätelmiään. Jokainen kun kuitenkin tuntee useita " peppukiitäjiä" ja järjestään kaikki ovat oppineet ihan normaalisti kielen.

(josta lähete fysioterapiaan), että fysioterapeutille (josta lähete lastenlääkärille). Lastenlääkäri kuittasi peppukiitämisen olevan yksi vauvojen tapa liikkua siinä missä ryömiminen ja konttaaminenkin, eikä siitä sitten sen enempää tutkimuksia tullut. Puheenkehitys oli tytöllä normaalia, jopa nopeaa, ja nyt 5-vuotiaana puhuu täydellisesti, ainoana kaveripiirissään osaa ääntää kaikki kirjaimet oikein. Myös motoriikka on kehittynyt normaalisti, tuon peppukiitämisen jälkeen oppi nousemaan seisomaan, konttasikin hetken ja lähti kävelemään 1 v 1 kk:n iässä. Nyt juoksee, hyppii yhdellä jalalla ja ajaa ilman apupyöriä, kuten muutkin ikäisensä.

Esikoinen lähti kävelemään 7kk kypsässä iässä, sitä ennen oli tuota "kiitämistä" vähän jo harrastanut :/. Mutta ei konttaa, vieläkään.

Tuo on vaan sitä vöyhötystä, kun kaikista normaaleistakin asioista tehdään nykyään epänormaaleja ja terveet ilmiöt "medikalisoidaan".

.

Se joka ei elämänsä aikana opi virkkaamaan pitsiä on outo tapaus.