"Sankari-isät"
Hohhoijaa, taas liikenteessä yksi sankari-isä, joka peräti otti vauvan vastaan kun vaimonsa synnytti autossa! Sehän tekeekin miehestä sankarin, että on vastaanottavassa päässä, miksei kukaan kehunut äitiä joka tiesi milloin ponnistaa, ei mennyt paniikkiin jne.??
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808078059209_uu.shtml
Toinen sankari-isä löytyy ihan meiltä; neuvola ja jokainen mahdollinen ihminen kehuu mieheni maasta taivaisiin kun tämä jäi hoitovapaalle. Kun sitten otin puheeksi neuvolassa sen että olisi kiva jos mies tekisi joskus kotityönsä, minua katsottiin kuin hullua ja taas alkoi miehen kehuminen. Viime kerralla sain tarpeekseni ja kysyin, että todellako yksikään mies katselisi vaimoa, joka hoitaa vain lasta eikä koske kotitöihin??
Kommentit (10)
Ihana aloitus, joka sai taas veren kiehumaan!
Niinkuin sekin (mitä täällä joku aika sitten puitiinkin jo), kun isä vie lapsen hoitoon puurot naamalla, purkkaa hiuksissa ja yöpuku päällä, niin kaikki vaan hymyilee, että "voi, kun on isi laittanut hassusti", mutta auta armias, jos äiti veisi noin! Hän olisi aineissa, tai krapulassa vähintäänkin ja sossut olisi perässä.. ÄRGH!!
Ja mitä tahansa mies tekee kotitöistä tai lapsenhoidosta on aina paljon arvostettavampaa kuin jos nainen sen tekisi. Niinkuin naiselle se kuuluu, mutta jos mies tekee, niin se on extraa ja pitäisi jokin mitali hankkia..
Luoja, ja ollaan 2000-luvulla!!
Ja aivan oikein, meillä on YKSI lapsi!! Mikään kotityö ei onnistu lapsen verukkeella, kummasti minä kyllä pystyin aina siivoamaan sen kolmen tunnin aikana, jolloin lapsi nukkuu päikkärit..!
Joo, miehet saavat anteeksi ihan kaiken. Kukaan ei sano mitään vaikka lapsella olisi viikon samat vaatteet päällään, sillä "noh...miehet nyt on..."!! Kuitenkin jos MINÄ, nainen ja äiti, laitan vahingossa lapsen päälle hieman liian pienet housut, aletaan heti "ihmetellä" kuinka ne ovat päälle eksyneet. Aaarrggh!!
2000-luvullakin naisen velvollisuus näyttää olevan arjen pyörittäminen ja mieluiten ilman palkkaa. Vai mikä muu selittää sen, että minimiäitiyspäiväraha on surkeampi kuin toimeentulotuki, jonka nostajat ovat pääasiassa työttömiä MIESjuoppoja??
Vaikka hän ei vauvan kanssa osaa muuta tehdä kuin kylvettää, vaihtaa vaipan toisinaan yökkimättä (!) ja viihdyttämään sillä aikaa kun olen esim. kaupassa tai suihkussa.
Hän omistautuu enemmän meidän esikoiselle kun hänen kanssaan mies osaa olla ja leikkiä.
Kotityöt sujuvat kyllä, mutta imuri on kohtuuvieras kapine ja sen käyttö meinaa unohtua jos olen pitempään kuin viikon poissa.
Pakko tunnustaa, että minä olen meillä se joka kaipaa kehua ja ylistystä pienestäkin kotiaskareesta. :/
Ja aivan oikein, meillä on YKSI lapsi!! Mikään kotityö ei onnistu lapsen verukkeella, kummasti minä kyllä pystyin aina siivoamaan sen kolmen tunnin aikana, jolloin lapsi nukkuu päikkärit..!
Eli minä menin töihin kun vanhempainvapaa loppui, mies jäi kotiin. Hänen onnistui ihan hienosti leipoa ja siivota, tehdä ulkona pihalaatoitus valmiiksi lapsen kanssa. Mutta toisaalta, lapsi valvotti öitä melkei siihen asti, että minä aloitin työt, päivät menivät aika sumussa, joten yksinkertaisetkin kotihommat tuntuivat raskailta. Onneksi mieheni on aina ollut aikaansaava. Hän nimittäin töiden jälkeen hoiti kotityötkin pitkälti.
Ja ei, mieheni ei saanut sankarinkruunua - ei edes neuvolassa. En tiedä, mistä johtuu. Hyvänä isänä häntä pidettiin, kun jäi hoitovapaalle (omasta pyynnöstään), ja aiheuttihan se ihmetystä vähän. Mutten muista, että ois kovin sankarillisena pidetty.
Kylläkin päiväkodilla huomattiin kiitellä, ku mies tutustutti lapset sinne ja samalla vähän fiksaili paikkoja (ruuvas ruuveja tuoleihin tiukemmalle). Isä lapsia päivähoitoon tutustuttamassa on kuulemma vielä harvinaista... Kummaa touhua.
tehdä kaikki "oikein" ollakseen edes kelvollinen äiti, mutta jos mies tekee jotain, naiselle hyvin tavallistakin asiaa, niin johan hän on vähintäänkin sankari!?:/
Meillä on suurperhe ja itse olen kotona lasten kanssa päivät, mies töissä. Miehen työ on hyvin "vaihtelevaa" eli hän saattaa olla vaikkapa 2 viikkoa putkeen poissa kotoa, mutta vastaavasti hänellä on sitten joskus monta vapaapäivää peräkkäin yms.
Mies on nyt pari kertaa (18 vuoden aikana!) ottanut osan lapsista vaapapäiviensä aikana ja mennyt heidän kanssaan omaan lapsuudenkotiinsa. Kaikki lapset eivät ole olleet edes miehen mukana, sillä vauva tarvitsee vielä äitiään koko ajan ja isommat ovat tavallisesti olleet koulussa, joten olisikos miehellä ollut puolet lapsimäärästä enimmillään mukana...
Ja voi kuinka olen saanut kuulla ihmettelyjä siitä kuinka MAHTAVA mies minulla on kun hän OSAA olla lastensa kanssa YKSIN! Toiset taas ihmettelevät että miten mieheni pärjää lasten kanssa yksin tuon pari päivää!:D Siis voi jestas!! Miten mies pärjää OMIEN lastensa kanssa!!;D Ei kukaan ole koskaan minulta moista kysellyt, vaikka yksin olen kaikkia lapsia hoidellut hyvinkin tuon pari viikkoakin putkeen, usein jopa viimeisilläni raskaana tai vastasyntyneen vauvan kanssa!?
Isä on siis suunnattoman ihmeellinen voidessaan olla lastansa kanssa YKSIN, mutta naiselle se on ihan arkipäivää...Nainen huomataan VASTA jos tuo homma ei sujukaan! Niin kauan kun äiti hoitaa hommansa "oikein" niin häntä ei edes huomata, vasta jos vaikeuksia alkaa olla niin äidissä on jotain "vikaa" kun hän ei jaksa!?:/
Surullista mutta totta! Onneksi omista lapsistani suurin osa on poikia...onpahan heillä ainakin helpompi elämä kuin mitä naisena olisi:D
sai sankarileiman töissä otsaan kekseliäisyydestä kun kertoi, että antaa vaimolleen rakennekynnet syntymäpäivälahjaksi. Ei tainnut kertoa työpaikan rouville, että olin jo ehtinyt tilata kynsienlaittoon itse ajan kun hän sankarillisesti ilmoitti sen olevan syntymäpäivälahjani... kaiken lisäksi meillä on yhteiset rahat, eli maksoin joka tapauksessa lahjani tavallaan itse. Pah, ja työpaikan rouvat pihisee kateutta ;)
Teillä on YKSI lapsi, jota mies nyt sitten sankarillisesti hoitaa päivät? Eikä luonnollisestikaan pysty tekemään samalla normaaleja kodinhoitotöitä...
MIKSI ne kahta, kolmea tai useampaa lasta kotona hoitavat ja kodin kunnossa pitävät ÄIDIT eivät koskaan ole neuvolan tai muiden silmissä sankareita? Usein jopa vähiten sen "töissä raatavan" ja "leipääpöytään tuovan" isän mielestä...